Suomalaisessa julkisessa keskustelussa on viime vuosina nähty ennen kaikkea yksi ilmiö – boikotoinnista on tullut eräänlainen itseisarvo. Sitä tarjotaan ratkaisuksi ulkopoliittisiin kriiseihin, suurvaltapolitiikkaan, sotatoimiin ja ihmisoikeusloukkauksiin. Ja kun boikotti kohdistuu ulkomaille, suomalainen kuluttaja ja suomalainen yritys ovat ensimmäiset, jotka tuntevat sen nahoissaan.
Siksi kysymys on aiheellinen – auttaako, jos ampuu pitkäjänteisesti omaan nilkkaansa?
Teboilin tapaus opetti yhden karun asian. Vaikka suomalaiset lopettaisivat tankkaamisen kokonaan, Lukoilin talous ei siitä notkahda. Sen sijaan suomalainen kilpailu polttoainemarkkinoilla heikkenee, hinnat nousevat ja vaihtoehdot vähenevät. Kun esim. Posti vetäytyi Teboilin asemilta, tai kun viranomaiset lopettivat heidän palvelujen käyten, niin seurauksen näki heti. Palvelut pienenivät, yritykset menetti liikevaihtoa ja asiakkaat ajelivat pidemmälle samojen palveluiden perässä ja lopulta yritykset kaatuivat ja työntekijät menettivät toimeentulonsa. Viranomaisten moraalinen viesti lähetettiin ulkomaille – mutta taloudellinen lasku jäi Suomeen.
Nyt sama ilmiö toistuu muun muuassa Israel-tuotteiden kohdalla. Kansainvälisen politiikan syövereihin tarttuvat aktivistit vaativat kauppaketjuja poistamaan tuotteita, joita tavallinen kuluttaja on ostanut vuosikymmeniä ilman minkäänlaista yhteyttä Lähi-idän konflikteihin. Kauppaketju vastaa painostukseen, ja jälleen kerran laskun maksaa: suomalainen kuluttaja, suomalainen yrittäjä ja suomalainen työntekijä. Tuonti vähenee, kotimainen tarjonta ei paikkaa kaikkea, ja valikoima kaventuu. Toistaiseksi toki haitat ovat pienemmässä mittakaavassa, kuin Teboilin tapauksessa, mutta samanlaisen toiminnan lisääntyessä haitat suomalaisille myös kasvavat – ja täysin turhaan.
Onko tämän kaiken tarkoitus todella “pelastaa maailma”? Vai onko kyse siitä, että haluamme kokea tekevämme hyvää – vaikka seuraukset olisivat meille itsellemme haitallisia ja vaikutus maailmanpolitiikkaan mikroskooppinen?
Suomi on pieni maa. Ikävän pieni, kun puhutaan siitä, kuinka paljon pystymme vaikuttamaan globaaleihin jättiläisiin tai valtioihin, joiden bruttokansantuote on kymmen- tai satakertainen omaamme. Silti osa meistä käyttäytyy kuin koko maailman painopiste olisi Pohjois-Euroopassa ja jokainen kaupasta poistettu tuotekin olisi geopoliittinen torjuntavoitto.
Sillä välin venäläinen öljy virtaa edelleen muille markkinoille. Israelin vienti kukoistaa ilman Suomen panosta tai poissaoloa. Maailma ei muutu – mutta meidän arkemme muuttuu kalliimmaksi ja hankalammaksi.
On myös hyvä kysyä, kuka hyötyy boikoteista Suomessa?
Ei ainakaan suomalainen yrittäjä. Ei suomalainen kuluttaja. Ei suomalainen huoltovarmuus, kilpailukyky eikä talous.
Ainoa, mikä hyötyy, on moraalinen signaali, joka jää lähinnä kotimaisen somekuplan sisälle. Se näyttää hyvältä, tuntuu oikealta ja antaa tunteen vaikuttamisesta – mutta sitä on vaikea kutsua todelliseksi politiikaksi.
Jos Suomi ampuu toistuvasti omaan nilkkaansa, ei auta, että laukaus on eettisesti perusteltu tai kansainvälisesti salonkikelpoinen. Se on silti laukaus. Ja lopputulos on aina yhtä kivulias: me itse olemme ne, jotka ontuvat eteenpäin.
Ehkä olisi kuitenkin aika kysyä, ennen uutta boikottia:
autaako tämä todella – vai ammunko jälleen kerran vain omaan nilkkaani – sitkeästi ja pitkäjänteisesti
Päätoimittaja Samuel Gryning 20.11.2025
Käsittääkseni Stubb haluaa eu liittovaltion.
Jos Suomi joutuu eu troikan hallintaan, kuten Kreikka aikoinaan, niin Suomi ei enää itse päätä asioistaan.
Sillon eu liittovaltio on lähempänä, ainakin Suomen osalta.
Kun näin S-kaupan listan niin ei mikään tuote ollut sentyyppinen että olisin koskaan tarvinnut tai ostanut. Eri asia olisi jos aito normaali sokeroitu coca-cola loppuisi, ja kaikkea sellaistahan jo 80-luvulla aktivistit kovaäänisesti boikotoivat (myös Exxon, Shell, Chiquita, McDonalds ym) ja E-liikkeen kaupat olivat ainoita hyviksiä, mutta ei niillä ollut mitään käytännön merkitystä ja E-liike ryssi asiansa ihan ite.
Teboilin loppuminen on pieni markkinahäiriö kun polttoaineiden myynti näyttää edelleen vähenevän, sähköautoissa tulevaisuus on paljon epäselvempi.
Tämä S-marketin ”boikotti” on pelkkää teatteria. Samat tuotteet tulevat hyllyyn Coop:in logolla. Tanskan-juutalaisten osuuskunta. Katsokaa tästä:
https://www.star-k.org/listings/product
tai lyhyempi versio tässä:
https://www.jewishvirtuallibrary.org/prominent-companies-founded-by-jews-in-america
Ja kuinkas monella on päällään Lewikset, Adidakset tai Pumat?
Israelin (sic!) boikotointi on ehdottoman kannatettavaa ja pidän sitä jokaisen isänmaallisen ihmisen velvollisuutena. (taitaa oikeasti olla ensimmäinen oikeaan kohteeseen osoitettu boikotti!) Hyvä!