Covid-19-pandemia ei ollut vain terveysuhka – se paljasti, miten media voi systeemisesti ohjata kansalaisia ilman suoraa pakkoa. Viranomaiset saivat valtaa, asiantuntijat näkyvyyttä, media huomiota ja kansalaiset moraalista varmuutta. Kaikki hyötyivät, mutta yleisölle vaikutti siltä, että todellisuutta manipuloidaan.

Median toimet – valikoiva asiantuntijavalinta, moraalikieli ja yksipuolinen kehystys – loivat illuusion yksimielisyydestä. Kritiikki marginalisoitui, epävarmuus katosi ja vaihtoehtoiset näkökulmat jäivät näkymättömiin. Tämä ei ollut salaliitto, vaan systeeminen seuraus rakenteista ja kannustimista, joissa kriisi palkitsee yhdenmukaisuutta ja selkeyttä yli avoimen keskustelun.

Kun kriisi hellitti, jälkikritiikki jäi niukaksi. Media ei kyseenalaistanut omaa rooliaan, koska se olisi horjuttanut sen legitimiteettiä. Näin covid-19 osoitti, että systeemin keskiössä median “manipuloivilta” vaikuttavat teot eivät ole sattumaa – ne ovat osa logiikkaa, joka aktivoi rakenteelliset kannustimet kriisin aikana.

Päivi Virtanen 6.1.2026

2 thoughts on “Kolumni: Media, kriisi ja illuusio – miksi covid näytti manipulaatiolta”
  1. Tämä korona-sulku/tilanne oli maailmanlaajuinen testi siitä miten ihmiset käyttäytyvät kun virkamiehet käskevät niitä median välityksellä ilman lainmukaisia päätöksiä.

    Ja hyvin lampaitahan suomalaisetkin olivat. Vain muutama harva uskalsi liikkua normaalisti ilman maskeja. Itse oli koko höpötysajan ilman maskia. Oli hauska nähdä miten viranomaiset tulivat noutamaan suljettujen ovien takaa työtehtäviin, ja kun ovi sulkeutui ja päästiin näkymättömiin, niin maskit lensivät naurun kera päästä.

    Odotan että samanlainen suurempi juttu tulee. Nythän, vaikka EU:n piti olla avoin, meillä on sähköiset rajat. Kohta Euripol ottaa isomman vaihteen käyttöön ja kurittaa suomalaisia entistä enemmän.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *