Maailmanlaajuinen luottamus on käännekohdassa. Edelmanin luottamusinstituutin 2026 luottamusbarometri osoittaa, että seitsemän kymmenestä ihmisestä suhtautuu varauksella tai epäluuloisesti ihmisiin, jotka ajattelevat, elävät tai uskovat eri tavoin kuin he itse. Ilmiö koskee lähes kaikkia väestöryhmiä ja maanosia – ja sen seuraukset näkyvät politiikassa, työelämässä ja taloudessa.
Raportin keskeinen viesti on selvä: luottamus siirtyy yhteiskunnallisista instituutioista kohti omaa lähipiiriä, samalla kun yhteinen todellisuuskäsitys murenee.
Kehittyvät maat luottavat – kehittyneet jämähtävät
Luottamus kasvaa erityisesti kehittyvissä maissa, kuten Kiinassa, Indonesiassa, Intiassa ja Persianlahden valtioissa. Sen sijaan monissa länsimaissa luottamustaso junnaa paikallaan tai heikkenee.
Globaalisti mitattuna luottamusindeksi (joka yhdistää luottamuksen yrityksiin, hallituksiin, mediaan ja kansalaisjärjestöihin) on keskimäärin 57 pistettä, mutta ero kehittyvien ja kehittyneiden maiden välillä kasvaa. Kehittyvissä maissa indeksi on 66, kun kehittyneissä se jää 49:ään, eli epäluottamuksen puolelle.
Tuloerot repivät myös luottamusta
Yksi raportin huolestuttavimmista havainnoista liittyy tuloeroihin. Luottamuskuilu suurituloisten ja pienituloisten välillä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2012.
Pienituloiset kokevat järjestelmän suosivan rikkaita, yritysten ja hallitusten toimivan heitä vastaan ja tekoälyn uhkaavan omaa tulevaisuuttaan. Yli puolet pienituloisista uskoo jäävänsä syrjään generatiivisen tekoälyn hyödyistä.
Pelot ruokkivat sisäänpäin kääntymistä
Taloudellinen epävarmuus, geopoliittiset jännitteet ja disinformaatio vahvistavat eristäytymistä. Ennätyksellisen moni pelkää työpaikkansa puolesta ja uskoo ulkovaltojen levittävän tarkoituksellisesti valheellista tietoa yhteiskuntien hajottamiseksi.
Samalla ihmisten halukkuus altistua eriäville mielipiteille on laskenut jyrkästi: lähes 40 prosenttia kertoo, ettei seuraa säännöllisesti uutislähteitä, jotka edustavat toista poliittista näkökulmaa.
”Me” vaihtuu ”minuun”
Luottamus omiin naapureihin, ystäviin ja työtovereihin on kasvanut, mutta luottamus hallituksiin, mediaan ja kansallisiin johtajiin on heikentynyt. Edelman kuvaa kehitystä siirtymänä “meistä” kohti “minua”.
Yritykset ja oma työnantaja ovat poikkeus: ne ovat ainoita instituutioita, joihin luotetaan globaalisti enemmistön voimin. Työnantajaa pidetään myös parhaassa asemassa kuromaan umpeen jakolinjoja työelämässä.
Ratkaisuna luottamuksen välittäminen
Raportti ei jää pelkkään ongelmakuvaan. Edelman esittelee käsitteen trust brokering – luottamuksen välittäminen. Sen ytimessä on kyky tuoda yhteen eri ryhmiä ilman, että heidän täytyy olla samaa mieltä arvoista tai faktoista.
Yrityksiltä odotetaan puolueettomuutta jakavissa kysymyksissä, paikallista läsnäoloa ja pitkäjänteisiä investointeja yhteisöihin. Työnantajilta taas odotetaan konkreettisia toimia: yhteisen identiteetin vahvistamista, erilaisten ihmisten yhteistyötä ja koulutusta rakentavaan vuoropuheluun.
Luottamus on talouskysymys
Edelmanin viesti on yksiselitteinen – jos eristäytymistä ei hillitä, se hidastaa talouskasvua, heikentää innovointia ja kärjistää yhteiskunnallisia konflikteja. Luottamus ei synny täydellisestä yksimielisyydestä – vaan kyvystä toimia yhdessä erimielisyydestä huolimatta.
Luottamus Suomessa eri mittareilla
Vaikka Suomi ei ole mukana Edelmanin vuoden 2026 luottamus barometri -tutkimuksessa erillisenä maana, kotimaisissa ja kansainvälisissä selvityksissä suomalaisten luottamus eri instituutioihin vaihtelee temaattisesti. Reuters-instituutin Digital News Report -tutkimuksen mukaan Suomi lukeutuu maailman kärkimaihin uutisluottamuksessa: noin 75 % suomalaisista kertoo luottavansa itse seuraamiinsa uutisiin ja noin 67 % uskoo, että useimpiin uutisiin voi luottaa – luku on yksi korkeimmista maailmassa tutkimukseen osallistuneissa maissa. Uutismedian liitto
Suomalaisessa yhteiskunnassa yleinen luottamus medioihin on pysynyt vakaana, vaikka eri väestöryhmien välillä on eroja ja osa vastaajista suhtautuu mediasisältöihin kriittisemmin. Lisäksi Eurobarometri-kyselyt osoittavat, että suomalaiset luottavat EU-instituutioihin keskimääräistä enemmän, ja tämä luottamus on reilusti korkeammalla tasolla kuin EU-keskiarvo. Stara, Tampereen yliopisto
Muiden mittareiden mukaan esimerkiksi Suomen kansalaisten luottamus poliittisiin instituutioihin on laskenut ja vaihtelee, mutta luottamus kanssaihmisiin, oikeusjärjestelmään ja paikallisiin palveluihin on edelleen verrattain korkealla tasolla. OECD
Näin ollen suomalaiset sijoittuvat monissa luottamuksen osa-alueissa korkealle verrattuna kansainvälisiin vertailuihin – vaikka Suomi ei esiinny Edelmanin globaalissa barometrissä oman datapisteensä kautta.
Samuel Gryning 20.1.2026
Päälähde: Edelman Trust Institute: 2026 Edelman Trust Barometer
En ehkä puhuisi niinkään ”luottamuksesta” vaan ”kurjistunesta elämästämme”, ”rahan ostovoiman romahtamisesta”. -70 luvun onnellisten käänteiden (ison inflaation ja sen mukaisen palkkatulojen kasvun) johdosta Suomeen rakennettiin sen aikainen omakotitalo-buumi. Kun otti lainaa niin arin vuoden päästä inflaatio oli syönyt velat niin että ne saattoi maksaa puolen vuoden sorvarin palkalla pois. Silloin tuli tämä ”tiiilitalo jossa on uima-allas” buumi. -80 lukua lähestyttäessä vauhti hidastui mutta hyvään elämään oli vielä kaikki edellytykset. Vielä -90 luvun alussa (ennen suurta lamaa) saattoi palkasta jäädä puolet käteen vaikka ulkona käytiin syömässä, juomassa ja tanssimassa usemman kerran viikossa. Rahan ostovoima oli yllättävän suuri. Mutta sitten silloinen presidentttimme yhdessä Suomen pankin ja konklaavinsa kanssa mietti että ”suomalaisilla on liikaa varallisuutta, se pitää saada pois”. Ja koska osa kansasta ei nähnyt varoitusmerkkejä (hidastunut talouskasvu, inflaatio jota ei seurannut panlkankorotukset, tarjotut valuuttalainat ja -70 vaurastuneiden neuvot ”asuntosäästämisestä” yhdessä avautuneen arvopaperipörssin kanssa) moni kansalainen joutui velkakierteeseen ja 115 000 teki itsemurhan. Elämästä ei nähty muuta ulospääsyä.
Alkoivat laihat vuodet jotka ovat säilyneet näihin päiviin asti. Mutta jotka ovat kurjistuneet vuosi vuodelta inflaation laukatessa joka vuosi yli 7% vauhtia. Siinä eivät pysy nykyisten littojemme johtajat neuvotteluissaan mukana. Ne eivät tunne yli 2% vuotuisia palkankorotuksia. Ja niimpä säästöön jäävä osa ihmisten ostovoimasta on pienentynyt yhdessä lainojen korkomenojen kasvaessa.
Kyse ei ehkä niinkään ole ”luottamuspulasta” kuin ”kurjistuneesta elämästämme”. Saksa, joka oli euroopan talousveturi ja joka piti inflaationsa kurissa (alle 2% vuodessa) on hyvä esimerkki. Minäkin ostin ruokatarvikkeita Saksasta monet vuodet koska ne olivat puolet halvempia kuin Suomessa. Tällä hetkellä, niiden web-kauppojen joista ostin, ruokatarvikkeet ovat osin kaksi kertaa kalliimpia kuin Suomessa. Hintataso on mennyt päälaelleen. Saksassa on yhä kolminkertaiset palkat Suomeen nähden, mutta ei sekään kansa kaikkea kestä.