Kuva: Mohammed Ibrahim, Unsplash ja Tampereen Kaupunki

Tampereen kaupunginvaltuutettu ja lääkäri Atte Virolainen (SDP) on jättänyt valtuustolle aloitteen yhteistyön käynnistämisestä Gaza Cityn kanssa. Aloitteen allekirjoitti Virolaisen lisäksi kymmenen sosialidemokraattien valtuutettua ja varavaltuutettua. Virolaisen mukaan tarkoitus on “inhimillinen, ei poliittinen”, mutta aloite on herättänyt poikkeuksellisen voimakkaita reaktioita – myös hänen omien seuraajiensa keskuudessa (Facebook, Virolaisen julkaisu).

Ihmisyys vai ulkopolitiikka?

Virolainen esittää, että Tampere voisi aloittaa yhteistyön Gazan kanssa humanitaarisessa hengessä, esimerkiksi luovuttamalla käytöstä poistettuja ambulansseja ja lääkintäkalustoa Gazan siviiliväestölle. Hän korostaa, että ulkopolitiikka kuuluu valtiolle, mutta ihmisyys meille kaikille.

“Aloitteen tarkoituksena ei ole ottaa kantaa ulkopoliittisiin kysymyksiin. Ulkopolitiikka kuuluu valtiolle, mutta ihmisyys meille kaikille,” Virolainen kirjoittaa.

Käytännössä kuitenkin Gaza City on Hamasin hallitsema alue ja alueelle suuntautuvat avustuskanavat ovat toistuvasti olleet myös kansainvälisen valvonnan ja väärinkäytösepäilyjen kohteena. Oli asian todellinen laita sitten miten tahansa, niin tämä tekee kaikesta Gazaan suuntautuvasta yhteistyöstä väistämättä poliittista – haluttiin sitä tai ei.

Kuntaliiton ja ulkoministeriön ohjeet rajaavat selvästi kuntien toimivallan: kaupungit voivat tehdä kansainvälistä yhteistyötä kulttuurisessa tai humanitaarisessa hengessä, mutta eivät harjoittaa itsenäistä ulkopolitiikkaa (Kuntaliitto, Edilex). Virolaisen aloite näyttää liikkuvan juuri tuon rajan pinnassa – ja monen mielestä se menee sen yli.

Ristiritainen viesti lääkäriltä

Monet kommentoijat pitivät aloitetta jopa vieraantuneena suomalaisesta todellisuudesta, jossa terveydenhuolto kärsii kriisistä ja resurssipulasta.

Eräs kommentoija kiteytti monen ajatuksen:

“Toivottavasti tää on vitsi? Mitähän jos käyttäisitte aikanne siihen, että saatais niihin poistettuihin lansseihin kuskeja eli työvoimaa ja Epipenit/lisähapet takas.”

Toinen puolestaan kirjoitti suorasukaisesti:

“Kirjoitan ehkä kerran vuodessa jotain tänne, mutta nyt minunkin kuppini meni yli. Vittu mitä paskaa. Ihan oikeasti täällä Suomessa sinunkin pitäisi lääkärinä tietää, kuinka huonosti vanhukset ja nuoret voivat, ja meinaat sitten syytää rahaa johonkin tollaseen. Ei voi muuta sanoa kuin että aivan kuvottavaa.”

Yksi kriitikko muistutti Virolaista hänen omasta ammatillisesta roolistaan:

“Aikaisemmin arvostin sinua ja teit näkyvää hyvää työtä jakamalla lääkärinä tietoa terveyteen ja hoitoihin. Nykyään sun julkaisut on pelkkää politikointia. Olet saanut Suomessa lähes ilmaisen koulutuksen lääkäriksi ja sinulla on lahja. Käytä aikasi tärkeämpään ja anna työsi ja oma vapaaehtoisuutesi olla esimerkki.”

Yhdessä kommentissa tiivistettiin monen hämmennys:

“Anteeksi mitä? Nyt kyllä pomppas. Olen järkyttynyt, että tämä ei ilmeisesti ollut vitsi.”

Symboliikkaa enemmän kuin konkreettista hyötyä?

Aloitteessa puhutaan “inhimillisyydestä”, mutta konkreettinen hyöty jää epäselväksi. Gaza City on edelleen sodan runtelema ja poliittisesti epävakaa, eikä sen hallintorakenteita tunnusteta kansainvälisesti toimivina. Kenelle Tampere konkreettisesti lähettäisi apuaan ja kuka sen vastaanottaisi?

Lisäksi Pirkanmaan hyvinvointialue kärsii omista resurssiongelmistaan, eikä sillä ole varaa edes turvata ambulanssipalveluiden kattavaa saatavuutta kotimaassa. Tämän vuoksi monet pitävät aloitteen ajoitusta vähintäänkin kyseenalaisena.

Ideologista ulkopolitiikkaa kuntatasolla?

Virolaisen aloite osuu aikaan, jolloin SDP ja vihreät ovat profiloituneet kansainvälisen solidaarisuuden ja humanitaarisen politiikan kannattajina. Virolaisen käyttämä retoriikka – “kaupunkien välinen solidaarisuus on tulevaisuuden diplomatiaa” – voidaan nähdä osana tätä laajempaa trendiä, jossa kaupungeista pyritään tekemään ulkopoliittisia toimijoita ohi valtiollisen päätöksenteon.

Mutta juuri tässä piilee ongelma. Jos kunnat alkavat rakentaa omia ulkopoliittisia linjauksiaan, Suomesta syntyy sekametelisoppa, entistä vähemmän yhtenäinen ja siihen ei ole Suomella varaa. Ja kun kyseessä on konfliktialue kuten Gaza, inhimillisestä eleestä tulee helposti ideologinen kannanotto, jonka seuraukset voivat olla arvaamattomia.

Virolainen esittää aloitteensa “inhimillisyyden eleenä”. Mutta se näyttäytyy enemmänkin poliittisena performanssina, jolla lääkärinä tunnettu poliitikko hakee huomiota aiheesta, joka jakaa suomalaisia voimakkaasti.

Tampereen valtuuston käsittely tulee näyttämään, onko kyse aidosta humanitaarisesta pyrkimyksestä – vai kunnallisen ulkopolitiikan ensimmäisestä askeleesta.

Samuel Gryning 14.10.2025

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *