Alla video Valkoisesta talosta kun ”Epic Fury” käynnistettiin, Guardianin ja Al Jazeeran otsikoita sekä hieman erilainen ”pelastajakuva” ja muutama muu kuva kirjoituksen kyytipojaksi. Pisteitä on varsin helppoa yhdistellä.
Poliittisen sosiologian ja propagandan tutkimuksen näkökulmasta uskonnollisen retoriikan yhdistäminen valtiolliseen väkivaltaan on klassinen, äärimmäisen tehokas ja hyvin vaarallinen vallankäytön väline.
Sotapropagandan mekaniikka ja vallankäyttö
Rationaalisen kritiikin ohittaminen
Geopoliittinen sota (kuten hyökkäys Iraniin) vaatii normaalisti rationaalisia perusteluja: uhka-arvioita, strategisia tavoitteita ja keskustelua kustannuksista. Näistä asioista voi ja kuuluu kiistellä demokratiassa. Mutta kun konflikti nostetaan teologiselle tasolle ”Jumalan suunnitelmaksi”, pelisäännöt muuttuvat. Sotaa kritisoivista poliitikoista, toimittajista tai kansalaisista ei tule enää vain poliittisia vastustajia, vaan heidät voidaan leimata uskonnottomiksi, kerettiläisiksi tai suorastaan jumalallisen tahdon vihollisiksi. Se on täydellinen kilpi kritiikkiä vastaan.
Vihollisen absoluuttinen epäinhimillistäminen
Ihmiselämän tuhoamista toisella puolella maapalloa ilman välitöntä fyysistä uhkaa on vaikea myydä tavalliselle veronmaksajalle varsinkin jos tämän omaa elämää ja turvaverkkoja lanataan samaan aikaan. Jos vastapuoli nähdään vain toisena valtiona omine intresseineen, ratkaisuksi voidaan vaatia diplomatiaa. Kun vihollinen kehystetään osaksi maailmanlopun kosmista pahuutta, diplomatia näyttäytyy heikkoutena tai jopa syntinä. Vastapuolesta tehdään demoneja, ja heidän tuhoamisestaan tehdään pyhä velvollisuus ja puhdistautumisrituaali.
Pelon ja turvattomuuden kaupallistaminen
Se, kuinka ihmiset tarvitsevat turvaa ja tarttuvat siksi uskonnon tarjoamiin arvoihin, on tämän psyopin ydin. Sota ja globaali kaaos pelottavat ihmisiä luonnostaan. Tarjoamalla tarina, jossa tämä kaaos ja väkivalta ovatkin välttämätön ja ennalta määrätty askel kohti Vapahtajan paluuta, poliittinen johto antaa pelolle lohdullisen merkityksen. Se kääntää ahdistuksen uskonnolliseksi hurmokseksi. Ihmiset nielevät syötin, koska se on psykologisesti helpompaa kuin kohdata sodan raaka, merkityksetön verisyys.
Kotimaisen vallan sementointi
Ulkopolitiikka on tässä pitkälti työkalu sisäpolitiikkaan. Yhdysvalloissa valkoinen evankelikaalinen äänestäjäkunta on jättimäinen poliittisen vallan perusta. Tuomalla rukoukset maan ylimpään johtoon ja maalaamalla sodan raamatullisilla väreillä, hallinto sitoo tämän äänestäjäkunnan itseensä sokealla lojaliteetilla. Kyse ei ole vain vastustajan tuhoamisesta, vaan vallan säilyttämisestä kotimaassa seuraavissa vaaleissa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kyse on kylmän laskelmoidusta vallankäytöstä, jossa ylevimpiä inhimillisiä tarpeita (usko, toivo, rauhan kaipuu) manipuloidaan oikeuttamaan äärimmäinen väkivalta. Se on valtion sponsoroimaa, joukkoistettua aivopesua, jolla geopoliittinen hyökkäyssota puetaan valkoiseen kaapuun.
Ääriliikkeiden peilikuva: Kristillinen eskatologia ja jihadismi
Poliittisen sosiologian ja konfliktintutkimuksen näkökulmasta on selvää, että vaikka teologinen sanasto, symbolit ja palvonnan kohde ovat täysin eri, itse sodan oikeuttamisen ja psykologisen manipuloinnin mekaniikka on täsmälleen sama valtauskonnosta riippumatta.
Kun puhutaan aseellisesta ääri-islamilaisesta jihadismista ja rinnastetaan se länsimaiseen äärikristilliseen ”Armageddon”– tai ”Jumalan suunnitelma” -retoriikkaan, yhtäläisyydet ovat hätkähdyttävät.
Jumalallinen mandaatti (Jumalan tahto): Kummassakin tapauksessa sota nostetaan inhimillisen politiikan yläpuolelle. Poliittisesta johtajasta tehdään Jumalan (tai Allahin) tahdon toimeenpanija maan päällä. Hyökkäys ei ole enää valtion etujen ajamista, vaan ”pyhä velvollisuus”.
Mustavalkoinen vastakkainasettelu (hyvä vs. paha): Ääri-islamilaisessa jihadismissa maailma jaetaan uskoviin ja vääräuskoisiin (infidels). Äärikristillisessä sotaretoriikassa asetelma on aivan sama: ”me” olemme valon ja Jumalan puolella, ja ”he” edustavat kosmista pahuutta tai demoneja. Kumpikin osapuoli näkee itsensä oikeutettuna puhdistamaan maailmaa vastapuolesta.
Maallisen moraalin ja lakien sivuuttaminen: Tämä on kenties se vaarallisin yhtäläisyys. Kun koetaan, että toimitaan suoraan korkeimman auktoriteetin (Jumalan) käskystä, maalliset lait – kuten Geneven sopimukset, ihmisoikeudet tai siviilien suojelu – menettävät merkityksensä. Siksi uskonsodissa nähdään usein kaikkein raaimmat teot, koska tappaminen on muuttunut hyveeksi.
Maailmanlopun (eskatologian) hyödyntäminen: Molemmissa äärisuuntauksissa on vahva eskatologinen eli lopunaikojen ulottuvuus. Äärikristilliset tahot odottavat Jeesuksen paluuta ja näkevät Lähi-idän sodan välttämättömänä askeleena sitä kohti. Vastaavasti tietyt islamilaiset ääriliikkeet uskovat ”Viimeiseen taisteluun” ja Mahdin (pelastajahahmon) saapumiseen. Molemmat odottavat ja jopa toivovat maailmanlopun sotaa.
Ainoa todellinen ero on se, miltä puolelta pöytää asioita katsotaan ja kenen pyhää kirjaa siteerataan samalla kun painetaan liipaisinta. Kyse on pohjimmiltaan täysin samasta puhdistuslogiikasta.
Älyllinen epärehellisyys ja tekopyhyyden huipentuma
Tämä ilmiö osuu suoraan uskonnolla ja ”korkeammalla moraalilla” perustellun sotapropagandan suurimpaan ja pimeimpään ristiriitaan. Se on paitsi älyllisesti epärehellistä, myös syvästi tekopyhää. Seuraavat moraaliset ja filosofiset huomiot paljastavat tämän logiikan ontumisen.
Universaalin rakkauden ja ehdottoman väkivallan ristiriita
On mahdotonta loogisesti sovittaa yhteen ajatusta universaalista, kaikkia ihmisiä (myös vihollisia) rakastavasta luojasta ja sitä, että tämä sama luoja vaatisi tai siunaisi toisen ihmisryhmän pommittamisen. Kun uskonto valjastetaan valtion väkivallan välineeksi, teologian on pakko joustaa. Universaali ”kaikki ovat Jumalan lapsia” -ajatus kutistuu nopeasti muotoon ”me olemme Jumalan valittuja lapsia”, mikä mahdollistaa muiden dehumanisoinnin.
Ihmisoikeuksien kyyninen aseistaminen
Esimerkiksi vihollisvaltion harjoittaman todellisen sorron, kuten naisten oikeuksien polkemisen, esiin nostaminen on klassinen ja äärimmäisen tehokas propagandistinen työkalu, jota kutsutaan joskus ”moraaliseksi pesuksi” (moral washing). Vihollisen todelliset, tuomittavat ihmisoikeusloukkaukset otetaan keppihevoseksi, jolla sota myydään länsimaiselle yleisölle. Yhtäkkiä pommittamisesta ja tuhoamisesta puhutaan ”vapauttamisena”. Tällä taktiikalla pyritään vetoamaan juuri niiden ihmisten omaantuntoon, jotka lähtökohtaisesti vastustavat sotaa, ja saamaan heidät hyväksymään se ”pienempänä pahana”.
Tämä on kuitenkin puhdasta kyynistä laskelmointia, jossa paikallisten ihmisten todellista kärsimystä käytetään vain oman geopolitiikan ja väkivallan oikeuttamiseen. Hyökkäävän valtion johto ja tiedustelupalvelut tietävät historian perusteella varsin hyvin, että ulkopuolelta tuleva väkivalta ja sivullisten tappaminen johtavat väistämättä vastareaktioon. Vaikka kansa (kuten Iranissa) vastustaisi omaa autoritaarista hallintoaan, ulkomainen sotilaallinen hyökkäys käynnistää ”lipputankoilmiön”, joka pakottaa kansakunnan yhtenäistymään ulkoista uhkaa vastaan. Pommitukset eivät vapauta sorrettuja, vaan kääntävät heidät hyökkääjää vastaan ja antavat diktatuureille täydellisen tekosyyn tukahduttaa sisäinen oppositio lopullisesti. Koska sotilasjohto tietää tämän, ”vapauttaminen” on todellisuudessa pelkkä retorinen savuverho.
Shiialaisen marttyyriuden aseistaminen ja konfliktin symmetria
Tämän kyynisen dynamiikan täydellistää se, että myös vastapuoli ymmärtää pelin säännöt ja käyttää niitä omiin tarkoituksiinsa. Yhdysvaltojen sotilasjohdon tavoin myös Iranin ylin johto, kuten Ali Khamenei, tunsi ”lipputankoilmiön” voiman sekä oman kulttuurinsa ja uskontonsa erityispiirteet. Se, että hän valitsi piiloutumisen ja maanpaon sijasta tietoisesti marttyyrikuoleman iskujen kohteena, ei ollut epätoivoinen virhe, vaan äärimmäisen laskelmoitu strateginen siirto.
Shiialaisessa islamissa marttyyriys (shahadat) ei tarkoita tappiota, vaan se on korkein mahdollinen hengellinen ja poliittinen voitto. Se juontaa juurensa suoraan Karbalan taisteluun ja imaami Husseinin kuolemaan, mikä on koko shiialaisen identiteetin murtumaton ydin. Khamenei tiesi tarkalleen, että hänen kuolemansa länsimaisten pommien alla ei tuhoaisi pappisvallan perintöä, vaan sementoisi sen.
Tekemällä itsestään marttyyrin hän varmisti, ettei konflikti näyttäydy alueella enää vain yhden valtion tai hallinnon puolustamisena, vaan hyökkäyksenä itse uskontoa vastaan. Tämä oli tietoinen valinta muuttaa lännen retorinen ”vapautusoperaatio” loputtomaksi polttoaineeksi vihalle. Se on ase, joka on suunniteltu leviämään yli Iranin rajojen, mobilisoimaan miljoonia muslimeja ympäri Lähi-itää ja luomaan länsimaille asymmetrisen, hallitsemattoman ongelman, jota ei voida voittaa perinteisellä sotilasteknologialla.
Näin ympyrä sulkeutuu ja paljastaa propagandan täydellisen, tuhoisan symmetrian. Läntinen ”Armageddon”-retoriikka ja Iranin johdon tietoinen marttyyriuden hyödyntäminen ruokkivat saumattomasti toisiaan. Länsi halusi esittää hyökkäyksensä pyhänä puhdistuksena, ja kohdemaan johto otti iskut vastaan tavalla, joka vahvistaa heidän oman pyhän sotansa narratiivin. Kumpikin osapuoli käyttää oman uskontonsa äärimmäisiä psykologisia mekanismeja – länsi eskatologista maailmanlopun odotusta ja puhdistusta, Iran uskonnollista marttyyriutta – maksimoidakseen konfliktin emotionaalisen latauksen. Lopputuloksena on sota, joka on tarkoituksella viety kauas rationaalisen diplomatian ulottumattomiin.
Tappamisen absoluuttisuus
”Moraalisesti ei ole mitään parempaa ja huonompaa tappamista, on vain tappamista.” Tämä on äärimmäisen kirkas, humanistinen pohja, jota vasten sotaa tulisi aina tarkastella. Pommi ei kysy kohteen uskontoa, eikä se tee eroa ”oikeutetun” ja ”väärän” puolen siviilien välillä – se ainoastaan katkaisee elämän. Kun tappaminen puetaan pyhään, isänmaalliseen tai jopa ihmisoikeuksia puolustavaan kaapuun, sen ainoa tarkoitus on suojella sivustakatsojien ja päätöksentekijöiden omaatuntoa siltä raa’alta todellisuudelta, mitä sodankäynti fyysisesti ja moraalisesti on.
Poliittiset ja uskonnolliset johtajat tietävät, että ilman tätä moraalista teatteria ihmisten enemmistö ei koskaan suostuisi tukemaan sotaa.
Miksi moraalinen suojamuuri murtuu?
Poliittisen historian ja psykologian näkökulmasta kyse ei kuitenkaan ole vain nykypäivän tai pelkästään läntisen sivilisaation poikkeuksellisesta rappeutumisesta. Kyse on pikemminkin syvään juurtuneesta inhimillisestä haavoittuvuudesta, jota moderni koneisto (teknologia, massamedia ja poliittinen kyynisyys) hyödyntää nyt ennennäkemättömällä teholla.
Tässä on muutamia syitä sille, miksi tämä moraalinen suojamuuri murtuu niin helposti.
Moraalinen uupumus ja helppojen vastausten kaipuu: Elämme valtavan informaatiotulvan ja monimutkaisten globaalien kriisien keskellä. Kun maailma tuntuu kaoottiselta, aivot etsivät kognitiivisia oikoteitä. Uskonnollinen ”hyvä vastaan paha” -asetelma tarjoaa äärimmäisen yksinkertaisen, vapauttavan ja valmiiksi pureskellun maailmankuvan. Se vapauttaa ihmisen raskaasta eettisestä pohdinnasta.
Epäreilu taistelu mielen ja koneiston välillä: Propaganda ei ole enää vain julisteita seinillä. Se on miljardien dollarien arvoinen, dataan ja psykologiaan perustuva teollisuudenala. Tämä koneisto on optimoitu ohittamaan ihmisen rationaalinen ja eettinen harkinta ja iskemään suoraan liskoaivoihin: pelkoon, turvallisuudentarpeeseen ja laumahenkeen.
Pelon fysiologinen voima: Kun poliittinen johto onnistuu luomaan todellisen tai kuvitellun eksistentiaalisen uhan (kuten sodan uhan tai terrorismin pelon), ihmisen empatia ja korkeampi eettinen ajattelu usein sulkeutuvat. Solidaarisuus kutistuu koskemaan vain ”omaa heimoa”. Tässä tilassa ihminen on valmis hyväksymään hirmutekoja ryhmän ulkopuolisia kohtaan, jos ne vain puetaan turvallisuuden tai uskonnon kaapuun.
Tällaisen ”pyhän sodan” narratiivin läpimeno paljastaa eettisen perustan heikkouden. Se on kova muistutus siitä, että ne ylevät arvot, joista juhlapuheissa puhutaan – ihmisoikeudet, tasa-arvo ja rauhanrakennus – ovat usein vain ohut sivistyskerros. Kun pelkoa ja uskonnollista identiteettiä painetaan oikeista napeista, tuo kerros rapisee pois pelottavan nopeasti.
Historiallinen jatkumo: Ristiretkistä tähän päivään
Katsotaan lopuksi historian kenties klassisinta ja tuhoisinta esimerkkiä tästä nimenomaisesta mekanismista. Ensimmäinen ristiretki (1095–1099). Sen yhtäläisyydet moderniin ”Armageddon”-retoriikkaan ovat rakenteellisesti ja psykologisesti lähes identtiset.
Kun paavi Urbanus II piti kuuluisan puheensa Clermontin kirkolliskokouksessa vuonna 1095, hän ei puhunut geopolitiikasta, vaikka kyse oli nimenomaan idän kauppareittien hallinnasta, Bysantin keisarin auttamisesta ja Euroopan sisäisten konfliktien purkamisesta viemällä väkivalta muualle. Hän puhui pyhästä asiasta.
Tässä on ”Deus vult” (Jumala tahtoo niin) -propagandan raaka ruumiinavaus verrattuna nykypäivään:
Välhuomautuksena todettakoon tästä Deus Vult -symboliikasta se, että sotaministeri Hegseth kantaa myös kehossaan ristiretkisymboliikkaa, kuten Jerusalemin ristiä ja ”Deus Vult” (Jumala tahtoo niin) -tatuointia. Tämä iskulause oli nimenomaan paavi Urbanus II:n käynnistämän ensimmäisen ristiretken historiallinen sotahuuto. Asiantuntijat varoittivat jo hänen nimitysprosessinsa yhteydessä, että Hegseth saattaisi käyttää Yhdysvaltain armeijaa ”pyhän sodan välineenä”. No nyt sitä huutoa sitten piisaa.
Moraalisen vastuun ulkoistaminen (synninpäästö)
Ristiretket: Paavi julisti, että sotaan lähteminen ja vääräuskoisten tappaminen ei ainoastaan ollut hyväksyttävää, vaan se oli suora lippu taivaaseen ja puhdisti kaikista aiemmista synneistä. Yksi kristinuskon peruspilareista, ”Älä tapa”, pyyhittiin yli yhdellä poliittis-teologisella käskyllä.
Nykypäivä: Kun armeijassa sotaa kutsutaan ”Jumalan suunnitelmaksi” tai askeleeksi kohti Jeesuksen paluuta, tehdään täsmälleen sama moraalinen ohitusleikkaus. Sotilaan ei tarvitse kantaa eettistä painoa toisen ihmisen tappamisesta, koska hän on vain työkalu korkeamman voiman väistämättömässä suunnitelmassa.
Vihollisen epäinhimillistäminen
Ristiretket: Jerusalemin muslimit ja juutalaiset maalattiin ”saastaiseksi roduksi”, joka turmeli pyhät paikat. Tämä demonisointi huipentui Jerusalemin valtaukseen vuonna 1099, jolloin ristiretkeläiset teurastivat kaupungin siviilit – naiset ja lapset mukaan lukien – kuvitellen tekevänsä Jumalalle palveluksen. Tappaminen ei ollut enää ihmisen tappamista, vaan pahuuden hävittämistä.
Nykypäivä: Kun vihollinen kehystetään osaksi maailmanlopun pahoja voimia, diplomatia muuttuu mahdottomaksi. Vihollisen siviiliuhreista tulee merkityksettömiä, koska vastapuolelta on viety ihmisyys. Kyseessä on vain ”puhdistus”.
Poliittisen agendan piilottaminen uskonnon taakse
Ristiretket: Uskonto oli käärepaperi, johon käärittiin aateliston maannälkä, kirkon vallanhimo ja taloudelliset intressit. Kansa tarvitsi ylevän syyn kuolla ja tappaa kaukana kotoa.
Nykypäivä: Lähi-idän konfliktit kietoutuvat vahvasti taloudellisiin resursseihin, aseteollisuuden intresseihin, valtapolitiikkaan ja sisäpoliittisen äänestäjäkunnan miellyttämiseen. Nämä ovat raadollisia ja kyynisiä syitä, joille ei koskaan saisi laajan kansanjoukon tukea ilman uskonnollista, emotionaalista herätystä.
Sivilisaation ohut lakkapinta
Tämä historiallinen vertailu osoittaa, että läntisen sivilisaation moraalinen ja eettinen perusta ei ole romahtanut vain tänään, vaan se on aina ollut äärimmäisen ohut. Sitä voidaan manipuloida täsmälleen samoilla triggereillä nyt kuin tuhat vuotta sitten. Ainoa ero on teknologiassa. Urbanus II joutui lähettämään pappeja kiertämään kyliin ratsain. Nyt poliittinen johto voi julkaista strategisesti tuotetun, uskonnollisia tunteita manipuloivan videon, joka tavoittaa miljoonia älypuhelimia sekunneissa, ja massoja voidaan ohjailla tekoälyllä luoduilla kuvilla, joissa valtionpäämies esitetään uskonnollisena johtohahmona. Mekaniikka on ikivanha, vain jakelukanava on päivitetty.
Voidaan todellakin perustellusti sanoa, että uskonnot on tässä kontekstissa aseistettu ja valjastettu puhtaan valtapelin välineiksi. Riippumatta siitä, mitä eri uskontojen alkuperäiset pyhät tekstit sanovat myötätunnosta, rauhasta tai lähimmäisenrakkaudesta, poliittisessa valtapelissä ne typistetään massojen hallinnan instrumenteiksi. Valtapeli on tässä juuri oikea sana, sillä uskonnon aseistamisessa on aina kyse maanpäällisestä vallasta.
Poliitikoille ja sotilasjohdolle uskonto tarjoaa täydellisen vipuvarren, jolla saadaan tavalliset kansalaiset tukemaan sotaa, jota he muuten vastustaisivat. Se on keino vaientaa kritiikki ja sementoida oma asema. Teokraattisille johtajille se tarjoaa ehdottoman suojakilven, jolla oman kansan sorto ja asymmetrisen sodankäynnin tuhoisat seuraukset käännetään ”pyhäksi velvollisuudeksi” ja marttyyriudeksi.
Kun jumalallinen mandaatti valjastetaan oikeuttamaan väkivalta, uskonto lakkaa olemasta hengellinen turvasatama ja muuttuu propagandan ja sodankäynnin kieleksi. Tämän ymmärtäminen vaatii meiltä kansalaisina ja median kuluttajina poikkeuksellisen vahvaa eettistä kompassia ja kykyä nähdä tämän pyhällä kuorrutetun teatterin läpi.
Sodan kolmas teologinen ulottuvuus ja täydellinen pyhä sota
Päätetään tämä loogisesti Yhdysvaltojen ja Israelin toimintaan.
Jotta tämän propagandakoneiston ja uskontojen aseistamisen laajuus ymmärrettäisiin täysin länsimaisesta näkökulmasta, yhtälöön on tuotava vielä yksi, kriittinen palanen koskien Israelin ja sen tukijoiden uskonnollista motiivia. Kun olemme jo käsitelleet kristillistä eskatologiaa ja shiialaista marttyyriutta, tämä näkökulma paljastaa sodan kolmannen teologisen ulottuvuuden.
Tämän näkökulman ydinajatus on se, että Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäyksen ajoitus ei ollut geopoliittinen sattuma, vaan se perustui puhtaasti juutalaiseen kalenteriin ja Kabbalan mystiikkaan. Iskujen käynnistäminen ”Remembrance Shabbatina” (Shabbat Zachor) juuri ennen Purim-juhlaa on äärimmäisen latautunut valinta. Purim juhlistaa historiallista kertomusta, jossa juutalaiset tuhosivat vihollisensa Persiassa – eli nykyisessä Iranissa.
Tämä sopii täydellisesti siihen ”uskonnollisten oikeutusten” mekaniikkaan mitä edellä on käsitelty.
Amalek ja vihollisen totaalinen epäinhimillistäminen
Aivan kuten äärikristityt näkevät vihollisen ”kosmisena pahana”, äärijuutalaisessa ja kabbalistisessa tulkinnassa nyky-Iran ja sen johto on leimattu uudeksi Amalekiksi. Uskonnollinen perinne vaatii Amalekin muistamista ja täydellistä tuhoamista. Tämä tarjoaa uskonnollisen ja historiallisen oikeutuksen totaaliselle sodalle ja verenvuodatukselle, tehden maallisesta diplomatiasta paitsi tarpeetonta, myös uskonnollista lakia vastaan sotivaa.
Kansainvälinen valtapeli ja ”nukketeatteri”
Tämä asetelma nostaa esiin sen, kuinka Yhdysvaltain armeija ja poliittinen johto (mukaan lukien presidentti Trump, jonka julkista ”voitelua” maailmanlopun laukaisijaksi on jo käsitelty) on valjastettu toteuttamaan myös tätä juutalaista uskonnollista agendaa. Tämä selittää osaltaan sitä älyllistä epärehellisyyttä ja tekopyhyyttä, jota aiemmin analysoitiin: Yhdysvaltain johto markkinoi sotaa omalle kansalleen kristillisenä maailmanloppuna ja ihmisoikeuksien puolustamisena, vaikka taustalla operaation todelliset askelmerkit ja ajoitus sanellaan Israelin ja kansainvälisen verkoston uskonnollisista ja kabbalistisista tarpeista käsin.
Sodan täydellinen, kolmikantainen teologisointi
Jos kaikki osapuolet pelaavat tätä samaa peliä, kyseessä on täydellinen, hallitsematon ”pyhä sota”. Yhdysvallat iskee kristillisen eskatologian ja ”Jumalan suunnitelman” sumentamana, Israel ja sen taustavoimat ohjailevat iskuja Purim-juhlan, Amalekin tuhoamisen ja Kabbalan oppien ohjaamana, ja Iran ottaa iskut vastaan shiialaisen marttyyriuden voimauttamana.
Näin Israelin Purim-juhlan ja Amalek-koston hyödyntäminen täydentää Yhdysvaltain kristillisen nationalismin ja Iranin marttyyriuden luoman tuhoisan pyhän sodan kolmiyhteyden. Tämä tekee koko konfliktista entistäkin sairaamman ja kyynisemmän valtapelin, jossa maalliset johtajat käyttävät muinaisia uskonnollisia tekstejä ja maagisia uskomuksia (kuten Kabbalaa) valtavien ihmishenkien uhraamisen ja aluevaatimusten oikeuttamiseen.
Yhdysvaltain ja Israelin suhde on kansainvälisessä politiikassa poikkeuksellinen, ja Israelilla – sekä erityisesti Yhdysvaltojen sisäisellä Israel-mielisellä lobbauskoneistolla – on valtava vaikutusvalta Washingtonin päätöksentekoon. Tämä on täysin avoin, poliittisen sosiologian ja kansainvälisten suhteiden tutkijoiden (kuten John Mearsheimerin ja Stephen Waltin) laajasti dokumentoima fakta.
Tämä Yhdysvaltojen sotakoneiston valjastaminen toisen valtion käyttöön selittyy kolmella erittäin todellisella ja avoimella mekanismilla (kirjoitan näistä lisää toisella kertaa):
1. Massiivinen, täysin laillinen lobbauskoneisto
2. Yhteensulautunut aseteollisuus ja Yhdysvaltain oma hegemonia
3. Kristillinen sionismi ja sisäpolitiikan sanelema pakko
Sitten on vielä se kenties kaikkein konkreettisin ja raadollisin vipuvarsi: huippurikkaat israelilaiset (ja tietenkin muutkin) megalahjoittajat. Kun puhutaan Yhdysvaltain ulkopolitiikasta, rahavirtojen seuraaminen paljastaa yleensä sen todellisen, uskonnottoman ytimen. Ja tämä raha ei todellakaan tule ilman ehtoja.
Petri Rautio 7.3.2026
U$RAEL. Maailman syöpäkasvain.
Taas tarjoillaan Freedom&Democracy(TM) raakana ja sokeasti periaatteella; valitse itse haluatko ottaa sen vastaan vapaaehtoisesti vai otatko sen ja itket. Iranilla on tästä kokemusta jo vuodelta 1953 kun CIA kaatoi Iranin demokratian.
Hyvä kirjoitus Petriltä. Vaikea aihe kirjoittaa kun voi nopeasti saada syytteet antisemitismistä. Mutta on syytä vetää jyrkkä ero ääriuskonnollisten ja tapauskovaisten välille.. varsinkin Israelin ja USAn siionistit eivät edusta tavallista kansaa. Ymmärtääkseen näiden kabbalististen valtioiden näennäisesti järjetöntä toimintaa on syytä analysoida näiden johtajien mielenmaisemaa. Äärisiionistit yhä odottavat messiastansa tulevaksi ja sytyttämällä maailman tuleen, kuvittelevat he nopeuttavansa tätä prosessia. Joten tästä saattaa kehittyä paljon laajempi ja pitempiaikaisempi.. se 3s maailmansota. Kabbalistit tykkäävät pelleillä numerologialla, joten 22s maaliskuuta tai 4s päivä huhtikuuta arvelen tapahtuvan jotain suurempaa.. todennäköisesti EU/Nato tai Kiina/Venäjä liittyy rähinöihin.
Ottamatta kantaa sodan osapuolten keskenäisiin riitoihin.
Fakta on, että hyökkäys on vastoin kaikkia ”länsimaisen oikeuden, arvojen ja yhteisesti sovittujen sääntöihin perustuvien lakien vastainen”. Yk ei antanut mandaattia tähän hyökkäyssotaan.
Tänään aamulla Yle-radio taas alkoi tekemään mustasta valkoista. Uutiset täyttyvät siitä kuinka paha Iranin johto on joidenkin mielestä, unohdetaan kokonaan, että sota on laiton.
Ottamatta kantaa onko laittomien siirtolaisten karkoitus Usasta oikein tai väärin, niin sielläkin on väitetysti tapettu ”rauhan omaisia mielenosoittajia”, ainakin Yle-uutisten mukaan muutamia kk-sitten.
Rauhan presidenttia haukuttiin vuosikausia Suomen medioissa. Sotapresidentin tekoa taas häivytetään ja perustellaan tekosyillä.
Siis taitaa olla henkilöstä riippumatta niin, että sotahalukas poliitikko on hyvä ja rauhanpuolustaja huono, ainakin uutispäälliköiden ja joidenkin uutispäälliköiden ja toimittajien mielestä.
Kaikissa maissa lienee ”sorrettu vähemmistö”, Suomessa ainakin saamelaiset, köyhät, työttömät, osa-aika työläiset, vammaiset, vanhukset jne.
Väkivalta on aina tuomittavaa paitsi jos se tehdään sovitusti sääntöjen mukaan molempien osapuolten yhteisellä sopimuksella ja kohdistuu vain niihin henkilöihin, joka selvästi halunsa väkivaltaan. Ihan kuin seksi. Valtion johtajilla ei ole oikeus tapattaa henkilöitä, mikäli he eivät anna lupaa juuri kyseiseen väkivalta tapahtumaan. Väkivaltaan osallistuvalla pitää olla oikeus myös koska tahansa keskeyttää osallistumisensa väkivaltaan, ihan kuin seksissä, muuten kyseessä on rikosihmisyyttä vastaan tai raiskaus.
Kyseistä sotaa myydään amerikkalaisille mahdollisuutena edesauttaa profetian todeksitulemista. Samaa sotaa markkinoidaan eksistentialistisenä noille Seemiläisten henkisille jälkeläisille. Muslimeille se on merkki siitä että Jihad on oikeutettu, ja varmasti välttämätön.
En tiedä liekö puhtaita seemiläisiä enää, jotka Mooseksen perässä kävelivät menrenpohjaa maanpakoon, mutta jokainen antisemitistisenä esitetty asia on älyllisesti epärehellistä, sanojansa alentavaa lässytystä, ja puhtaasti epärehellistä.
Amerikassa on – kuten Suomessa – valtava väestönosa, jolla ei ole ( enää [sic] ) kykyä muodostaa omaa mielipidettään. En väitä etteikö näin ikinä ollut, mutta oman elämänsä vastuun antaminen toiselle – hyvään tarkoitukseen 😉 – on jokseenkin se mitä sinulta aina halutaan, kun sotaa kehitellään.
Petrin kirjoitus puhuu paljon totta, mutta on sekava. Rooman rappio jätti valtatyhjiön, ja siviilit vaille suojelua. Muslimit pyrkivät valloittamaan koko euroopan, mutta vasta kirkon kaatumisen uhka sai aikaan ristiretket. Kirkko hallitsi – etenkin vatikaani eli konstantinopoli (välillisesti) – kansan päivittäisiä ja henkisiä tarpeita, ja siksi oli se taho joka saattoi nostaa asian tehtävälistalle. Kirkko oli myös antanut siunauksensa euroopan hallitsijoille, ja sementoinut heidän valtansa kansaan nähden.
Hyppäsit muutaman sadan vuoden edestä euroopan ryöstelyä, raiskausta ja orjuuttamista, saadaksesi esimerkin aikaiseksi. Kirkkoa, uskontoa ym. on käytetty tekosyynä sotimiseen, mutta ristiretket on huonoin esimerkki aiheesta, ja niitä harvoja uskonsotia jotka alkoivat estääkseen uskontokunnan ja eurooppalaisen kulttuurin tuhoutumisen. Kaikkia konflikteja käytetään savuverhona, tekosyynä tai oikeutuksena. Psykologinen prosessi on aina subjektiivinen – enkä puhu yrityksistä vakuuttaa tai manipuloida toisia.
Voidaksesi tappaa tai alistaa toisen, et voi myös kokea toista inhimillisenä. Se että prosessi tiedetään ja sitä käytetään toisten kiihkeään hurmokseen ruoskimiseksi, ei muuta tosiasiaa siitä kenen vastuu on kyseessä, jos sinä tapoit toisen.
Netanjahu on sotarikollinen, sekuläärinen ja sadistinen johtaja maailman hartaimpana ja vainotuimpana pidetylle uskonnolle. Kaikki Israeliin liittyväkin on merkityksetöntä shaibaa, juuri niiden estettyjen perusteluiden vuoksi. BB:n kaltaiset vuohenpuolisot ovat uskottavia vain ihmisille ilman omaa ajattelukykyä.
Trump petti koko lännen olemalla hyvä pikku cuck, sotateollisuuden ja Netukan puolesta. Muslimit jatkavat yritystään valloittaa maailma, vetoamalla tyhminpiin meistä. Me jatkamme uskottavuuden jakamista Wonderliarille, Stubidildolle, Pikku-Zeldalle, ja muille pelilaudan läheteille, ihan vain kuluttamalla heidän sisällötönta paskanjauhantaa.
Ainoa positiivinen seuraus on Naton luhistuminen.
Hemalle. ”Kirkkoa, uskontoa ym. on käytetty tekosyynä sotimiseen, mutta ristiretket on huonoin esimerkki aiheesta, ja niitä harvoja uskonsotia jotka alkoivat estääkseen uskontokunnan ja eurooppalaisen kulttuurin tuhoutumisen.”
Kirjoittamasi on totta. Tämä myös näyttää todeksi, että suomalaiset eivät ole ”eurooppalaisia”.
Nk. Ruotsi-Suomen Tuomas Piispa ristiretkellään Suomeen, pyysi apua Paavilta, siis sotilaita tappamaan ja orjuuttamaan hämäläisiä ja karjalaisia. (lähde Tauno Kuosa: Jokamiehen Suomen historia -Alkukodista Agrikolaan-, s.62-67.)
1229-1230 englantilais syntyinen Tuomas piispa valehtelee useissa kirjeissään Paaville ja pyytää myöhemmin epäonnistuneen ristiretken jälkeen anteeksi valheitaan mm. seuraavaa tuo välehtelija valehteli lyhennettynä: ’Hämäläiset ovat itäisten naapuriensa yllytyksestä luopuneet kristinuskosta….Lapsia on surmattu, täysikasvuisia uhrattu kidutusten jälkeen epäjumalille… juoksutettu ihmisiä pyhienpuiden ympärillä, kunnes kuolevat, pappien silmiä puhottu… ym. paskapuhetta.
Paavi kutsui hämäläisiä näiden valekirjeiden takia villisioiksi, jotka täytyy perinpohjin hävittää juuriltaan pois. Rajua historiallista tekstiä.
Ei siis katolinen rooma pidä hämäläisiä, muuta kuin villieläiminä edelleen ja olemme samaa rupusakkia eurooppalaisten aatelisten mielissä kuin slaavit ym. ei eurooppalaiset kansat.