Vaihtoehtoisia väitteitä vähäisellä validiteetilla

Totuuden etsijät eivät usein ole kovinkaan kriittisiä vaihtoehtoisissa medioissa ja somessa leviäviä väitteitä kohtaan. He ”tietävät” totuuden, kunhan se vastaa omaa, jo sementoitua käsitystä. Lisäksi osa toimijoista voi jakaa absurdeja väitteitä tahallisesti tarkoituksenaan sabotoida totuutta etsivien toimintaa.

USA lopettaa liittolaisuuden Suomen kanssa!

Muutaman viime päivän aikana ns. vaihtoehtopiireissä on taas julkaistu hyvin mielenkiintoisia raportteja.

Yhden sellaisen mukaan Päivi Räsäsen todistajanlausunto Yhdysvaltain kongressissa on saanut Yhdysvallat lopettamaan liittolaisuuden Suomen kanssa. Tämän on väitetysti vahvistanut varapresidentti J. D. Vance, ja koko kongressin kerrotaan tukeneen päätöstä.

Kuka näitä kirjoittaa? Vielä enemmän askarruttaa se, että peukutusten, sydänliketysten ja kommenttien perusteella monet ihmiset näkyvät ottaneen sepustuksen todesta. Yhdysvallat EI ole lopettamassa ”liittolaisuuttaan” Suomen kanssa, vaikka siitä voikin toiveunia nähdä. Milloin sananvapauden rikkominen ylipäänsä on ollut Yhdysvalloille peruste irtisanoa ”liittolaisuus”? Sanan paikka on tosiaan lainausmerkkien sisällä, sillä totesihan ulkoministeri Henry Kissingerkin aikoinaan, ettei Yhdysvalloilla ole pysyviä ystäviä tai vihollisia, vaan ainoastaan intressejä.

Kaiken takana on prinsessa Diana!

Toisen paljon jaetun ja suorastaan häkellyttävän realistisen skenaarion mukaan presidentti Donald Trumpin puolison Melanian kasvomaskin takaa paljastuu pian (tai olisi jo pitänyt paljastua) prinsessa Diana, joka ei kuollutkaan auto-onnettomuudessa (tai ”auto-onnettomuudessa”, näkökulmasta riippuen). Toki Trump tunnetusti pitää nimenomaan vanhemmista naisista, mutta pian 65 vuotta täyttävän Dianan kuoriutuminen Melanian maskin takaa herättää kuitenkin kysymyksen, mitä Melanialle sitten on tapahtunut ja mitä Diana mahtaa olla puuhastellut kuluneet vuosikymmenet.

Epstein-tiedostojen osalta levitetään tekstiä, jonka mukaan Washingtonin hallintopiirit ovat paniikissa, kun oikeusministeri Pam Bondi viritti kongressin jäsenille ansan: näiden tekemät, oikeusministeriön tallentamat haut julkaistuista asiakirjoista paljastavat hallinnon pahikset – ikään kuin olennaista ei olisi se tieto, joka julkaisuissa jo on ja jonka julkaisemista oikeusministeriö on viivytellyt. Bondi käytti kysyjien tekemiä hakuja valmistautuakseen kysymyksiin, kiersi kysymyksiä, puhui kysyjien päälle eikä suostunut katsomaan takanaan seisovia hyväksikäytön uhreja. Ja hänestä koetetaan nyt leipoa jonkinlaista sankaria!

Etelämantereelle pääsy kielletty – paitsi tuhansilta matkailijoilta!

Sitkeästi levitetään edelleenkin väitettä, että ”poliisit” tai ”rajavartijat” estävät pääsyn Etelämantereelle. Yhtäkään todistetta tämän väitteen puolesta ei luonnollisestikaan esitetä, siinä missä suomalaistenkin vaellukset mantereella yksinkertaisesti sivuutetaan – kuten Poppis Suomelan, Kustaa Pihan ja Anders Brotheruksen kahden vuoden takainen vaellus etelänavalle tai Sanna Kallion hiihto samaan paikkaan ensimmäisenä suomalaisnaisena.

Todellisessa maailmassa tuhannet ihmiset ovat vaeltaneet Antarktisella kirjoittaen päiväkirjoja, valokuvaten, videoiden ja somettaen kokemuksistaan. Vaeltajien ohella tuhansittain matkailijoita saapuu vuosittain mantereelle laivoilla tai lentää mantereen yllä turistilennoilla.

(Ja kyllä, olen lukenut Antarktiksen sopimuksen [Antarctic Treaty], ja toisin kuin sinnikkäästi väitetään, siinä EI missään kohdassa kielletä siviileiltä pääsyä Etelämantereelle.)

Ehjänä säilyneet etuvalot paljastavat murhan lavastetuksi!

Kuten Etelämantereen tapauksessa, fiksujenkin ihmisten realiteettien testauskyky tuntuu horjuvan Minneapoliksen surmatapauksissa. Esimerkiksi Renee Goodin surmaa ICE-agentin toimesta on väitetty feikiksi mm. sillä perusteella, että Goodin auton tönäistyä lyhyen kiihdytyksen jälkeen kadunvarrelle pysäköityä autoa ja pysähdyttyä sitten valopylvääseen auton etuvalot olivat säilyneet ehjinä (vasemmanpuoleinen kolarikuva).

No, minun autoni etuvalot säilyivät ehjänä vähintään 80 kilometrin tuntinopeudella tapahtuneessa kolarissa (oikeanpuoleinen kolarikuva), jossa rekkaa ohittamaan lähtenyt auto rysähti kaistallani suoraan päin nokkapeltiä (joka lienee oikeasti jonkinlaista muovia). Kerrottuani tämän sain lukea, että Goodin auton törmäyshän saattoi olla osa ”drilliä” eli harjoitusta. Jos olikin, niin kadunvarren asukkaat ja mielenosoittajat yhtä kaikki näkivät törmäyksen, joka myös tallentui useille videoille. Kukaan ei ole kertonut nähneensä etukäteen vaurioitettuja autoja aseteltavan paikoilleen lavastusta varten…

(Tarkkaavaiset muuten havaitsevat kuvasta, että Goodin auton tuulilasissa on luodinreikä, jota siinä ei näkynyt ennen laukausten kuulumista.)

Putin paljasti kielletyn imperiumin!

”Tartaria” puolestaan oli eurooppalaisten kartoittajien nimike taannoin lännessä pitkälti tuntemattomille Keski- ja Pohjois-Aasian alueille. Eri alueista käytettiin sellaisia nimikkeitä kuin ”Suur-Tartaria”, ”Kiinalainen Tartaria” (Kiinan hallinnoima alue), ”Keskinen Tartaria” ja ”Itsenäinen Tartaria” (alue, joka ei ollut suoraan Venäjän tai Kiinan hallinnassa). ”Tartaria” ei ollut jokin teknologisesti edistynyt ja sittemmin kadonnut valtio tai imperiumi.

Mistään maailmanlaajuisesta ”mutavyörystä”, joka olisi tuhonnut ”tartarialaista teknologiaa” ilmentäneet rakennukset eri puolilla maailmaa, ei ole minkäänlaisia todisteita, ja ajatus sellaisesta on fysikaalisestikin mahdoton (ei ole mitään tapahtumaa, joka olisi mahdollistanut maailmanlaajuisen mutavyöryn, paksut mutakerrokset eivät myöskään voisi vain kadota jäänteettä, eikä massiivisista mutatuhoista ole mitään merkintöjä viime vuosisadoilta, jolloin mutavyöryn väitetään tapahtuneen).

Linkitetyssä lähteessä viitataan tilaisuuteen, jossa Vladimir Putin yli kymmenen vuotta sitten, 15.1.2013, osallistui Venäjän maantieteellisen yhdistyksen uuden pääkonttorin avajaisseremoniaan. Ei ole mitään viitteitä siitä, että hän olisi tuolloin julkistanut mitään arkistoa – jälleen yksi esimerkki siitä, miten totuutta venytetään tukemaan haluttua kertomusta.

Lapset ymmärtävät heille luettavat sadut saduiksi, mutta monet aikuiset eivät näytä tunnistavan heille kirjoitettuja tarinoita saduiksi.

Kriittisyyttä totuuden etsintään

Arvioin, että eri alustoilla toimivista, vaihtoehtoisia väitteitä esittävistä somevaikuttajista ainakin osa on tarkoituksellisia ”sekoittajia”, joiden tehtävä on jakaa absurdeja väitteitä ja ”uutisia”. Nämä sitten leviävät toisinajattelijoiden keskuudessa, jolloin kaikki virallisten kertomusten kriitikot alkavat vaikuttaa sekopäisiltä (”kaivon saastuminen”) ja heidän näkemyksensä voidaan summittaisesti sivuuttaa hörhöilynä. Tämän ohella älyttömyydet aiheuttavat kiistoja toisinajattelijoiden keskuudessa ja tietenkin vievät huomiota pois oikeasti merkittävistä asioista.

Totuutta ei päätetä, vaan sitä etsitään, mutta monilla ”folioilla” tuntuu olevan täysi varmuus sellaisistakin asioista, joista heillä ei ylipäätään voisi olla varmaa tietoa. He ”tietävät”, että asia on niin, vaikkeivat pysty esittämään mitään todisteita näkemykselleen. Harvalla esimerkiksi lienee (Seymour Hershin tavoin) suoria yhteyksiä tiedustelupalvelun ”syväkurkkuihin”, jotka voisivat valaista eri operaatioiden toteutustapaa.

Me ”foliot” olemme usein äärimmäisen kriittisiä virallista kerrontaa kohtaan, mutta vastaavasti äärimmäisen epäkriittisiä kaikkea ”vaihtoehtoista” kohtaan. Toisinaan tuntuu, että mikä tahansa käy, kunhan se vain on vastoin virallisesti kerrottua ja tukee omaa, jo sementoitua käsitystä. Totuuden etsijän olisi kuitenkin tarkasteltava aikuismaisen kriittisesti ja järkiperäisesti ihan joka puolelta kerrottua. Pitää kysyä, kuka sanoo (vrt. lähteettömät tekstit ja kuvat) ja miksi sanoo, on tutkittava eri selitysvaihtoehtoja ja mentävä sinne, minne todisteet vievät – silloinkin kun ne eivät vie sinne, minne kenties itse haluaisi niiden vievän. Kun kuorii tapausten päältä mis- ja disinformaation kerroksia, totuudella on mahdollisuus tulla esiin. Sillä tavalla voi päästä näkemään ainakin välähdyksiä totuudesta.

Vesa Raiskila 18.2.2026

Kirjoitus on julkaistu alun perin Vesa Raiskilan Facebook-profiilissa 16.2.2026, ja julkaistaan uudelleen Markanmediassa kirjoittajan luvalla. Kirjoittaja on vaikuttanut useissa suomalaisissa vaihtoehtoismedioissa.