“Eurooppa pidättää hengitystään” – Mitä Valko-Venäjä todella suunnittelee?

Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka on määrännyt asevoimansa korkeimpaan taisteluvalmiuteen. Päätös on herättänyt levottomuutta Euroopassa ja kiihdyttänyt spekulaatioita maan todellisista aikomuksista. Onko kyse puolustuksellisesta näytöksestä, Venäjän painostuksesta vai jostakin paljon suuremmasta? Samaan aikaan Belarus Partisan paljastaa, kuinka syvälle Valko-Venäjä on jo kietoutunut Venäjän sotakoneistoon. Verkkouutiset, Belarus Partisan

Korkein valmius – sotilaallinen tarkastus vai poliittinen ele?

11. lokakuuta 2025 Valko-Venäjän puolustusministeriö ilmoitti, että osa maan asevoimista on siirretty korkeimpaan taisteluvalmiuteen “ennalta määrätyille alueille”. Ministeriön mukaan kyseessä on rutiininomainen tarkastus, mutta ajoitus on kaikkea muuta kuin sattumaa. Päätös tuli vain viikko Zapad 2025 -harjoitusten jälkeen – laajojen yhteisoperaatioiden, joissa Venäjä ja Valko-Venäjä testasivat yhteistä hyökkäys- ja puolustuskykyään.

Useat kansainväliset analyytikot muistuttavat, että vastaavia harjoituksia on aiemmin seurannut jännitteiden kasvu. Esimerkiksi Reutersin mukaan Ukraina varoitti jo elokuussa, että Minskin liikkeet voivat toimia “savuverhona” todellisille sotilaallisille valmisteluille.

Belarus Partisan: Minsk on nyt osa Venäjän sotakoneistoa

Riippumattoman uutisportaalin Belarus Partisanin tuore analyysi maalaa synkän kuvan Valko-Venäjän roolista Ukrainan sodassa. Sen mukaan maa ei enää toimi vain Venäjän poliittisena tukijana, vaan on kytkeytynyt operatiivisesti osaksi sen sotilaallista infrastruktuuria.

Valko-Venäjän alueella sijaitsee nyt useita Venäjän asevarastoja, kuljetusreittejä ja ilmapuolustuksen osia, joita käytetään Ukrainan rintaman tukemiseen. Analyysin mukaan Venäjä hyödyntää Valko-Venäjän rautatieverkkoa ja logistiikkakeskuksia jatkuvasti ja osa venäläisistä ohjusjärjestelmistä on siirretty Minskin hallinnoimille alueille.

Talous on samalla sulautunut Moskovan ohjaukseen. Lännen pakotteet ovat vähentäneet kauppaa Euroopan kanssa, mikä on tehnyt Valko-Venäjästä taloudellisesti riippuvaisemman Venäjästä.

“Minsk saa energiansa ja luottorahoituksensa Moskovasta, mutta maksaa siitä itsenäisyydellään”. – Belarus Partisan huomauttaa

Sisäpoliittinen kuristus kiristyy

Valko-Venäjän sisäpolitiikka heijastaa mahdollisesti hallinnon kasvavaa epävarmuutta. Lukašenkan hallinto voi käyttää ulkoista uhkaa oikeutuksena median valvonnalle ja opposition vaientamiselle. Toimittajia on pidätetty ja joitakin uutistoimistoja suljettu, kun taas valtiontelevisio maalaa kuvaa lännen “provokaatioista” ja “uhkapeleistä”.

Lännen poliittiset tarkkailijat näkevät nykyisen tilanteen osana vanhaa kaavaa – sisäisen tuen horjuessa Lukašenko turvautuu kansallisen turvallisuuden retoriikkaan. Korkein valmiustila tarjoaa samalla mahdollisuuden mobilisoida uskolliset joukot ja testata hallinnon kykyä hallita väestöä kriisitilanteessa.

Valko-Venäjän sotakoneisto: lukumäärä ei takaa iskukykyä

Valko-Venäjän asevoimat ovat keskisuuret eurooppalaisessa mittakaavassa – noin 45 000–50 000 aktiivista sotilasta ja arviolta 145 000 reserviläistä. Lisäksi maassa toimii noin 50 000 territoriaalijoukkoihin kuuluvia yksiköitä, jotka voidaan tarvittaessa mobilisoida. (EP Think Tank)

Kalustollisesti maa nojaa ainakin virallisen tiedon mukaan edelleen Neuvostoliiton aikaisiin panssarivaunuihin ja tykistöön. Operatiivisia taistelupanssareita on noin 300, joista suurin osa on T-72-malleja. Tykkikalustoa, raketinheittimiä ja panssaroituja ajoneuvoja on yhteensä yli 1000 yksikköä. (Propastop)

Ilmavoimat ovat rajalliset – noin 60–70 taistelukonetta, joista monet ovat MiG-29– ja Su-25-koneita, osin modernisoituja. Ilmatorjunnassa käytetään Tor-M2-, Osa- ja Strela-järjestelmiä, sekä ZSU-23-4 Shilka -tykkejä. (Army Recognition)

Puolustusbudjetti, noin 1,6 miljardia dollaria, on vain murto-osa Ukrainan tai Puolan resursseista. (Global Military) Silti Valko-Venäjän maantieteellinen asema tekee siitä strategisesti tärkeän. Sen rajat ovat vain 150 kilometrin päässä Ukrainan pääkaupungista Kiovasta ja sama etäisyys erottaa sen myös Puolan ja Liettuan rajavyöhykkeistä.

Ukraina ja Baltian maat peilinä

Jos Valko-Venäjän sotavoimat asetetaan rinnakkain Ukrainan pohjoisrintaman kanssa, mittasuhteet käyvät nopeasti selväksi. Ukrainalla on sodan vuoksi käytössään arviolta 700 000 aktiivista sotilasta, joista merkittävä osa on taistelukokemusta omaavia veteraaneja. Vaikka maa kärsii jatkuvasta kulutuksesta, sen kalustoa tukee toistaiseksi länsimainen aseapu, joka tekee sen tulivoimasta merkittävästi Valko-Venäjää suuremman.

Baltian maiden yhteenlaskettu sotilaallinen vahvuus – Viro, Latvia ja Liettua – jää noin 35 000 aktiivisotilaaseen ja 100 000 reserviläiseen, mutta ne puolestaan toimivat tiiviissä yhteistyössä Naton kanssa. Liittouman pysyvä läsnäolo tekee niistä ainakin oletettavasti puolustuskykyisempiä, kuin numerot ehkä antaisivat ymmärtää.

Valko-Venäjä sen sijaan toimii strategisena siltana Venäjälle. Maa tarjoaa logistiikkareittejä, varastoalueita ja koulutuskenttiä, joita Venäjän armeija voi hyödyntää ilman, että Moskova altistuu suoraan riskille. Tässä mielessä Minsk on ehkä enemmän Venäjän etuvartio kuin itsenäinen ”sotilasmahti”.

Pelote vai valmistautuminen?

Monet lännen ”asiantuntijat” arvioivat, että Valko-Venäjän toimet ovat ennen kaikkea poliittista pelotetta – voimannäyttöä, jolla Minsk viestii sekä lännelle, että omalle kansalleen. Samalla se toimii Venäjän yhtenä tukijalkana. Jokainen valmiuden nosto kasvattaa painetta, joka voi lopulta johtaa eskalaatioon.

“Valko-Venäjä ei enää seisahdu sodan varjossa – se on osa sen varjoa.” – Belarus Partisan tiivistää tilanteen.

Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut jälleen herkemmäksi. Valko-Venäjän päätös on osa laajempaa geopoliittista peliä, jossa informaatiosota, pelote ja poliittinen kontrolli limittyvät toisiinsa. Vaikka suoraa hyökkäystä ei ehkä tarvi pitää toistaiseksi todennäköisenä, niin pienikin liike voi kääntää tilanteen synkempään suuntaan.

Samuel Gryning 12.10.2025