Sotilasjohtajia ei eroteta sodan aikana ilman syytä, ellei syy ole se, mitä ollaan tekemässä seuraavaksi.
Tässä lyhyesti miksi tämä komentoketjun lyhentäminen on niin pysäyttävä skenaario.
Hiljaisuus doktriinina
Syyn puuttuminen ei ole vahinko, se on viesti.
Pelolla johtaminen: Kun neljän tähden kenraali, jolla on vuosikymmenten kokemus, voidaan poistaa yhdellä puhelinsoitolla ilman virallista selitystä, jokainen Pentagoniin jäävä upseeri ymmärtää uudet pelisäännöt. Ammatillinen asiantuntemus tai sotilaallinen realismi eivät enää suojele uraa; ainoastaan ehdoton lojaalius suojelee.
Kitkan poistaminen: Yhdysvaltain siviili- ja sotilasjohdon välinen suhde on perinteisesti perustunut ”terveeseen kitkaan”, jossa sotilaat antavat rehellisiä (ja usein poliitikoille epämieluisia) arvioita operaatioiden riskeistä. Kun tämä kitka poistetaan, poliittisen fantasian ja sotilaallisen todellisuuden välinen suodatin katoaa.
Komentoketjun ”lyheneminen”
Nimitys, jossa Hegsethin oma entinen avustaja (LaNeve) nostetaan armeijan johtoon, on klassinen vallankaappauksen tai puhdistuksen tunnusmerkki.
Välikäsien eliminointi: Kuten jokainen varmasti ymmärtää, ”televisiostudion ja taistelukäskyn välinen etäisyys romahti juuri nollaan”. Kun ministerin entinen laukunkantaja istuu esikuntapäällikön tuolilla, hän ei ole siellä antamassa itsenäistä sotilaallista neuvoa. Hän on siellä kumileimaamassa siviilijohdon jo tekemät päätökset.
Ammattiarmeijan politisoituminen: Tämä murtaa lopullisesti illuusion Yhdysvaltain armeijasta epäpoliittisena instituutiona. Se muuttuu suoraksi jatkeeksi Valkoisen talon (ja tässä tapauksessa puolustusministerin) poliittiselle tahdolle, irrotettuna strategisesta järjestelmästä.
Valmistautuminen mahdottomaan
Georgen erottaminen 48 tuntia Trumpin ilmoituksen jälkeen on skenaarion pelottavin yksityiskohta. Se vahvistaa sen, että pöydällä on vaihtoehto, johon perinteinen sotilasjohto ei suostunut.
Olen kirjoittanut menneinä viikkoina, miten imperiumit ovat kaatuneet juuri Persiassa. Todennäköisesti kenraalit tietävät, että he ovat lähettämässä sotilaita lihamyllyyn, mistä ei ole paluuta.
Yhdysvaltain armeijan doktriini ja kenraalikunta vastustavat vaistomaisesti avoimia maahyökkäyksiä ilman selkeää irtautumisstrategiaa (kokemukset Irakista ja Afganistanista ovat liian tuoreita).
Jos George poistettiin, hän joko kieltäytyi laatimasta suunnitelmia Khargin saaren kaltaisen kriittisen siviili-/talousinfrastruktuurin tuhoamiseksi, tai hän kieltäytyi lähettämästä 82. maahanlaskudivisioonaa sellaiseen lihamyllyyn, josta ei ole poliittisesti tai sotilaallisesti ulospääsyä.
Sodassa, jossa ei ole enää jarruja, seuraava liike voi todellakin muuttaa historian suunnan peruuttamattomasti.
Entinen Fox Newsin viikonloppujuontaja (Hegseth) erotti juuri neljän tähden kenraalin, jolla oli taistelukomennuksia Irakissa ja Afganistanissa, ja korvasi hänet hänen omalla entisellä apulaisellaan. Ja teki tämän sodan aikana, jossa seuraava päätös voisi tuoda amerikkalaisia sotilaita Iranin maaperälle ensimmäistä kertaa historiassa. Kuulemista ei pidetty. Ei ilmoitettuja virkavelvollisuuden rikkomisia. Armeija heräsi tänään uuden komentajan kanssa, jota se ei valinnut, sodassa, jota se ei aloittanut (Trump ja Netanyahu aloittivat), valmistautuen vaiheeseen, jonka toteuttamiseen mahdollisesti tapattamalla valtava määrä amerikkalaisia nuoria miehiä edelliseen komentajaan ei ilmeisesti voitu luottaa.
Kysymys ei ole siitä, miksi George erotettiin. Jokainen palveluksessa oleva kenraali tietää miksi. Kysymys on siitä, mikä käsky tulee seuraavien neljäntoista päivän aikana ja vaatii sen ainoan miehen erottamista komentoketjussa, joka olisi voinut sanoa ei.
Sodalla ei ole raja-alueita. Komentoketjulla ei ole vastustajia. Ja seuraavassa vaiheessa ei ole ketään jäljellä pysäyttämään sitä.
Lopuksi vielä ehkäpä se kaikkein tärkein.
Tässä tilanteessa ei ole kyse vain komentoketjun mekaanisesta rakenteesta, vaan syvästä moraalisesta sopimuksesta, joka on nyt rikottu.
Komentajan ja sotilaan välinen moraalinen sopimus
Sotilaskulttuurissa komentajan suhde joukkoihinsa on perinteisesti lähestulkoon kuin vanhemman suhde lapseen. Kun nuoret miehet ja naiset pukevat univormun ylleen, he luovuttavat elämänsä valtion käsiin. Vastapalveluksena komentaja kantaa absoluuttisen moraalisen vastuun siitä, ettei näitä elämiä tuhlata kevyin perustein, poliittisen teatterin vuoksi tai sellaisten strategioiden alttarille, jotka ovat jo lähtökohtaisesti tuhoon tuomittuja.
Kilpi poliittisen fantasian ja veren välissä
Poliitikot eivät läheskään aina ymmärrä ”reaalisotaa”.
Siviilijohdolle sota on usein abstraktio: siirtoja geopoliittisella shakkilaudalla, voimakkaita lausuntoja televisiohaastatteluissa ja poliittisen pääoman keräämistä.
Kenraalille sota on fysiikkaa, geometriaa ja puhdasta tragediaa: katkenneita logistiikkaketjuja, kaaosta, ruumispusseja ja sitä, että hänen on lopulta kannettava henkilökohtainen vastuu jokaisesta kaatuneesta.
Tästä syystä ammattiarmeijan ylimmän johdon tehtävä ei ole koskaan ollut vain sokea totteleminen. Heidän tehtävänsä on toimia puskurina. Kenraalin velvollisuus on sanoa siviilijohdolle ”ei”, kun vaadittu toimenpide on logistisesti mahdoton, sotilaallisesti itsetuhoinen tai vailla selkeää irtautumisstrategiaa.
Erottaminen viimeisenä suojelutekona
Jos katsomme kenraali Georgen erottamista tämän linssin läpi, se ei näyttäydy niinkään uran päättymisenä tai tappiona. Se näyttäytyy hänen viimeisenä palveluksenaan joukoilleen.
Hän toimi kilpenä juuri niin kauan kuin pystyi. Kun häneltä vaadittiin sellaista käskyä, joka olisi lähettänyt hänen joukkonsa vailla järkeä olevaan operaatioon (esimerkiksi Khargin saaren iskuun), hän kieltäytyi ja otti vastaan potkut sen sijaan, että olisi uhrannut sotilaansa politiikalle. Tilanteen todellinen ja kylmäävä tragedia on se, että kun tämä kilpi nyt poistettiin ja tilalle tuotiin myöntyväinen ”juoksupoika”, sotilaat on jätetty täysin suojattomiksi poliittisen johdon mielivallalle.
Petri Rautio 3.4.2026
Nyt on hyvä huomata että myös Sota-Pete on pelkkä välikäsi. Käskyt tulee juutalaisilta ja kun juutalainen käskyttää jenkkiä hyppäämään niin ainut mitä jenkki voi tehdä on kysyä: kuinka korkealle? Se on vasallin ja juoksupojan rooli.
Joskus tällainen kehitys voi olla positiivista jos se tukee diplomatiaa ja rauhaa. Mutta kuten Suomessa -70 luvulla kun silloin nuoret upseerit rupesivat ihannoimaan amerikkalaisia aseita (jotka oli tehty peualomitoilla) ja ihannoimaan sotilasliittoja… heille olisi pitnyt antaa pitkut heti jotta Suomi olisi säilyttänyt puolueettomuutensa. Ei oltaisi nykyisessä tilanteessa jossa maksamme 13,5 miljardia euroa vuodessa vain siitä että saamme olla sotilasliiton jäsen. Emmekä olisi tilanteessa jossa presidenttimme avoimesti hehkuttaa sotilasliittoa, sen aloittamia hyökkäyssotia ja USA:ta. Me voisimme olla puolueettomia ja ostaa energiaa sekä käydä kauppaa naapurimaamme kanssa. Niinkuin Sveiti käy.
Nykyinen sotilajohtomme ei ymmärrä henkien säästämisen periaatetta. Kaikki nuoret ihmiselämät ovat uhrattavissa ja ne uhrataan jotta kenraalit saavat lisää tähtiä kauluksiinsa. Ja se on tragedia tässä nykyisessä ”puolustus liitossa” Suomi joutuu tottelemaan Ruotsin käskyjä aina hyökkäykseen asti. Meillä ei ole omaa sotilasjohtoa. Se on alistettu NATO:n kautta ruotsille.
Sota-Pete voisi lyhentää komentoketjusta kaikki upseerit ja hyökätä pridejoukkojen kärjessä näyttäen esimerkkiä solttupojuille, -tytöille ym solttusukupuolille.
Pääsiäistä edeltää hiljaiseksi viikoksi tai piinaviikoksi kutsuttu aika. Kansanperinteessä uskotaan, että silloin Jeesuksen voimat ovat heikoimmillaan ja pahat henget pääsevät jylläämään. Eiköhän nuo noidat jotain pahuutta saa aikaiseksi tässä pikapuolin..