Finanssikriisi 2008 muistetaan monille pankkien romahtamisesta, massatyöttömyydestä ja kaaokseen ajautuneista markkinoista. Mutta yhtä lailla se oli hetki, jolloin länsimaiden talousjärjestelmä koki suunnanmuutoksen, jota harva ymmärsi silloin – ja jonka seuraukset näkyvät yhä. Kriisin jälkimainingeissa keskuspankeista tuli toimijoita, joiden valta kasvoi yli markkinoiden, yli poliitikkojen ja lopulta yli koko demokraattisen päätöksenteon.
Kun talous syöksyi, poliitikot astuivat sivuun. Aloite siirtyi pankkien, rahoituslaitosten ja ennen kaikkea keskuspankkien käsiin. Ratkaisu oli massiivinen – ennennäkemättömän suuret pelastuspaketit, pankkien suora tukeminen ja rahapolitiikan vapauttaminen tasolle, jota ei aiemmin kuviteltu mahdolliseksi. “Too big to fail” ei ollut enää iskulausetta – siitä tuli järjestelmän perusperiaate.
Kriisin varjossa syntyi uusi taloudellinen arkkitehtuuri, jossa keskuspankkien rooli muuttui teknisestä taustavaikuttajasta globaalin talouden ohjauskeskukseksi. Yksi ainoa päätös korkotasosta saattoi nostaa tai kaataa valtioita. Pörssit alkoivat liikkua keskuspankkiirien lausuntojen tahdissa, ei markkinoiden luonnollisen kysynnän ja tarjonnan mukana.
Samalla valtava määrä varallisuutta virtasi ylöspäin. Omaisuusluokkien hinnat – osakkeet, asunnot, yritykset – nousivat, kun valtava määrä uutta rahaa pumpattiin markkinoille. Pienituloiset ja keskiluokka näkivät ostovoimansa kutistuvan, kun taas lähellä rahoituskeskuksia olevat tahot hyötyivät noususta lähes riskittä. Rahan arvo heikkeni, velka kasvoi ja riippuvuus keskuspankkien päätöksistä syveni.
Finanssikriisi ei siis ollut vain taloudellinen kriisi. Se oli siirtymävaihe – hetki, jolloin ylikansalliset instituutiot ottivat hiljaisen mutta pysyvän askeleen kohti järjestelmää, jossa talous ei enää heijasta todellisuutta, vaan todellisuus muokataan talousjärjestelmän tarpeisiin.
Se oli yksi niistä käännekohdista, joiden kautta tie kohti uutta maailmanjärjestystä alkoi hahmottua. Kriisi ei vain ravistellut maailmaa. Se rakensi uuden, keskitetymmän ja kontrolloidumman talouden perustan – sellaisen, josta ei keskusteltu parlamenttien istunnoissa, vaan suljettujen ovien takana.
Mitä sinä ajattelet? – Uskotko, että demokraattisilla valtioilla on enää todellista taloudellista päätösvaltaa – vai siirtyikö se 2008 kriisin myötä pysyvästi muualle? – Kommentoi alle!
oliko tämäkin kriisi tarkoituksella tehty ,niin kuin 90 luvun lama suomessa mahdollistaen vallan siirron.
Olihihan se..sikäli mikäli se sai alkunsa siitä, että maksukyvyttömille ihmisille myönnettiin asuntoluottoja, jotka sitten ”paketoitiin” ja myytiin eteenpäin. Suorastaan rikollista touhua..näin jälkikäteen katsottuna tää juttu lehden on hyvä analyysi.