Mikko Kemppe jatkaa kolmannessa Shadow of the Sun -lyhytelokuvassa hänen aiempien teostensa linjaa, jossa todellisuuden ja dystooppisen fiktion rajat hämärtyvät. Elokuvan ytimessä on yksinäinen sankari, Johan Gold, joka taistelee “New World Orderin” varjoissa Istanbulin sokkeloisilla kaduilla. Tarinan teemat ovat ajankohtaisia ja helposti tunnistettavia, vaikka niitä käsitelläänkin melodramaattisen, ajoittain lähes sarjakuvamaisen otteen kautta.
Visuaalisesti elokuva on yllättävän kunnianhimoinen. AI-työkalujen käyttö näkyy ajoitttain selvästi: kuvasto on paikoin häkellyttävän kaunista, mutta hetkittäin samalla epätasaista. Joissain kohtauksissa Istanbulin katukuva herää eloon, kuin digitaalisessa unessa, toisissa taas tekoälyn jälki tekee liikkeestä vielä hieman jäykkää ja epänormaalia. Tämä kokonaisuus luo kuitenkin omanlaistaan outoa tunnelmaa, joka tukee elokuvan teemaa maailmasta.
Äänimaailma on elokuvan vahvimpia osa-alueita. Elevenlabsin AI-äänet ja Sunon avulla luotu musiikki rakentavat uhkaavan ja painostavan ilmapiirin, joka kantaa myös tarinan heikompien hetkien yli. Dialogi on tarkoituksellisen pateettista, mutta sen takana tuntuu olevan tietoinen valinta. Kemppe ei pyri realismiin, vaan symboliseen vastarintatarinaan.
Kaiken kaikkiaan Istanbul: Shadow of the Sun on laadullisesti astunut ison askeleen eteenpäin verratessa aiempiin ohjaajan tuotoksiin, hetkittäin teknisesti vielä hieman epätasainen, mutta vilpittömästi kunnianhimoinen kokeilu. Se ei ole perinteinen elokuva, vaan monikerroksinen audiovisuaalinen performanssi, jossa AI:n ja ihmisen yhteistyö on sekä elokuvan vahvuus, että sen suurin haaste. Mikko Kemppe on selvästi löytänyt oman estetiikkansa – yhdistelmän digitaalista mytologiaa, vaihtoehtohistoriaa ja henkilökohtaista kapinaa.
⭐️ Arvosana: 4/5 – Rohkea, kokeileva ja visuaalisesti kiehtova, mutta dramaturgisesti epätasainen lyhytelokuva, joka jää mieleen enemmän tunnelmansa, kuin tarinansa ansiosta.
Samuel Gryning 30.10.2025
Elokuvan pystyt katsomaan tästä!