Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustusyhteistyösopimus (DCA) on puhuttanut paljon. Erityisesti sopimuksen artikla kuusi herättää kysymyksiä: antaako se Yhdysvalloille käytännössä mahdollisuuden lavastaa tilanteita, joissa Suomi vedetään mukaan sotaan – jopa ilman Yhdysvaltain omien joukkojen laajamittaista sitoutumista?
Artikla määrittelee, että Suomella on ensisijainen vastuu USA:n joukkojen ja niiden operaatioiden turvallisuudesta. Poikkeustilanteissa Yhdysvaltain joukot voivat toimia myös sovittujen alueiden ulkopuolella ”välttämättömien ja oikeasuhtaisten” toimien toteuttamiseksi. Lisäksi Suomen ja USA:n viranomaiset tekevät ”läheistä yhteistyötä” turvallisuustoimissa, mutta kiireellisissä tilanteissa USA voi toimia myös ilman Suomen hyväksyntää. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos Yhdysvallat ilmoittaa joukkonsa olevan vaarassa, sillä on mahdollisuus ryhtyä toimiin Suomessa – ja Suomi on velvoitettu tukemaan ja täydentämään näitä toimia.
Kriitikot näkevät tässä merkittävän riskin. Hyökkäys Yhdysvaltain tukikohtaan Suomessa olisi samalla hyökkäys Suomen alueelle, mikä sitoisi automaattisesti Suomen puolustukseen, vaikka USA:n oma rooli jäisi vähäiseksi. Näin syntyy asetelma, jossa Yhdysvallat voi hyödyntää Suomen sijaintia ja joukkoja mm. Venäjän heikentämiseen ilman, että se itse joutuisi laajassa mittakaavassa vaarantamaan omia sotilaitaan. Samalla Suomen suvereniteetti kaventuu, sillä vaikka hallitus ja eduskunta muodollisesti päättävät sotilaallisista toimista, sopimus antaa Yhdysvalloille liikkumavaraa toimia nopeammin ja jättäen Suomen poliittisen prosessin jalkoihin.
Suomella on ensisijainen vastuu USA:n joukkojen ja niiden sotilaallisten operaatioiden turvallisuuden ja puolustuksen varmistamisesta. Poikkeuksellisissa olosuhteissa ja yhteisesti hyväksyttyjen turvallisuussuunnitelmien mukaisesti USA:njoukot voivat toteuttaa välttämättömät ja oikeasuhtaiset toimenpiteet myös sovittujen tilojen ja alueiden välittömän läheisyyden ulkopuolella ylläpitaakseen USA:n joukkojen turvallisuutta ja puolustusta sekä niiden sotilaallisten operaatioidenjatkuvuutta tai palauttaakseen ne. – DCA-sopimus Artikla 6
Mahdollinen false flag -skenaario
Jos Yhdysvallat haluaisi käyttää artiklaa kuusi keinotekoisena välineenä, skenaario voisi edetä seuraavasti: jossain Suomen alueelle perustetussa tukikohdassa tapahtuisi räjähdys tai ampumavälikohtaus, jonka syylliseksi ilmoitettaisiin Venäjä tai sen ”lähialueilla toimivat joukot”. Yhdysvallat ilmoittaisi välittömästi, että sen joukkojen turvallisuus on vaarassa ja että tilanne vaatii nopeita toimia. Sopimuksen nojalla USA:lla olisi oikeus laajentaa toimintaansa tukikohdan ulkopuolelle ”välttämättömien toimien” nimissä ja Suomi joutuisi täydentämään näitä toimia omilla resursseillaan.
Koska hyökkäys tapahtuisi Suomen maaperällä, se katsottaisiin samalla hyökkäykseksi Suomea vastaan. Näin Suomi joutuisi käytännössä sotilaalliseen konfliktiin, vaikka itse tapahtuman todellista taustaa ei olisi vielä ehditty selvittää. Todisteiden arviointi ja poliittinen prosessi jäisivät jälkijunaan, kun tilanne olisi jo eskaloitunut. Tässä asetelmassa Suomi kantaisi pääosan riskeistä ja tappioista, kun taas Yhdysvallat voisi pitää oman sotilaallisen panoksensa rajattuna.
Historiallinen tausta ja nykyaikainen valvonta
Historiasta löytyy esimerkkejä tilanteista, joissa hyökkäyksiä on lavastettu poliittisten tai sotilaallisten tavoitteiden saavuttamiseksi, tunnetuimpana Gleiwitzin tapaus vuonna 1939. Nykyään avoimen lähteistiedon ja satelliittivalvonnan aikakaudella tällaisia operaatioita olisi vaikeampi toteuttaa huomaamatta. Silti se ei ole mahdotonta – etenkin, jos tiedonhallinta ja median narratiivi olisivat yhdenmukaisia.
Kriittisin kysymys onkin, onko Suomi riskissä muuttua pelinappulaksi. Yhdysvaltain intressi on ennen kaikkea hillitä ja heikentää Venäjää, kun taas Suomen ensisijainen intressi olisi turvata oma olemassaolo. Jos nämä intressit eivät ole linjassa, vaarana on, että Suomi joutuu konfliktiin, jonka päämääränä ei ole Suomen vaan Yhdysvaltain strateginen etu.
DCA-sopimuksen artikla kuusi antaa Yhdysvalloille huomattavan vapauden toimia Suomen alueella ja sen ulkopuolella – jopa ilman Suomen välitöntä hyväksyntää. Tämä luo tilanteen, jossa lavastetun hyökkäyksen mahdollisuus ei ole vain teoreettinen, vaan sopimuksen rakenteen vuoksi myös käytännöllisesti hyödynnettävissä. Suomen kohtalo voisi tällöin olla sodan etulinja – ilman, että Yhdysvaltain tarvitsee riskeerata omia joukkojaan suuressa mittakaavassa.
Päätoimittajan sana
Kun suvereeni valtio luovuttaa omasta päätösvallastaan palasen kansainväliselle suurvallalle, kyse ei ole enää vain puolustuksesta vaan myös vallasta. Artikla kuusi on kirjoitettu niin, että se voi palvella sekä todellista turvallisuustarvetta että poliittista tarkoitushakuisuutta. Tässä asetelmassa Suomella ei enää itsellään ole mitään vaikutusvaltaa siihen, että milloin se joutuu sotaan – vaan voi huomata olevansa siinä jo valmiiksi mukana.
Lähde: DCA-sopimus