Valta on Kansalla ja jokaisella kansalaisella, kun hän vain näin päättää. Ei ole mikään ”pakko” alistua- aina on vaihtoehto. Tämä olisi ihan ensimmäisenä myönnettävä ja lopettaa valehtelu, eli pakon hokeminen. Tästä alkaa se mitä itse ymmärrän heräämisellä ja vaikkapa oman voiman saavuttamisella. Tällä ymmärryksellä on mahdollisuus luoda itselle aivan toinen todellisuus, sellainen jossa sinulla on aina vaihtoehtoja.
Pakkoa hokemalla hävitetään vastuu, on hyvin helppo toistaa valhetta pakosta ja näin siirtää oma vastuu pakkoon. Tai koska kaikkin muutkin tai koska enemmistö.
Sinulla on vastuu omista tekemisistä ja osallistumisesta valheiden, varkauden ja korruption tukemisessa. Ei tarvitse miettiä mitä muut tekevät tai ovat tekemättä.
Sinulla on vapaa valinta, tätä lopulta joutuvat kunnioittamaan myös tämän maailman hallitsijat.
He voivat huijata, harhauttaa ja hyväksikäyttää, mutta lopulta he tulevat kertomaan miten juuri sinä itse alistuit omasta vapaasta tahdosta. He eivät ota tästä valinnasta vastuuta, näin se ei myöskään mene heidän piikkiinsä vaan sinun.
Omaa matkaani tehdessä olen huomannut, että se ”pakko”, mihin monet vetoavat, ei ole lähelläkään pakkoa, ei edes siinä mielessä että mitään kauheaa tapahtuisi, jos ei alistu.
Mitäpä jos se kauhea mitä pelkäät, tapahtuu pakotettuna ja kaikki hyvä mitä itselle ja muille toivot, toteutuu omaa vapaan valinan tunnustamisella, elävää elämää elämällä ja luonnollisia oikeuksia sekä periaatteita käyttäen? Voisiko tämä pitää paikkansa?
Jokaisella valinnalla on luonnollisesti seuraukset, mutta isosta kuvasta katsottuna kieltäytymisestä on aina johtanut elämässäni vapautta ja parempaan elämää, ei huonompaan.
Järjestelmään on luotu tarkoituksella vaihtoehtoja, jotka mahdollistavat kieltäytymisen.
Kieltäytyminen hyvin harvoin johtaa edes fyysisen vapauden riistoon ja sekin vain lyhytaikaista. Kieltäytymällä ja vastuun kantamisella saavutat paljon suuremman vapauden. Ymmärrät että aina voi kieltytyä. Aina voit luoda omat rajasi.
Sellaisetkin jotka kuuluvat kategoriaan ”vain minun kuolleen ruumiini yli” eli sinulla on periaatteita, joiden vuoksi mielelläsi menetät henkesi ja ennen sitä teet kaikkesi periaatteesi puolesta.
Esimerkiksi: Minun lapsiani ette rokota.. ”vain minun kuolleen ruumiini yli”.
Hallitsijat ja hyväksikäyttäjät käyttävät näitä samoja keinoja.
Heitä tosiasiassa koskevat samat säännöt kuin alistujia. He pelaavat vain itse keksimäänsä peliä jonka säännöistä ei hallittavat tiedä juuri mitään. Mitä paremmin tässä pelissä pärjäät sitä korruptoituneemmaksi ja kahlitummaksi siihen tulet. Sitä enemmän sinulla on maallista menetettavää? Sitä enemmän pelillä on sinuun valtaa?
Tämän pelin tarinan mukaan vapaus tulee vain pelissä pärjäämällä- kaikki muu on yhtä kuin köyhyys ja kurjuus.
Tämä on meihin ehdollistettu valetarina.
Todellinen vapaus tulee siitä ymmärryksestä, että aina on vaihtohto. Se että ihminen tarvii loppuenlopuksi ”selviytymiseen” kohtuu vähän ja että tässä ajassa ”selviytyminen” ja kohtuullisesti itsestään huolehteminen ei koskaan ole ollut yhtä helppoa kuin nyt läntisessä maailmassa.
Omasta hyvinvoinnista voi alkaa kantamaan vastuuta tai sitten jatkaa mielen luomassa tarinassa jossa on pakko totella ja alistua.
Ottaa kaikki lääkkeet mitä määrätään, maksaa kaikki verot mitä kerätään ja alistua järjestelmälliselle uhkailulle, kiristämiselle ja manipuloinnille.
Tämän ajan todelliset ongelmat ovat ahneus, itsekkyys, ja oman vastuun ulkoistaminen ”pakkoon”. Luovuuden, moraalin, ymmärryksen ja maalaisjärjen puute.
Jos uskomme on pakossa, emme kysy oikeita kysymyksiä.
Mitä vaihtoehtoja minulla on? Miten voin kehittää niistä parempia kuin mitä pakko tarjoilee. Mitä ihan oikeasti tapahtuu jos en alistu tai tunnustaudu enää orjaksi eli kansalaiseksi, enkä allekirjoita enää tämän pelin sääntöjä ja tunnistan ne vapaiden elävien miesten ja naisten ja heidän luonnollisten oikeuksien vastaisiksi.
Mitä oikeasti tärkeää menetän ja mitä saan? Mihin minun tarinani ja selviytymiseni, vapauteni tai pakkoni perustuu, kuka olen? Mikä on minun vastuuni? Miten vapaudun?
Pelaamalla monopolia hallitsijoiden keksimillä säännöillä vai kieltäytymällä koko pelistä?
Perustelemalla omat valintani itselleni ja kantamalla niistä täyden vastuun? Voinko todellisuudessa koskaan edes siirtää vastuutani hallitsijoille ja heidän säännöilleen?
Millä oikeudella, periaatteella ja tarkoituksella tämä peli on luotu? Mikä on tämän pelin lopputulos? Onko se oikein vai onko se väärin? Tuottaako se jotain todellista hyvää vai onko sen tarkoitus joku aivan muu.?
Kannanko lopulta aina vastuun omista valinnoistani vaikka kuinka alistuisin pakolle, normille, tai enemmistön tahdolle?
Mikä on minun vastuuni vapaana elävänä ihmisenä tai vaikkapa vanhempana?
Tälläisia kysymyksiä ja pohdintoja tälle iltaa.
Tomi, vapaa elävä mies
13.8.2025