Poliittisen järjestelmän uskottavuuden heikkeneminen ei näy ainoastaan gallupeissa ja puolueiden kannatusluvuissa. Tuore chileläistutkimus osoittaa, että laskeva poliittinen luottamus muuttaa myös tapaa, jolla kansalaiset suhtautuvat väkivaltaan mielenosoituksissa – ja saattaa samalla kiihdyttää protestien radikalisoitumista.
Tutkimus perustuu Chile Longitudinal Social Survey -paneeliaineistoon vuosilta 2016–2019, ajanjaksolta, joka huipentui historialliseen, koko maata ravistelleeseen massiiviseen protestiin.
Tulokset ovat hälyttäviä. Kun ihmisten luottamus poliittisiin instituutioihin – hallitukseen, parlamenttiin, oikeuslaitokseen ja puolueisiin – heikkenee, he muuttuvat suopeammiksi protestoijien väkivaltaisia taktiikoita kohtaan. Samalla he suhtautuvat entistä kielteisemmin poliisin voimankäyttöön, vaikka kyse olisi rauhattomien mielenosoitusten hallinnasta. Toisin sanoen poliittinen luottamus toimii eräänlaisena suodattimena, jonka kautta väkivaltaa arvioidaan: mitä vähemmän institutionaalista luottamusta, sitä todennäköisemmin protestoijien väkivalta koetaan oikeutetuksi ja viranomaisten tapahtuva voimankäyttö tuomitaan.
Tutkimuksen mukaan poliittisen luottamuksen muutokset vaikuttivat erityisen voimakkaasti niihin, jotka itse osallistuivat protesteihin tai asuivat alueilla, joilla esiintyi väkivaltaisia yhteenottoja. Jo valmiiksi aktivoituneilla pienikin luottamuksen lasku kaksinkertaisti todennäköisyyden hyväksyä kivien heittelyn, barrikadit tai muut väkivaltaiset keinot. Kriisin kärjistyessä vuonna 2019 poliittisen luottamuksen merkitys kasvoi entisestään, ja siitä tuli nopeasti yksi ratkaisevista tekijöistä, joka ohjasi kansalaisten näkemyksiä protestien oikeutuksesta.
Samaan aikaan poliisin legitimiteetti mureni. Tutkimuksen mukaan mitä pienempi luottamus poliittiseen järjestelmään, sitä vähemmän kansalaiset olivat valmiita hyväksymään poliisin väkivallan käyttöä tilanteissa, joissa se aiemmin nähtiin osana yhteiskunnan “järjestyksenpalautusta”. Näin valtion väkivaltamonopoli alkoi horjua. Tässä asetelmassa syntyi tavallaan paradoksi – Mitä syvemmin instituutioihin suhtauduttiin epäluuloisesti, sitä helpommin hyväksyttiin ei-institutionaaliset, jopa laittomat väkivallan muodot.
Tutkimuksen johtopäätös on selkeä. Poliittisen luottamuksen romahtaminen ei synnytä väkivaltaa tyhjästä, mutta se madaltaa kynnystä hyväksyä sen käyttöä osana poliittista osallistumista. Väkivallan hyväksyminen on herkkä tasapaino, jossa protestoijat ja valtio nähdään kilpailevina toimijoina. Kun toisen legitimiteetti kasvaa, toisen heikkenee. Chileläisen aineiston perusteella poliittisen luottamuksen lasku käänsi vaa’an protestoijien hyväksi.
Voisiko samanlainen kehityskulku näkyä myös Suomessa?
Vaikka tutkimus kohdistui Chileen, sen tulokset herättävät väistämättä kysymyksen: voisiko poliittisen luottamuksen heikkeneminen johtaa Suomea samaan suuntaan? Suomi on perinteisesti ollut hämmentävän korkean luottamuksen maa, missä viranomaisiin, oikeuslaitokseen ja poliisiin luotetaan poikkeuksellisen paljon muuhun maailmaan verrattuna. Toisaalta viime vuosien poliittiset ristiriidat, skandaalit ja jyrkkä keskusteluilmapiiri ovat nakertaneet monien kansalaisten uskoa siihen, että poliittinen järjestelmä kykenee vastaamaan yhteiskunnan tarpeisiin.
Jos poliittinen luottamus jatkaa laskuaan, chilestä tehdyn tutkimuksen logiikka viittaa siihen, että myös suomalaisten tapa arvottaa väkivaltaa protestien yhteydessä voisi muuttua. Tämä ei tarkoita, että suomalaiset kadut täyttyisivät automaattisesti radikaalista väkivallasta, mutta riskitekijät ovat olemassa. Mikäli luottamus puolueisiin, hallitukseen tai poliisiin heikkenee yhtä jyrkästi kuin on lähivuosina heikentynyt, voi kansalaisten suhtautuminen poliisin voimankäyttöön muuttua yhä kriittisemmäksi, samalla kun ymmärrys tai hyväksyntä voimakkaammille protestitoimille kasvaisi.
Samuel Gryning 29.11.2025
Lähde: arXiv
Plato sanoi aikoinaan:”Väliinpitämättömyys politiikasta luo huoot johtajat”. Ja kun katsomme kaikkia kansalaisia jotka lääppivät TikoTokia, Facebookia, Twittereitä, Watsaissoja, Telegrameja niin minkä verran heillä riittää kiinnostusta/kapasiteettia yhteiksuntaan tai politiikkaan? On kuitekin kyse heidän omista alueistaan joilla he asuvat. Luulisi että päätökset tulevaisuudesta olisi se merkittävin kiinnostuksen aihe.
Joskus 10 vuotta sitten kerättiin nimiä perustettavalle puolueelle. No, tilanne oli sikäli masentava että eläkeläiset, joita silloin oli suurin osa, äänestivät kaikki EU:ssa pysymisen kannalla. Ja siksi eivät laittaneet nimikirjoituksiaan papereihin. No, kun asiaa katsottiin tarkemmin, olivat halvat välimeren lennot juuri alkaneet… kansalle leipää ja sirkushuveja… ja kaikki muu saadaan sillä tuhota. Ja nyt olemme tässä.
Hieno huomio tuo halvat lennot. Vastaavia esimerkkejä on historian ’hajoita ja hallitse ja leipää ja sirkushuveja’-suunnitelmasta olemassa.
Väkivaltaiset vallankumoukset tai niihin liittyvät näennäiset vallanvaihdot eivät kuitenkaan sovi Suomeen. Meillä on toki demokratia, joka on rikki rahalla tehdyn ja suuren vallan avulla. Valta Suomessa ei kuitenkaan vielä ole rajaton hallitsevalla herraseuralla.
Suomen mellakkapoliisi koostuu edelleen pääosin hyvistä lahjomattomista ihmisistä, jotka eivät riko lakia, edes esimiehen käskystä.
Toki laki on niinkuin sen lukee ja ei kai poliisipomoja tai heidän käskyttäjiä ole tuomittu koskaan perustuslain tai -oikeuksien rikkomisesta. Lienee muutama läheltäpititilanne marskinpatsaan ja kansalaistorin liepeillä, mutta niitä ei kai edes tutkittu, koska kolmijakoinen Suomi on kuitenkin jo hieman rikki. Eli politiikka, tuomarit ja poliisi pitäisi olla riippumattomia toisistaan. On väitetty, että näiden kolmen välillä on kuitenkin ihmisiä, jotka rikkovat tätä oikeusvaltion kantavaa voimaa. Tiedä sitten todisteita ei ole.
Ei kai ole instituutiota Suomessa, joka voisi tutkia esim. sisäpiiririkoksia poliisin, tuomarien ja poliitikkojen välillä. Siis jos niitä olisi, Suomi on kuitenkin maailman vähiten korruptoitunut maa ja ei ole todisteita korkeantason rakenteellisestakorruptiosta. Ei ainakaan yhtään oikeusjuttua. Aarnio tapaus oli yksittäistapahtuma, joka aiheutui vain huumeista ja rahan- sekä pillunhimosta. Kyllä poliisin sisäisentarkastuksenyksikölläkin käy virheitä. Onkohan Suomessa sisäisentarkastuksenyksiköitä presidentille, ministereille ja poliiseille?
Väkivalta jokatapauksessa ei kuulu Suomen tiehen. Ihmisten herääminen ja istuminen tai kävely oikeaan paikkaan oikeassa ajassa kuuluu. Tosin nyky hallitus taisi kieltää yleislakot jos poliitikot vittuilee lainsäätämisellä, eli poliittiset lako kiellettiin? Jos poliittiset lakot kiellettiin, niin se on diktatuuria.