Nykymaailmassa näkyvimmät ”vastustajat” — olipa kyseessä ympäristöjärjestöt, kansalaisliikkeet tai poliittiset aktivistit — saavat rahoituksensa usein samoilta tahoilta, joita he väittävät vastustavansa. Tämä paradoksi herättää kysymyksen, onko todellinen oppositio mahdollista ilman riippumatonta rahoitusta?
Rahoituksen ja vallan kierre
Suuret säätiöt, monikansalliset yritykset ja varakkaat yksityishenkilöt hallitsevat merkittävää osaa kansalaisjärjestöjen rahoituksesta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ”tumman rahan” verkostot, kuten Arabella Advisors, hallinnoivat miljardeja dollareita ja kanavoivat ne poliittisiin ja yhteiskunnallisiin hankkeisiin — usein ilman julkista vastuuta tai läpinäkyvyyttä. (Wikipedia)
Tällainen rahoitusmalli johtaa siihen, että järjestöjen toiminta saattaa olla sidoksissa rahoittajiensa intresseihin. Tämä voi estää järjestöjä ottamasta kantaa rakenteellisiin ongelmiin, sillä ne liittyvät usein rahoittajien liiketoimintaan.
Astroturfing – keinotekoinen kansanliike
Astroturfing on käytäntö, jossa luodaan illuusio kansanliikkeestä, vaikka todellinen tuki on vähäistä. Esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden teollisuus on rahoittanut ”vihreitä” kansalaisjärjestöjä, kuten Greening Earth Society, luodakseen vaikutelman laajasta kansan tuesta ympäristönsuojelulle. (Wikipedia)
Tällaiset keinotekoiset liikkeet voivat hämärtää todellista keskustelua ja ohjata huomiota pois todellisista ongelmista. Ne voivat myös heikentää kansalaisten luottamusta aitoihin kansalaisliikkeisiin.
Co-optation: vallan haltuunotto
Co-optation tarkoittaa sitä, että vallanpitäjät omaksuvat osan vastarinnasta omiin tarkoituksiinsa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi palkkaamalla tai integroimalla maltillisia aktivisteja järjestelmän sisälle, jolloin heidän vaikutusvaltansa heikkenee ja alkuperäinen liike menettää teränsä. (Epicenter)
Tällainen strategia voi olla tehokas tapa estää todellista muutosta, sillä se luo vaikutelman, että järjestelmä reagoi kansan huoleen, vaikka todellisuudessa se säilyttää vallan.
Mikä sitten on aito vastarinta?
Aidon vastarinnan tunnistaminen on haastavaa. Se ei ole ikinä suurten säätiöiden tai monikansallisten yritysten rahoittamaa. Se voi olla pienimuotoista, paikallista ja itsenäistä. Aito vastarinta ei tyydy pelkästään järjestelmän sisällä toimimiseen, vaan se haastaa vallan rakenteet ja etsii vaihtoehtoisia tapoja toimia.
Esimerkiksi kansalaisliikkeet, jotka eivät hyväksy ulkopuolista rahoitusta ja jotka toimivat paikallistasolla ilman suurten instituutioiden tukea, voivat olla esimerkkejä aidosta vastarinnasta.
Nyky-yhteiskunnassa on tärkeää kyseenalaistaa, mistä rahoitus tulee ja ketä se palvelee. Vaikka monet järjestöt tekevät näennäisesti arvokasta työtä, on tärkeää tunnistaa, että rahoituksen lähteet vaikuttavat lähes aina niiden toimintaan ja tavoitteisiin. Aidon muutoksen aikaansaamiseksi on välttämätöntä tukea itsenäisiä ja riippumattomia kansalaisliikkeitä, jotka eivät ole sidoksissa vallitsevaan valtarakenteeseen.
Vain näin voimme varmistaa, että vastarinta on todellista eikä vain osa järjestelmän ylläpitämistä.
Samuel Gryning 7.10.2025