Perussuomalaiset ovat iloinneet näkyvästi hallituksen valmistelemasta lakimuutoksesta, jonka väitetään estävän Kelan tuilla elävien maahanmuuttajien pääsyn Suomen kansalaisiksi. Todellisuudessa uudistus ei vaikuta juuri mihinkään oleelliseen. Kyse on poliittisesta teatterista – ei todellisesta muutoksesta.
“Kelan tuilla ei saa kansalaisuutta” – perussuomalaiset juhlivat “voittoa”
Perussuomalaiset ovat ottaneet poliittisen voiton irti hallituksen kansalaisuuslain kiristyksestä. Puolueen viesti on ollut selvä: nyt pannaan piste sille, että “veronmaksajien rahoilla elävät” maahanmuuttajat voisivat saada Suomen kansalaisuuden.
Varapuheenjohtaja Joakim Vigelius julisti Uutispeilin haastattelussa:
“Kansalaisuutta ei tule myöntää rikollisille tai tukiin nojaaville ulkomaalaisille.”
Hän jatkoi puolueen omassa tiedotteessa, että tähän asti kansalaisuuden on voinut saada henkilö, joka “ei ole tehnyt päivääkään töitä – Kelan etuudet ovat riittäneet kansalaisuuden perusteeksi. Nyt tämä epäkohta korjataan.”
Myös kansanedustaja Kaisa Garedew hehkutti Suomen Uutisissa, että
“Suomen kansalaisuuden tulee olla palkinto eikä yleismaailmallinen ihmisoikeus”.
Hänen mukaansa on täysin oikeudenmukaista vaatia, että pysyvästi Suomeen muuttavat “toimivat rehellisesti ja huolehtivat omasta toimeentulostaan”.
Todellisuudessa sosiaaliturva ei riipu kansalaisuudesta
Keskustelussa jää usein huomaamatta se yksinkertainen tosiasia, että Kelan etuudet eivät ole sidottuja kansalaisuuteen, vaan oleskeluun ja asumiseen. Suomessa pysyvästi asuva henkilö voi saada tukia, vaikka hänellä ei olisi Suomen kansalaisuutta.
Tämä tarkoittaa, että vaikka kansalaisuuden saaminen vaikeutuisi, maahanmuuttajat, jotka asuvat maassa laillisesti, saavat edelleen samat tuet kuin ennenkin. Uudistus ei siis vähennä valtion sosiaalimenoja eikä muuta tukijärjestelmän perusteita.
Käytännössä muutos vaikuttaa vain siihen, kuka saa passin ja äänioikeuden, ei siihen, kuka saa elää Kelan tuilla.
Symbolipolitiikkaa parhaimmillaan
Perussuomalaiset ovat onnistuneet muuntamaan teknisen lakimuutoksen poliittiseksi spektaakkeliksi. Viesti “kelatuilla elävä ei saa kansalaisuutta” kuulostaa äänestäjien korvissa tiukalta ja reilulta linjalta, vaikka käytännön vaikutus jää lähes olemattomaksi.
Tämä on klassista symbolipolitiikkaa – viestintää, joka luo mielikuvan jämäkästä toiminnasta ilman todellisia rakenteellisia vaikutuksia. Se vetoaa tunteisiin ja vahvistaa puolueen brändiä tiukkana maahanmuuttopuolueena.
Sosiaaliturvan muuttaminen kansalaisuusperusteiseksi olisi sen sijaan todellinen poliittinen mullistus, mutta se ei ole realistisesti mahdollinen ilman perustuslain muutosta ja EU-oikeudellisia seurauksia. Nykyinen muutos on siis vain pintaremontti, ei järjestelmän uudelleenrakennus.
“Suuri voitto” ilman vaikutuksia
Perussuomalaiset voivat markkinoida tätä lakimuutosta merkittävänä voittona, mutta todellisuudessa se ei muuta juuri mitään. Maahanmuuttajat, jotka eivät saa kansalaisuutta toimeentuloehtojen vuoksi, saavat edelleen Kelan tuet aivan kuten ennenkin.
Kyse on siis enemmän poliittisesta markkinointikampanjasta kuin talous- tai maahanmuuttopoliittisesta käänteestä. Lakimuutos antaa äänestäjille tunteen, että hallitus “panee asiat järjestykseen”, vaikka todellisuudessa kyse on juridisesta yksityiskohdasta.
Symboliset voitot ovat kuitenkin poliittisesti arvokkaita. Ne tarjoavat puolueelle mahdollisuuden sanoa, että “nyt tehtiin jotain”, vaikka vaikutus jäisi nollatasolle.
Viesti meni perille, muutos jäi puuttumaan
Kansalaisuusuudistuksesta on tullut erinomainen esimerkki siitä, miten poliittinen retoriikka voi peittää alleen todellisuuden. Vaikka perussuomalaiset voivat juhlia “suurta voittoa maahanmuuttopolitiikassa”, kyse on enemmän mielikuvasta kuin konkreettisesta saavutuksesta. Lakimuutos ei muuta Kelan tukien jakoperusteita, ei vähennä julkisia menoja eikä estä maahanmuuttajien asumista Suomessa. Se muuttaa vain yhtä asiaa – sitä, miltä näyttää, kun puolue voi sanoa: ”me teimme tämän”.
Samuel Gryning 9.10.2025
Lähde artikkelit: Uutispeili.fi, Suomen Uutiset, Suomen Uutiset(2), Uutispeili.fi (2)
Jäljelle on jäänyt vain teatteri kansalle, kun globaali taloussysteemi tekee kuolemaa. Tätä sairasta näytelmää olemme katselleet covid-19 ajan, kun maailman rikkaimmat rikastuivat ja keskiluokka köyhtyi. Näytelmä jatkuu ja tässä romahduksessa, sekä suuressa & sairaassa näytelmässä edelleen häviäjä on kansa. Tyhmälle kansalle suuri näytelmä, sekä aivopesu menee läpi. Sehän jo nähtiin pelottavan nuhakuumeen aikana. Pelottavinta tässä ei ole korruptoituneet näyttelijät, vaan tyhmä kansa.