Pääkirjoitus | Sananvapauden puolustajista tehdään rikollisia – Miksi Päivi Räsästä pelätään?

Suomen julkisessa keskustelussa on käynnissä erikoinen ilmiö. Lähes aina kun joku uskaltaa astua valtavirran ajatuskulkujen ulkopuolelle puolustamaan perinteisiä arvoja – sananvapautta, uskonnonvapautta, oikeutta ajatella ja puhua omantuntonsa mukaan – hänen kimppuunsa käydään. Ei argumentein, vaan solvauksin.

Näin on käynyt jälleen, kun Kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsänen todisti Yhdysvaltain edustajainhuoneen oikeusvaliokunnassa sananvapauden tilasta Euroopassa. Hänen puheensa oli maltillinen, asiallinen ja rakentava. Mutta kotimaassa se esiteltiin lähes rikoksena – ja melkeinpä valtiopetoksena.

Helsingin Sanomat ja Atte Korhola – sama virsikirja eri sävelin

Sekä Helsingin Sanomien pääkirjoitus (Anna-Liina Kauhanen) että professori Atte Korholan blogikirjoitus tulvivat halveksuntaa. Kumpikin kirjoittaja sivuutti täysin Räsäsen pääviestin – sanan- ja uskonnonvapauden kaventumisen Euroopassa – ja keskittyi sen sijaan syyttelemään häntä ”äärioikeiston hyödylliseksi idiootiksi” ja ”Euroopan hajottajaksi”.

”Räsäsestä on muodostumassa amerikkalaisille äärioikeiston edustajille ”hyödyllinen idiootti”, jonka tarinaa ja kokemuksia on mahdollista käyttää horjuttamaan hyvän verkkokäyttäytymisen malleja maailmalla…” – professori Atte Korhola blogissaan

Tämä ei ole argumentaatiota. Tämä on leimaamista. Ja se osoittaa juuri sen ongelman, josta Räsänen puhui Washingtonissa. Euroopassa on syntynyt kapea, valtion ja median siunauksella toimiva ajatuspoliittinen ilmapiiri, jossa tiettyjen moraalisten tai uskonnollisten vakaumusten ilmaiseminen on vaarallista.

Ajattele kuten me, tai olet vaarallinen.

Korhola väittää, että Räsänen toimii ”Trumpin autoritaarisen hallinnon” käsikassarana. Ironista kyllä, kun valtion virkoihin istutetut poliitikot, toimittajat ja akateemikot alkavat määritellä, kuka saa puhua ja mitä saa sanoa, siinä on autoritarismin alkumuoto.

Trumpin ja Räsäsen ongelma Korholan ja Kauhasen mielestään ei ole niinkään sisältö – vaan se että he uskaltavat ajatella eri tavalla kuin “virallinen linja”. Ajattele kuten me, tai olet vaarallinen.

Kun muun muasssa eurooppalaisia digisensuurilakeja (kuten DSA ja DMA) puolustellaan ”turvallisempana verkkona”, kuten Korhola kirjoituksessaan tekee, niin unohdetaan, että niillä on rakennettu ennakkosensuurin mekanismi. Sosiaalisen median yhtiöt pakotetaan poistamaan sisältöjä, jotka viranomaiset tulkitsevat vihapuheeksi tai disinformaatioksi. Tämä ei ole sananvapauden puolustamista vaan sen hallinnoimista.

Oikeusvaltion ironiaa

Räsästä on kuulusteltu yli 13 tuntia, syytettynä ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan” – rikoksesta, joka on määritelty niin laveasti, että sen rajoja ei tiedä kukaan. Kaksi tuomioistuinta vapautti hänet yksimielisesti. Silti valtion syyttäjä jatkoi. Siinä on oikeusvaltion irvikuva: kun tuomio ei tyydytä ideologiaa, yritetään vielä kerran.

Ja kun hän kertoo tästä maailmalle, Suomen media suuttuu — ei siksi, että hän olisi valehdellut, vaan siksi, että hän sanoi sen ääneen. Näin toimii järjestelmä, joka pelkää totuutta enemmän kuin epäkohtia.

Räsänen ei ole uhka Suomelle – joka niin väittää puolestaan on

Räsäsen puhe kokouksessa ei ollut hyökkäys Eurooppaa vastaan. Se oli puolustus Euroopan parhaiden perinteiden — vapaan ajattelun, omantunnonvapauden ja yksilöllisen vastuullisuuden — puolesta.
Jos nämä ovat nyt ”äärioikeistolaisuutta”, olemme totaalisesti menettäneet kyvyn erottaa todellisen sananvapauden viholliset sen puolustajista.

On syytä kysyä, mitä Helsingin Sanomat ja professori oikeasti pelkäävät. Eivät he pelkää Räsäsen sanoja. He näyttävät pelkäävät sitä, että hänen kokemuksensa saavat ihmiset huomaamaan, miten ohueksi eurooppalaisen vapauden pinta on hioutunut.

Sananvapaus on aina kaunistelematon, joskus epämukava ja usein provosoiva. Jos se sallitaan vain niille, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin me itse, se ei enää ole vapautta. Se on valvottu etuoikeus.

Päivi Räsänen ansaitsee kiitoksen, ei pilkkaa — sillä hän kantaa nyt sitä ristiä, jonka jokainen vapaa ihminen ennen pitkää joutuu ottamaan – oikeuden sanoa sen, mitä todella uskoo.

Päätoimittaja Samuel Gryning 5.2.2026