Eduskuntatalon portaille kokoontuminen on nykyään pelkkää teatteria. Banderollit liehuvat, ihmiset huutavat iskulauseita ja poliisit seisovat sivummalla, kuin vartioiden turvallista etäisyyttä. Päivän päätteeksi väki hajaantuu koteihinsa, ja päätöksentekijät jatkavat samaan malliin. Mitä jäi käteen? Ei mitään.
Tämä on järjestelmän juonittelua. Perinteiset mielenosoitukset ovat hallituksen meille antama keino. Ne näyttävät siltä, että kansalla on vaikutusvaltaa, mutta todellisuudessa ne ovat tyhjiä rituaaleja. Päätöksentekijät tietävät tarkalleen, ettei porttien ulkopuolella huutaminen muuta yhtään mitään. Energia hukataan, into hukataan, ja vallanpitäjät nauravat hiljaa takahuoneissaan.
Jos haluamme muutosta, meidän on rikottava tämä kaava. Mielenosoittamisen on oltava näkyvää, läsnä arjessa ja päätöksenteon hetkissä. Sen on pakko koskettaa vallan keskiöitä, ei vain tyhjää porttien edustaa. Se ei saa olla yhden päivän huuto, joka katoaa mediavirtaan. Se on ele, joka pysäyttää, häiritsee ja pakottaa vallan rakenteet ottamaan meihin kantaa.
Liikkeen täytyy olla luova ja provosoiva, niin että se ei vain näy – se jää mieleen. Tarvitaan tekoja, jotka herättävät keskustelua, tekevät vallan rakenteet näkyviksi ja osoittavat, että kansa ei enää tyydy olemattomiin rituaaleihin. Mielenosoitus ei saa olla viikonlopun riento – sen on osuttava sinne, missä päätökset todella tehdään, silloin kun ne tehdään.
Vanhoista tavoista on luovuttava. Päätöksentekijät ovat antaneet meille nämä “hyväksytyt” keinot juuri siksi, että niistä ei ole mitään hyötyä. Nyt on aika repiä vanha kaava rikki. On aika tehdä mielenosoittamisesta jotain, mikä todella pelottaa vallan rakenteita, eikä pelkkää viikonlopun näytelmää.
Kansan nousu vaatii rohkeutta, älykkyyttä ja ennen kaikkea toimintaa, joka todella vaikuttaa. Jos et ole valmis siirtymään perinteisestä porttirituaalista toimintaan, joka muuttaa maailmaa, olet vain osa järjestelmän keinotekoisesti luomaa illuusiota.
Samuel Gryning 7.9.2025