Ihmiset kyselevät hiljaa keskenään: “Näettekö te tämän saman kuin minä? Eikö tämä ole jo liian räikeää?” Kyllä, se on räikeää. Niin räikeää, että sitä voisi kutsua historian suurimmaksi huijaukseksi – ja se tapahtuu meidän silmiemme edessä. Eliitti ei enää vaivaudu salaamaan temppujaan. He tekevät kaiken julkisesti, ylimielisesti, aivan kuin näyttääkseen: “Katsokaa, me voimme valehdella teille päin naamaa – ja te hyväksytte sen.”
Katoavista äänistä, katoava totuus
Suomessa puhutaan “luotettavista vaaleista”. Mutta mitä tapahtuu, kun ehdokkaalta katoaa satoja ääniä kesken ääntenlaskennan? Kun koneisto vain kohauttaa olkapäitään ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut? Demokratian kulissit säilyvät, mutta sisältö murenee.
Korona – vuosisadan kriisistä eilispäivän pikku-uutiseksi
Kahden vuoden ajan media syötti meille yhtä ja samaa: kuolleita, tartuntoja, pelkoa ja rajoituksia. Kansa peloteltiin uskomaan, että mitään tärkeämpää ei olekaan kuin korona.
Ja sitten – poks! – Venäjän joukot ylittivät Ukrainan rajan. Hetkessä pandemia, joka muka uhkasi koko ihmiskuntaa, katosi uutisista kuin tuhka tuuleen. ”Maskipakot” purettiin, rajoitukset sulivat pois, eikä kukaan enää kysynyt “päivän koronakuolemia”. Koronakusetusta tukevat valtiolliset twitter-trollitilit laittoivat nimimerkkiensä perään ukrainan liput, kuin taikaiskusta.
Se oli farssi. Suurin paljastus, että kyse oli narratiivista, ei vain taudista. Mutta kansa painoi asian villaisella. Ei kysytty, ei vaadittu selvitystä. Oli helpompaa katsoa muualle.
Tilastot, jotka eivät kestä päivänvaloa
Auto-onnettomuudessa menehtyneitä kirjattiin koronakuolemiksi. Tilastoja myönnettiin vääristellyn, mutta samaan hengenvetoon meille väitettiin niiden olevan “tieteen mukaisia”. Yhden päivän totuus käännettiin toiseksi seuraavana, eikä kukaan kantanut vastuuta. Media toimi kuin papukaija, toistaen päivän linjan mukisematta. Ei kritiikkiä, ei läpivalaisua. Sitä kutsutaan propagandaksi, ei journalismiksi.
Kansan hiljaisuus – eliitin suurin ase
Miksi tämä kaikki on mahdollista? Miksi meille voi valehdella näin räikeästi?
Koska olemme hiljaa. Koska olemme turtuneet. Koska olemme uskoneet, ettei “pieni ihminen” voi muuttaa mitään. Mutta totuus on tämä: eliitti pelaa peliä, jonka tärkein sääntö on kansan passiivisuus. Niin kauan kuin me hyväksymme hiljaisesti kaiken, he voivat jatkaa loputtomiin.
Nyt riittää
On tultu pisteeseen, jossa enää ei voi teeskennellä. Huijaus on liian näkyvä. Meidän on nyt pakko kysyä:
Kuka kantaa vastuun valeista ja vääristelyistä?
Miten on mahdollista, että yksi kriisi katoaa, kun uusi agenda tulee tilalle?
Historia opettaa: eliitti pelaa aina niin pitkälle kuin kansa antaa. Muutosta ei synny kabineteissa – se syntyy, kun tarpeeksi moni uskaltaa sanoa ääneen:
“Me emme enää niele tätä valhetta.”
Samuel Gryning 26.8.2025