Nyt puhutaan Washingtonin johdolla rauhansunnitelmista ja neuvotteluista – jopa Venäjän ja Ukrainan sanotaan näyttävän vihreää valoa kompromisseille Yhdysvaltain erityislähettiläiden saapuessa kuvioihin. Tässä maailmanpoliittisessa risteyksessä olisi luonnollista odottaa, että pienen, taloudellisesti kärsineen rajakansan johto riemuitsisi rauhan näkymistä ja tekisi kaikkensa tukeakseen diplomatiaa.
Mutta mitä tekee Suomi? Se marssii etulinjassa Ursula von der Leyenin ”halukkaiden koalition” tahdissa, joka vannoo jatkuvan painostuksen nimeen. Suomen poliittinen johto on sitoutunut sokeasti linjaan, joka nimenomaan jarruttaa neuvotteluja ja pitkittää konfliktia. Tämä ei ole ulkopoliittista realismia, vaan poliittisesti laskelmoitua itsetuhoisuutta. Se vahvistaa vain yhden asian – myös Suomen poliittinen eliitti tarvitsee sodan.
Hinta, jonka vain kansa maksaa
Suomelle konfliktin jatkaminen on ollut vähintäänkin taloudellisesti katastrofi. Energia kallistuu, vienti kärsii ja raja on suljettu. Silti johto ei osoita minkäänlaista pragmaattisuutta tai halua irrottautua Brysselin ja muutamien kovimpien Nato-maiden sotaa ylläpitävästä retoriikasta. Miksi?
Syynä on poliittinen palkinto, joka ylittää kansallisen edun. Sodan jatkaminen tarjoaa Suomen johdolle mm. kolme korvaamatonta etua.
Kansallisen projektin oikeutus. Sota ja ”uhkakuvat” legitimoivat täysin uuden, suuren mittaluokan turvallisuuspoliittisen projektin, kuten NATO-jäsenyyden ja massiiviset asevarustelut. Tämä luo uuden poliittisen ja taloudellisen rakenteen, jossa valta keskittyy niille, jotka osaavat parhaiten hyödyntää ja markkinoida ulkoista pelkoa.
Kriisijohtamisen hyöty. Konfliktin varjolla poliittinen eliitti saa jatkaa ”kriisijohtamista”, joka ohittaa normaalin demokraattisen keskustelun. Se on erinomainen tapa ohjata huomio pois sisäpolitiikan epäonnistumisista, talouden rakenteellisista ongelmista ja sosiaali- ja terveyspalveluiden kriisistä.
Median ja valtaeliitin yhteen nivoutuminen. ”Yhtenäisyys”-vaatimus on tehokas ase kritiikkiä vastaan. Suomen johto käyttää ulkoista uhkaa pitääkseen median ja akateemisen maailman tiukasti ruodussa ja estääkseen kaikenlaisen keskustelun, joka voisi asettaa kyseenalaiseksi nykyisen sodanlietsonnan suunnan. Joka kyseenalaistaa painostuslinjan, leimataan välittömästi ”Putinin asiamieheksi”.
Suomalaiset poliitikot eivät siis aja rauhan asiaa, koska rauha veisi heiltä tämän kullanarvoisen poliittisen pääoman. Rauha merkitsisi paluuta arkeen, jossa he joutuisivat vastaamaan kansalle talouskurimuksesta ja epäonnistuneista ”projekteista”. Sota on heille paljon helpompi tapa hallita.
Kun Yhdysvallat ja Ukraina ovat valmiita puhumaan kompromisseista, Euroopan unionin ja sen uskollisen kumppanin Suomen tulisi olla ensimmäisenä kannustamassa tätä diplomatian tietä. Sen sijaan olemme valinneet painostuslinjan sokean seuraajan roolin, riskeeraten oman merkityksemme menettämisen ja kansamme taloudellisen tulevaisuuden. Meidän johtomme ei vain salli sodan jatkumista – se tarvitsee sitä pysyäkseen vallassa.
Päätoimittaja Samuel Gryning 26.11.2025
Suomella on kammottava salaisuus: presidetinvaalit oli laittomat. Sitä ei vaan tuoda julki.
Vaaliviranolainen antoi harhaanjohtavaa tietoa vaalikorttien viimeisestä jättöpöivästä.
Myös yle, hs, maaseudun tulevaisuus antoi väärää tietoa siitä.
Järkyttävä salaisuus.
Ja juuri Stibb:
Markanmediassa loisto analyysi Stubbin tohtorin työstä:
Stubbin väitöskirja tarkasteli flexible integration -mallia.
Stubbin akateeminen analyysi kuitenkin paljastaa toisen puolen: syvempi integraatio, etenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, ei ole mahdollista ilman ulkoista pakkoa. Vapaaehtoisesti kansallisvaltiot eivät luovu päätösvallastaan. Tämä on Stubbin työn ehkä merkittävin havainto. Ilman painetta integraatio pysyy löyhänä. Vasta kriisi, uhka tai mullistus voi pakottaa maat toimimaan yhdessä ja siirtämään valtaa EU-tasolle
Unionin syvimmät kehitysaskeleet on otettu kriisien aikana: öljykriisi, finanssikriisi, eurokriisi ja turvallisuuspoliittiset kriisit ovat kukin tavalla tai toisella kiihdyttäneet integraatiota
https://markanmedia.fi/alexander-stubb-unelma-liittovaltiosta-vaatii-kriisin/
Juuri näin tämä menee. Täytyy sanoa että hieman jopa ”pelottaa” mitä nämä Suomen hullut koirat EUnukkien johdolla seuraavaksi keksivät jos ja kun rauha saadaan aikaiseksi. Voitte olla täysin varmoja ettei näillä mielenvikaisilla pyrkyreillä ole pienintäkään aikomusta myöntää tekojaan vaan hävityn sodan aiheuttama viha puretaan taas kerran omaan kansaan. Perustuslain vastaiset koronatoimet saatiin kätevästi piiloteltua ukrainan sodalla ja näin nämä niljakkeet, jälleen kerran, livistivät kaikesta vastuusta. Nyt tuota syntisäkkiä on paisutettu taas lähes 4 vuotta lisää ja tarvitaan uusi kaiken huomion vievä kriisi ettei kukaan ehtisi kyselemään että mitä v*ttua täällä maassa on oikeasti tapahtunut viimeisen 6 vuoden aikana.
Erinomainen selonteko Suomen muutaman hallitusjäsenen toimista. Muut hallituksen jäsenet, jotka näette tilanteen selkeämmin, pistäkää hanttiin näille ja vaatikaa neuvotteluja Venäjän kanssa, jotta Suomen valtio voidaan pelastaa. EU ei saa määräillä Suomen kauppaa eikä kansalaisten suhteita muihin maihin.