Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ilmoitti tiistaina, että Kiova on valmis etenemään Yhdysvaltojen tukeman rauhansuunnitelman kanssa. Zelenskyin mukaan Ukraina on valmis keskustelemaan suunnitelman “arkaluontoisimmista kohdista” suoraan Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kanssa – keskusteluissa, joihin hän haluaa mukaan myös eurooppalaisia liittolaisia.
Trump puolestaan kertoi määränneensä erityislähettilään Steve Witkoffin matkustamaan Moskovaan tapaamaan Vladimir Putinia, samalla kun armeijan sihteeri Dan Driscoll tapaa ukrainalaiset. Trumpin mukaan rauhansuunnitelmaa on “hienosäädetty” osapuolten yhteisellä panoksella ja jäljellä on vain muutama kohta ennen mahdollista ratkaisua.
Sekä Trumpin että Zelenskyin lausunnot viestivät ensimmäistä kertaa pitkään aikaan siitä, että kolme sodan keskeistä toimijaa – Yhdysvallat, Ukraina ja Venäjä – ovat ainakin jollain tasolla valmiita tarkastelemaan rauhan edellytyksiä.
Eurooppa kulkee eri linjaa – rauhan sijaan lisää painetta Venäjälle
Siinä missä Washington ja Kiova puhuvat kompromisseista ja neuvotteluista, Euroopan unionissa linja kulkee toiseen suuntaan.
EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ilmoitti tiistaina, että niin kutsuttu “halukkaiden koalitio” aikoo nimenomaan jatkaa painostamista Venäjää vastaan, koska hänen mukaansa “paine on ainoa kieli, johon Venäjä reagoi”. Hänen viestinsä oli selkeä: Eurooppa ei ole valmis lieventämään otettaan, eikä puhu kompromisseista tai rauhan ehdoista – vaan lisäpakotteista ja kovemmasta transatlanttisesta rintamasta.
Von der Leyenin kannanotot osoittavat, että Eurooppa ei tällä hetkellä asetu rauhanhakuiseksi toimijaksi, vaan toimii lähinnä sotaa jatkavalla, painostukseen nojaavalla linjalla. Tämä erottaa EU:n selvästi sekä Yhdysvaltojen että Ukrainan tämänhetkisistä puheenvuoroista, joissa korostuvat neuvottelut ja valmius tarkastella sopimuksen vaikeimpiakin osia.
Zelenskyi: Euroopan on valmistauduttava “rauhoittelujoukkoihin”
Zelenskyi kehotti puheessaan Euroopan johtajia valmistelemaan kehikon mahdollisten “rauhoittelujoukkojen” lähettämiseksi Ukrainaan. Samalla hänen viestinsä oli, että Eurooppa tulisi pitää mukana pöydässä, jotta rauhansopimus ei muutu yksinomaan Yhdysvaltojen ja Venäjän sanelemaan muotoon.
Rauhansuunta vai uusi vastakkainasettelu?
Tilanteessa hahmottuu nyt selkeä ristiriita. Yhdysvallat korostaa sovinnon mahdollisuutta ja on jo lähettämässä neuvottelijoitaan sekä Moskovaan että Kiovaan. Ukraina puolestaan ilmoittaa olevansa valmis keskustelemaan rauhansuunnitelman kaikista kohdista, myös niistä, joita aiemmin pidettiin koskemattomina. Samalla Venäjä on hyväksymässä Yhdysvaltain edustajan vierailun Moskovaan, mikä viestii ainakin jonkinasteisesta valmiudesta tarkastella neuvotteluprosessia.
Eurooppa kulkee kuitenkin toista linjaa. EU:n ydinviesti ei ole neuvottelujen avaaminen, vaan painostuksen lisääminen. Tämä erottaa Euroopan selvästi sekä Yhdysvaltain että Ukrainan tämänhetkisestä puheesta, joka korostaa diplomatian tarvetta.
Tämän seurauksena EU:n asema sodan keskeisten toimijoiden välissä näyttää muuttuvan. Siinä missä Ukraina käy sotaa ja Yhdysvallat sekä Venäjä käyvät voimankäytön rajoja määrittäviä suurvaltakuvioita, Euroopan rooli alkaa näyttäytyä ulkopuolisena. Mikäli EU jatkaa linjaa, jossa painostaminen asetetaan neuvotteluiden edelle, se voisi pahimmillaan jopa hidastaa mahdollisen rauhan etenemistä — ainakin jos prosessia tarkastellaan Washingtonin, Kiovan ja Moskovan välisten yhteyksien näkökulmasta. Todennäköisesti kuitenkin Eurooppa sivuutetaan tylysti konfliktin ratkaisua haettaessa, jotta rauha olisi mahdollista Ukrainaan saada.
Samuel Gryning 26.11.2025
Lähteet: Aljazeera, Euronews, Reuters
No niinhän se oli lähes kolme vuotta sitten, pari viikkoa konfliktin alkamisesta. Wagnerit vetäytyivät hyvän tahdon osoituksena Kiovasta ja Zelensky pyysi rauhanneuvotteluiden aloittamiseksi. Mutta mitä tapahtui? Boris Johnsson lens Kiovaan ja käskytti Zelenskiä sanoen että mihinkään rauhaan ei ryhdytä. Vaan sotaa jatketaa niin kauan kuin on tarvis.
Se oli se sama Iso-Britania joka vaati että Suomi maksaa sotakorvaukset viimeiseen markkaan, vaikka Neuvostoliitto oli jo sanonut että ”kyllä se jo riittää”. Ja näiden kanssa me olemme sotilasliitossa !! Maiden jotka käskyttävät heikompiaan ja uhraavat kokonaisia sukupolvia omien etujensa vuoksi. Mikähän herrakerho se tällaisia päättää?