Totuuden etsijän suurin heikkous – ja kuinka eliitti hyödyntää sitä

Totuuden etsijän vahvuus on kyseenalaistaa kaikkea, mutta toisinaan voi iskeä päälle liiallinen vainoharhaisuus valtavirtaa kohtaan ja herkkäuskoisuus toisinajattelijoiden piireissä leviäville väitteille. Valtakoneisto on kartoittanut nämä heikkoudet ja osaa vedellä oikeista naruista käyttääkseen niitä hyväkseen.

Tietoa saa nykyään paljon menneitä aikoja laajemmalti eri lähteistä, ja yhä useampi ihminen havahtuu siihen, että kaikki ei välttämättä olekaan siten kuin valtaapitävät ja valtamedia asiat esittävät. Länsimainen poliittinen järjestelmä on korruptoitunut siinä missä itäinenkin, eikä raha- ja valtaeliitti ajattele tavallisen kansalaisen parasta, vaan pyrkii edistämään omia agendojaan.

On oltava salaliittoteoreetikko kyetäkseen analysoimaan politiikkaa

Ihminen, joka huomaa, että hänelle on valehdeltu, alkaa etsiä totuutta. Mutta se ei tee hänestä immuunia valehtelulle, ja ellei ole tarkkana, saattaakin päätyä vain ojasta allikkoon. Valtakoneisto on pyrkinyt leimaamaan ”salaliittoteoreetikoiksi” ne, jotka eivät muitta mutkitta nielaise virallisia selityksiä kiistanalaisille tapahtumille. Silti salaliittoteoretisoinnissa itsessään ei ole mitään pahaa. Salaliittoja – eli kahden tai useamman henkilön salahankkeita – tapahtuu kaiken aikaa niin politiikassa kuin muussakin elämässä. Kun ei varmuudella voida tietää, miten asia on, voidaan kuitenkin esittää teoria.

Esimerkiksi brittiläis-amerikkalainen Venäjään erikoistunut politiikan tutkija Peter Reddaway on esittänyt vuosituhannen alussa, että ollakseen kykenevä analysoimaan Venäjän politiikkaa on oltava samalla myös salaliittoteoreetikko, koska 1990-luvulla Venäjää hallinneen Boris Jeltsinin ja hänen taustajoukkonsa menettelytavat sisälsivät monenlaista puolueiden, ryhmien ja yleisen mielipiteen manipulointia sekä median että erilaisten likaisten temppujen avulla.

Olisi naiivia kuvitella, että näitä likaisia temppuja ei esiintyisi edelleen Vladimir Putinin aikakaudella. Moni onkin sallivaisempi salaliittoteorioita kohtaan, jos ne kohdistuvat Venäjään. Mutta vielä naiivimpaa olisi olettaa, ettei länsimaissa harrasteta likaisia temppuja, ja toteuteta salahankkeita aivan yhtä lailla kuin Venäjälläkin. Siis myös länsimaista politiikkaa analysoivalta vaaditaan salaliittoteoreetikon ominaisuuksia.

Mutta kuten Alt-Market kirjoittaa, totuuden etsijän ja salaliittoteoreetikon suurin heikkous on liiallinen vainoharhaisuus. Artikkelin kirjoittanut Brandon Smith esittää harvoin mainittuna tosiasiana länsimaisen maailman muuttuneen siten, että salaliitoista puhuvalla väellä on huomattavasti enemmän poliittista ja yhteiskunnallista valtaa kuin aiemmin – mahdollisuus vaikuttaa hallitusten harjoittamaan politiikkaan tai jopa sotiin.

Huomioivatko salaliittoteoreetikot mahdollisuuden, että heitä käytetäänkin hyväksi?

Valtaapitävät ovat aina pyrkineet soluttamaan ja hajottamaan sisältä päin vastavoimiaan. Kun salaliittoteoriat olivat pienen piirin heiniä, ei niitä vastaan tarvinnut taistella kuin esittämällä salaliittoteoreetikot jonkinlaisina kaistapäinä. Mutta maailman muuttuessa eliitti ei ole jäänyt pyörittelemään peukalojaan. Tästä osoituksena on esim. Harvardin yliopiston professoreiden Cass Sunsteinin ja Adrian Vermeulen laatima strategiapaperi, jossa nähtiin Yhdysvaltain hallitukselle tarpeelliseksi soluttautua salaliittoteorioita esittäviin ryhmiin pyrkien vaikuttamaan niihin kognitiivisesti.

Smith puhuu usein neljännen sukupolven sodankäynnistä, jossa sota on siirtynyt perinteisistä rintamalla taistelevista armeijoista siviiliyhteiskuntaan. Valtiolliset rajat hämärtyvät, ja päätoimijoita ovat kansainväliset verkostot, ideologiset ryhmittymät ja toimijat, jotka pyrkivät horjuttamaan vastustajaa epäsymmetrisin keinoin. Isketään psykologisesti vihollisryhmän yhtenäisyyteen ja pyritään saamaan heidät toisiaan vastaan. ”Tämä edellyttää tiettyjen kognitiivisten vinoumien tunnistamista osassa ryhmästä, ja näiden vinoumien hyödyntämistä sisäisen taistelun luomiseksi”, Smith kirjoittaa.

Smith kysyy, ”onko kukaan suosittu salaliittoteoreetikko ottanut huomioon mahdollisuutta, että heitä käytetään pelinappuloina”? Kenties aikamme suurin salaliitto onkin, että kaiken takana ei ole aina salaliittoa – ainakaan sillä tavoin kuin useimmat salaliittoteoreetikot esittävät olevan. Jos kaikissa tilanteissa päättömästi huutaa salaliittoa samalla innolla kuin Pekka sutta, tekee lopulta karhunpalveluksen totuuden etsijöille.

Totuuden etsijöiden heikkoudet kartoituksen kohteena

Nykyisin on olemassa lukuisia ajatushautomoita, kansalaisjärjestöjä ja salaisia operaatioita, joiden tarkoituksena on kartoittaa totuuden etsijöiden heikkouksia ja manipuloida heidän diskursiotaan. Esimerkkinä Smith mainitsee kiistanalaisessa maineessa olevan ihmisoikeusasiajärjestö Southern Poverty Law Centerin (SPLC). Kun joskus totuuden etsijä voi turhautua ja kuvitella, ettei ketään kiinnosta, mitä sanottavaa hänellä on, niin näitä tahoja todellakin kiinnostaa.

Vaikka tietyllä tapaa totuuden etsijän vahvuus on kyseenalaistaa kaikkea, voi se samalla olla myös suurin heikkous. Tätä ominaisuutta on erittäin helppo hyväksikäyttää johtaen meidät mitä kummallisempiin kaninkoloihin, joita todellisuudessa ei ole olemassa. Ja saaden meidät käyttämään aikaa ja energiaa toistemme epäilemiseen ja kinasteluun, jolloin vähemmän huomiota kohdistuu valtaeliitin toimiin.

Esimerkkeinä näistä ”kummallisista kaninkoloista” Vesa Raiskila kirjoittaa erinäisistä totuuden etsijöiden keskuudessa levinneistä väitteistä, kuten heppoisin perustein lavastetuksi väitetystä tapauksesta, jossa ICE-agentti surmasi Renee Goodin. Toisessa kirjoituksessaan Raiskila käsittelee niin ikään totuuden etsijöiden parissa esiintyneitä teorioita, että Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu olisi kuollut ja hänen julkiset esiintymisensä toimittajien edessä olisivat olleet vain tekoälyluomuksia. Samuel Gryning puolestaan kirjoittaa väitteistä, että Jim Carrey olisi vaihdettu klooniin tai näyttelijään.

Sandy Hook porttina kaninkoloon

Suomalaisittain Sandy Hookin koulusurmat joulukuussa 2012 eivät olleet niin merkittävä tapaus, että muut kuin salaliittoteoreetikot niitä suuremmin muistelisivat. On hyvin mahdollista, että tapahtumat eivät edenneet täsmälleen virallisen selvityksen mukaisesti. Sandy Hookista teki kuitenkin merkittävän, että sen yhteydessä alkoi lähes välittömästi saada jalansijaa teoria, ettei kukaan lapsi oikeasti kuollutkaan ammuskelussa. Ja tämän jälkeen samantapainen teoria on toistunut jokaisen ammuskelun, terrori-iskun ja salamurhan yhteydessä. Tai jos jokin salamurha onkin epäonnistunut, niin siinä tapauksessa salamurhan kohde on ”varmuudella” lavastanut iskun itseään vastaan.

Monille omituisuuksille Sandy Hookiin liittyen ovat Deanna Spingola ja muut asiaa selvitelleet löytäneet järkeen käyviä selityksiä, mutta näille monet täydelliseen lavastukseen uskovat eivät halua korvaansa lotkauttaa, sillä ne pilaisivat jännittävämmän tarinan. Mitä sitten mahdollisella lavastuksella olisi saavutettu tai edes tavoiteltiin? Aselakeihin tehtiin joitakin muutoksia, mutta ne olivat käsittääkseni melko vähäisiä ja tulivat voimaan pääsoin Connecticutin alueella. Kenties psykologinen operaatio olikin väittää lavastetuksi todellista tapahtumaa ja asettaa tämä syötiksi niille, jotka kyseenalaistavat kaiken virallisten tahojen kertomaan.

Mikäli valtiolliset tahot todella kylvivät siemenen teorioille lavastuksesta, saavutettiin sillä paljon enemmän. Jopa Suomessa totuuden etsijöiden keskuudessa ihmisiä, jotka eivät uskoneet Sandy Hook -teorioihin alettiin leimata valehtelijoiksi tai epäpäteviksi. Ironisesti samat tahot kritisoivat ns. ”yhden ajatuksen hegemonioita” silloin, kun niitä julistaa valtamedia. Mutta ennen kaikkea Yhdysvalloissa vaihtoehtoisoisissa medioissa toimivat riitaantuivat ja jakautuivat kahtia. Erimielisyyksiä oli tietenkin ollut aina, mutta esim. aiemmin jonkin sortin kunnioitusta toisiaan kohtaan osoittaneet Michael Collins Piper ja lavastukseen uskova James Fetzer kävivät kiivaan debatin, joka ei suinkaan ollut ainoa laatuaan.

Paljon huomiota sai myös Alex Jones, kun Sandy Hookissa kuolleiden lasten omaiset nostivat oikeusjuttuja häntä vastaan. Yhtäkkiä olikin helppoa esittää, että 9/11-kriitikot ym. ovat ”täysiä hörhöjä, jotka eivät usko edes lasten kuolleen Sandy Hookissa”. Ja toiset eivät enää uskoneet edes 9/11-iskuissa kuolleen ketään tai John F. Kennedyn saaneen oikeasti surmansa salamurhassa. Lisäksi Spingola käsittelee kirjassaan Screening Sandy Hook: Causes and Consequences (2015), että ”kukaan ei oikeasti kuollut” -väitteiden johdosta todellinen ongelma, eli itsetuhoisuutta aiheuttavat SSRI-lääkkeet lähes unohdettiin Sandy Hookin yhteydessä. Sillä mikäpä ongelma ampujan käyttämissä lääkkeissä olisi ollut, jos kukaan ei olisi oikeasti kuollut?

”Valkohatut” passivoiva psykologinen operaatio?

Ei sovi kuitenkaan unohtaa, että kansainvälinen valtaeliitti ja heidän hännystelijänsä koostuu suurissa määrin psykopaattisia ja narsistisia piirteitä omaavista henkilöistä. He eivät epäröi lietsoa ja junailla jopa sotia, mikäli se edistää heidän agendaansa – vallan ja vaurauden siirtymistä yhä enemmän pienen piirin ja korporaatioiden käsiin. He eivät siis mieti, kuinka voisivat välttyä ihmisuhreilta saavuttaakseen tavoitteensa. On mahdollista, että psykologiset operaatiot sisältävät joitakin osuuksia, joihin sisältyy tapahtumien lavastusta/näyttelyä pienissä määrin, mutta täydelliset lavastukset, joissa ketään ei oikeasti kuole, olisivat monimutkaisia järjestää. Jos haluaa junailla jonkun välikohtauksen, on paljon helpompi toteuttaa se niin, että ihmisiä todella kuolee. Ja kenties psykopaatit saavat jopa jotain tyydytystä sellaisesta.

Suurempi hyöty valtakoneistolle tai sen lakeijoille on väittää todellisia tapahtumia lavastetuiksi – ja täten viedä uskottavuus salaliittoteorioilta sekä hämmentää totuuden etsijöiden piirejä – kuin lavastaa jokin tapahtuma. Esimerkiksi Yle-taustainen, mutta sittemmin vaihtoehtomedioiden parissa vaikuttanut toimittaja Sami Antinniemi vaikuttaa laadukkaan materiaalinsa vastapainoksi tipahtelevan erilaisiin kaninkoloihin valitettavan usein. Edellä mainittua Jim Carreyn vaihtoa klooniksi/näyttelijäksi hän arvelee ”valkohattujen psyopiksi”, jonka ”tarkoitus on saada ihmiset todella pohtimaan sitä mahdollisuutta, että esimerkiksi [Joe] Biden ei ollut Biden”.

Antinniemen esittämä teoria on melkoisen lennokas ja kaukaa haettu. Todennäköisempää on, että nämä väitteet Carreysta olisivat psykologinen operaatio, jolla pyritään johtamaan harhaan ja tekemään syötin nielaisevat vaihtoehtoisen median edustajat naurunalaisiksi. Lastenkirjamaisesti nimetyt ”valkohatut” voivat olla omanalaisensa psykologinen operaatio, jonka tarkoituksena on uskotella totuuden etisjöille, ettei näiden tarvitse tehdä mitään. Ainoastaan odottaa, että väitetyt ”valkohatut” tekevät likaisen työn heidän puolestaan. Kuten Smith kirjoittaa, tarkoituksena on pitää meidät passiivisina ja tehottomina. Tämä vaikuttaa ylipäätään olleen Neuvosto-Venäjän aikaiseen Operaatio Trustiin vertautuvan QAnon-liikkeen päämäärä uskottavuuden viemisen ohella.

Valtavirran kyseenalaistaminen ei riitä

Totuuden etsijän, joka ”kyseenalaistaa kaiken”, tulisi todellakin sananmukaisesti kyseenalaistaa kaikki. Ei riitä, että kyseenalaistaa valtamedian ja valtiollisten tahojen tarjoamia tarinoita. On ymmärrettävä enenevissä määrin kyseenalaistaa myös kaikkea sosiaalisessa mediassa ja vaihtoehtoisten medioiden parissa leviävää materiaalia. Liiallista vainoharhaisuutta tulisi kuitenkin välttää. Ja asiat täytyy käsitellä tapauskohtaisesti. Jos esim. jokin terrori-isku vaikuttaa olleen sisäpiiriläisten junailema ”false flag” -isku, se ei tarkoita, etteikö autenttisia terrori-iskujakin tapahtuisi, ja että valtamedia valehtelisi joka ikisestä asiasta.

Sandy Hookin kaltaisissa tapauksissa on syytä kiinnittää huomiota, mistä teoriat juontavat juurensa. Kirjassaan False Flags (2013) Piper huomauttaa, että siinä missä esim. Kennedyn murhaan liittyen voidaan jäljittää, mistä mahdolliseen ampumapaikkaan viittaava termi ”grassy knoll” (ruohokumpare) sai alkunsa, kukaan ei tiedä mistä ja kenen toimesta lähtivät liikkeelle teoriat ”kriisinäyttelijöistä” osana Sandy Hookin tapausta. Silti hyvin monet omaksuivat teorian miettimättä hetkeäkään, että se voisi ollakin valtiollisten toimijoiden levittämää mustaa propagandaa.

Myös Raiskila painottaa kirjoituksissaan kriittisyyttä totuuden etsintään, sillä muutoin on vaarana, että toisinajattelijoiden keskuudessa leviää absurdeja väitteitä ja ”uutisia”, ”jolloin kaikki virallisten kertomusten kriitikot alkavat vaikuttaa sekopäisiltä ja heidän näkemyksensä voidaan summittaisesti sivuuttaa hörhöilynä”. Kaninkoloon voi aina kurkistaa, mutta jos se ei vaikuta vievän mihinkään järjelliseen paikkaan, ei sinne kannata haudata itseään.

Mika Salmi 31.5.2026

Lähdeviitteet

Artikkelin kuva: Vilius Kukanauskas | Pixabay

Dunlop, John B. (2012): “Storm in Moscow” A Plan of the El’tsin “Family” to Destabilize Russia

Gryning, Samuel | Markanmedia (1.3.2026): Jim Carrey on ”vaihdettu klooni” – väite osa isompaa psykologista sotaa

Malminen, Ulla | Yle (10.1.2026): Tällainen oli Renee Nicole Good, jonka ICE-agentti ampui – nyt mielenosoittajat kantavat hänen kuviaan kaduilla

Raiskila, Vesa | Markanmedia (18.2.2026): Vaihtoehtoisia väitteitä vähäisellä validiteetilla

Raiskila, Vesa | Markanmedia (25.3.2026): Netanjahu ja tekoälyhurmos

Smith, Brandon | Alt-Market (28.4.2026): The Assassination Wasn’t “Staged”, Leftists Are Just Evil

Spingola, Deanna (11.2.2014): Unraveling Sofia Smallstorm’s Video on Sandy Hook, Part 1

Spingola, Deanna (18.2.2014): Unraveling Sofia Smallstorm’s Video on Sandy Hook, Part 2

Spingola, Deanna (31.3.2014): Unraveling Sofia Smallstorm’s Video on Sandy Hook, Part 3

Sunstein, Cass R. & Vermeule, Adrian (15.1.2008): Conspiracy Theories

Tanska, Juha | Markanmedia (30.9.2025): Operation Trustin oppien mukainen QAnon – huijaus, jolla Donald Trumpin kannattajia johdettiin harhaan