Mietitäänpä hetki – miksi ihminen, joka on syntynyt vapautensa kanssa, suostuu niin helposti kahleisiin? Nykymaailmassa käskytetään meitä kaikkialla – pomot, poliitikot, algoritmit – ja monet meistä nyökkii päätään, luullen että vastuu katoaa samalla jonnekin muualle. Mutta se on harhaa. Se on tyhmyyttä puhtaimmillaan. Tottelevaisuus ei vain tee meistä orjia, se tekee meistä tyhmiä: kykenemättömiä valitsemaan, pohtimaan, kapinoimaan.
Ja pahinta – Moni uskoo vielä nauttivansa siitä. Kansannousun hengessä pureudun tähän ansaan: miksi annamme valintamme pois, ja miten se ruokkii eliitin vallankahvaa?
Käskytettävyyden kierre: valinta, joka tappaa älykkyyden
Kaikki alkaa pienestä. Työpaikalla pomo määrää: ”Tee tämä, älä kyseenalaista.” Sosiaalisessa mediassa algoritmi syöttää ”totuuden”: ”Usko tätä, jaa eteenpäin.” Politiikassa puolue lupaa: ”Äänestä meitä, me hoidamme.” Jokainen ”kyllä” ulkoistaa valinnan – ja vastuun. Luulemme, että se helpottaa elämää, mutta todellisuudessa heitämme hukkaan suurimman voimamme – kyvyn ajatella itse.
Psykologit kutsuvat tätä ”vastuun diffuusioksi”. Kun kaikki tottelevat, kukaan ei tunne olevansa vastuussa. Milgramin kuuliaisuustestit 60-luvulta osoittavat sen karusti – tavalliset ihmiset antoivat sähköshokkeja käskystä, koska ”joku muu sanoi niin”. Tyhmää?
Kyllä. Se on kuin hyppäisi kalliolta siksi, että joku huusi ”hyppää!” ja luulee lentävänsä. Eliitti hymyilee taka-alalla – tottelevaiset massat ovat helpoin hallittava.
Sota – tottelevaisuuden koulu, jossa kukaan ei nauti
Otetaan sodan kaltainen ääriesimerkki. Historia on täynnä niitä, jotka marssivat etulinjaan käskystä. ”Isänmaa tarvitsee sinua.” He eivät nauttineet – se nautinto on harvinaista masokismia tai pelon peittämistä. He vain uskoivat, että vastuu on upseerilla, valtiolla, ”suuremmalla hyvälle”. Mutta kun luodit viheltävät ja pommit räjähtävät, totuus iskee – vastuu on aina omillasi. Ja se, joka käski, juo konjakkiansa kokouksessa.
Toisen maailmansodan kaltaiset kauhut syntyivät tästä – tavalliset ihmiset, jotka antoivat käskyn peittää omantuntonsa. Nykyään se on usein pehmeämpää, ainakin toistaiseksi – drone-iskut mediassa, some-sodat kotisohvalta – mutta sama tyhmyys. Ulkoistamme valinnan ja luulemme pelastuvamme. Miksi?
Koska on helpompaa olla lammas kuin susi. Mutta lammas päätyy aina teurastamolle.
Mikä on aito vastarinta? Ota vastuu takaisin – tai jää hölmöksi
Vastuun ulkoistaminen ei ole kohtalo, se on valinta. Ja valinta on käännettävissä. Aloita tänään: kyseenalaista seuraava käsky. Kysy ”miksi?” ääneen. Lue lähteitä, keskustele vaikka naapurisi kanssa, rakenna omaa näkemystäsi. Todellinen voima syntyy, kun otat vastuun – se on pelottavaa, kyllä, mutta se erottaa kapinallisen tyhjästä kuoresta.
Eliitti pelkää tätä – itsenäisiä ajattelijoita, jotka eivät tottele sokeasti. Siksi he syöttävät narratiiveja, jotka tekevät tottelevaisuudesta ”normaalia”. Älä osta sitä. VIT*U TEHKÄÄ ITSE – valitkaa, kapinoikaa, nouskaa. Vain näin murennamme kahleet.
Mitä mieltä olet? Missä olet viimeksi kapinoinut käskyä vastaan?
Kansannousu alkaa yksilöstä – älä ole käskytettävä.
Samuel Gryning 5.11.2025
Lue myös nämä!
Kieltäydyn rokotteista. En käytä fluorituotteita, kieltäydyn maskeista, syön mahdollisimman luonnonmukaista ruokaa, vältän Bovaermaitoa, vältän muovin käyttöä ja kierrätyksen sijaan laitan sen poltettavien roskien joukkoon, en katso suomitvtä, otan itse asioista selvää, ….
Mulla ihan sama kuin edellinen puhuja. Hyvin on pärjätty. Ystäväni, sukulaiset, ympäriltä lakoo, ja jatkuvasti kipeinä, flunssaa…. surullista katsoa. Itse kipeä viimeksi -97, ei piikin piikkiä