Mielipidekirjoitus: Pojista miehiksi – Armeija ja asepalvelus

Vanha sanonta kuuluu: “Armeija tekee pojista miehiä.” Tämä lausahdus on kulkenut sukupolvelta toiselle, ja se kytkee miehekkyyden velvollisuuteen, kurinalaisuuteen ja käskyjen noudattamiseen. Mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Onko miehisyys sitä, että tottelee – kyseenalaistamatta, ilman omaa tahtoa?

Käskyjen maailma

Asepalveluksen perusta on tottelemisessa. Sotilaan rooli syntyy kurista, hierarkiasta ja siitä, että käskyihin ei suhtauduta vaihtoehtoina, vaan velvoitteina. Tätä perustellaan sillä, että kriisitilanteessa yhteinen toiminta ei voi rakentua loputtomaan keskusteluun. Mutta kun tottelemisesta tulee itseisarvo, kasvaa samalla vaara: käsky voi olla järjetön, epäinhimillinen tai väärin suunnattu. Silti sen noudattamista pidetään kunniatehtävänä.

Miehekkyyden määritelmä

Jos miehekkyys mitataan kyvyllä sulkea oma ajattelu pois ja astua osaksi käskyketjua, silloin miehekkyys kytkeytyy alistumiseen. Onko se todella voimakkuutta? Vai onko kyse enemmänkin lampaan roolista – siitä, että kulkee mukana, koska muuta vaihtoehtoa ei ole? Oppiminen kurinalaisuuteen on juuri tätä: alistumista, ei voimaa.

Miehekkyyttä voidaan yhtä hyvin nähdä siellä, missä ihminen uskaltaa ajatella itse, tehdä omia valintojaan ja seistä niiden takana, vaikka ne olisivat epäsuosittuja. Se voi tarkoittaa kykyä kyseenalaistaa, nähdä järjestelmän rajat ja valita oma tiensä.

Sukupolvien perintö

Armeijan arvostus on ollut pitkään osa kansallista identiteettiä. Monet kokevat, että se tuo yhteen, opettaa kestävyyttä ja luo siteitä. Toisille se kuitenkin näyttäytyy muodollisena rituaalina, jossa yksilöllisyys uhrataan koneiston ehdoilla.

Mitä siis jää jäljelle? Ehkä vanha sanonta ei enää päde sellaisenaan. Armeija voi kasvattaa kokemusta ja kuria, mutta mieheksi kasvaminen ei voi olla sidottu yhteen muottiin. Se tapahtuu silloin, kun ihminen ottaa vastuun omasta elämästään – omilla ehdoillaan.

Samuel Gryning 28.8.2025