On helppoa olla kriittinen yhteiskunnasta. Se on hetkittäin jopa muodissa. Some on täynnä “vallankumouksellisia”, jotka postauksissaan murskaavat järjestelmän epäkohtia, vääristyneitä valtasuhteita ja päättäjien kaksinaismoralismia. Kriittisyys on sallittua, jopa toivottavaa – niin kauan kuin se pysyy harmittomana.
Mutta heti kun joku toimii toisin kuin järjestelmä haluaa, sama joukko kääntyy häntä vastaan. Yhtäkkiä kriitikko ei olekaan rohkea vaan “äärimmäinen”, “naurettava”, “vastuuton”, “hörhö”.
Tässä kohtaa peli paljastuu – järjestelmä sallii vain sellaisen kritiikin, joka ei oikeasti muuta mitään.
Puhumme muutoksesta, mutta toimimme täsmälleen niin kuin järjestelmä toivoo
Meitä on opetettu siihen, että muutosta haetaan “oikeilla tavoilla”. Valittamalla, äänestämällä, kommenteilla somessa, kansalaisaloitteilla, adressien allekirjoituksilla, virallista reittiä pitkin anomalla.
Kaikki “oikeat tavat” ovat järjestelmän itse laatimia. Ne on suunniteltu purkamaan paineita – ei muuttamaan rakenteita.
Siksi lopputuloskin on aina sama.
Toimimme kuten ennen.
Käytämme samoja keinoja.
Ja petymme uudelleen.
Tämä ei ole vahinko vaan logiikka. Järjestelmä ei koskaan anna keinoja, joilla se voitaisiin muuttaa.
Sitä varten on löydettävä omia keinoja – tapoja, joita järjestelmä ei kontrolloi, salli tai ennakoi.
Kun joku toimii järjestelmän ulkopuolelta, häntä halveksutaan
Tämä on mielenkiintoinen ilmiö. Sama ihminen, joka kahvipöydässä huutaa, että “mikään ei muutu”, suuttuu, kun joku oikeasti tekee jotain, mikä voisi oikeasti muuttaa asioita.
Miksi? Koska todellinen muutos vaatii kahta asiaa, joita ihmiset pelkäävät – Riskinottoa ja normien rikkomista
Valta on onnistunut tässä – se on saanut tavalliset ihmiset vartijoikseen. Kukaan ei ole niin nopea vaientamaan aidon radikalismin kuin toinen kansalainen, joka haluaa näyttää “järkevältä”, “kiltiltä” ja “kohtuulliselta”. Ja tämä on juuri se mekanismi, joka pitää kaiken paikallaan.
Järjestelmää ei muuteta järjestelmän säännöillä
Jokainen merkittävä yhteiskunnallinen murros on syntynyt järjestelmän ulkopuolelta, ei sisäpuolelta.
Tässä muutama esimerkki, jotka osoittavat tämän kiusallisen yksiselitteisesti.
Gandhi ja kansalaistottelemattomuus
Gandhi ei odottanut lupaa. Hän ei pyytänyt kohteliaasti. Hän ei noudattanut brittiläisen imperiumin antamia “muutoksen kanavia”. Hän rikkoi lakeja avoimesti ja väkivallattomasti: suolamarssi, boikotit, oma talous, oma tekstiilituotanto.
Gandhi voitti, koska hän kieltäytyi pelaamasta imperiumin säännöillä. Ja samalla pakotti koko imperiumin reagoimaan.
Rosa Parks
Jim Crow -rotuerottelulait olivat täysin laillisia. Mutta laillisuus ei tee asiasta oikeaa. Rosa Parks ei muuttanut maailmaa täyttämällä lomakkeita vaan tekemällä laittoman teon, joka oli moraalisesti oikea.
Kansalaisoikeusliike käytti umpikujissa keinoja, joita yhteiskunta piti “häiritsevinä” ja “sopimattomina”, istumalakoja, boikotteja, luvattomia marssia, kansalaistottelemattomuutta.
Jos he olisivat toimineet vain “oikeilla tavoilla”, rotuerottelu olisi yhä voimassa.
Naisten äänioikeus – Suffragetit
Suffragetit yritettiin pakottaa olemaan “kilttejä”, “rauhoittumaan”, “odottamaan parlamentin armoa”.
He eivät suostuneet!
He rikkoivat ikkunoita ministeriöissä ja liikehuoneistoissa Lontoossa, polttivat postilaatikoita, keskeyttivät pääministerien ja muiden poliitikkojen julkisia puheita, järjestivät luvattomia joukkomielenosoituksia, joissa oli suoria yhteenottoja poliisin kanssa. Vuonna 1913 Emily Davison jopa astui kuningas Yrjö V:n hevosen eteen Derbyn laukkakilpailussa ja kuoli vammoihinsa. Teko oli tarkoitettu marttyyrikuolemaksi ja sai valtavan mediahuomion.
Heitä pidettiin “hulluna naisjoukkona” ja toki osa teoista olikin hulluja, joita kenenkään ei tule tehdä, mutta heidän aikaansaamista muutokset ei olisi tapahtuneet, jos he olisivat pysyneet järjestelmän antamissa rooleissa.
Yhteiskunta tarjoaa symbolista kritiikkiä – ei todellista muutosta
Järjestelmä rakastaa rituaaleja, jotka näyttävät kapinalta mutta eivät ole.
“salli mielenosoitus torilla klo 14–16”
“salli valittaa adressilla, jota kukaan ei lue”
“salli keskustella valiokunnassa, joka haudataan pöytäkirjaan”
Järjestelmä tarjoaa venttiilejä, ei työkaluja. Siksi todellinen muutos tapahtuu aina siellä, missä järjestelmä ei hallitse, vaihtoehtoisissa ajattelumalleissa, yhteisöissä, jotka kieltäytyvät pelaamasta mukana, ihmisten omassa toimijuudessa, halussa toimia, vaikka hyväksyntää ei tule
Jos haluat eri lopputuloksen, älä käytä samoja keinoja
Tämä on se kaiken ydin:
Jos pelaat järjestelmän säännöillä, järjestelmä voittaa.
Aina!
Muutos alkaa vasta siellä, missä ihminen lakkaa kysymästä lupaa olla vapaa.
Ei järjestelmän antamilla tavoilla, vaan omilla tavoillaan.
Ei sillä, mikä “sallitaan”, vaan sillä, mikä on oikein.
Ja juuri tästä alkaa kansannousu – ei väkivaltaisena purkauksena, vaan henkisenä irtautumisena.
Uutena tapana ajatella ja toimia, joka ei mahdu vanhojen rakenteiden laatikkoon.
Samuel Gryning 8.12.2025
Hyvä kirjoitus, kiitos Samuel!
”Ei sillä, mikä “sallitaan”, vaan sillä, mikä on oikein.” Tässä ollaan mielestäni ihan ytimessä: moraalin on korvannut moraaliton oikeus- ja lakijärjestelmä – olemme kadottaneet isosti moraalisen kompassimme (kollektiivisesti). On rankkaa elää ja olla osana moraalitonta yhteiskuntaa, kun omat arvot saattaa olla täysin päinvastaisia siihen nähden, mikä on yleisesti hyväksyttyä. Senpä takiahan sitä omaa kompassia on suunnattava parhaan kykynsä mukaan sinne, missä moraalia vielä jäljellä on.
Lain noudattimen, väki- ja ilkivallasta pidättäytyminen on tärkeää, jotta suuret vanhat ikäluokat eivät käänny oikeudenmukaisesti ajattelevia ihmisiä vastaan. Erityisesti perustuslakia pitää noudattaa.
Miten sitten toimia, jos kaikki laillinen toiminta on tehotonta, eikä aiheuta poliittisissa diktaattoreissa minkänlaista käyttäytymisen muutosta?
Esimerkiksi isojen lakanoiden laittaminen pääväylien siltoihin, ei ole laitonta.
Ilmoitustauluille laitettavat laput eivät ole laittomia.
Kun tuhannet ohiajavat ja kaupassa käyvät näkevät päivittäin iskeviä ja tunteisiin meneviä lauseita, alkaa sorrettujen aivopestyjen aivoissa raksuttaa mahdollisuus toisenlaiseen Suomeen.
Iskulauseiden on oltava yksinkertaisia, ei loukkaavia, vaan ajatuksia ja toivoa herättäviä.
Esimerkiksi: Irti Eu:n riistopolitiikasta! Valta kansalle takaisin! Perustuslakituomioistuin Suomeen! Rakenteellisen korruption tutkintaan poliisille rahaa miljardi vuodessa! Verotus liikevaihdosta ylikansallisille firmoille!
Lakanoita saa kirppiksiltä halvalla ja paperia myydään kaikkialla, yksikin ihminen pystyy tähän pienellä vaivalla.
Lakanoiden ja papereiden teho voisi kasvaa potentiaalisesti, kun siihen yhdistetään pongaus somevaikuttajien toimesta. Nykyäänhän Suomessamme on saanut suuren suosion uusi harrastus eli pikkukivien maalaaminen ja etsiminen tai keräily, myös pokemonpeli aktivoi ihmisiä liikkumaan oikeassa maailmassa. Niitä varten on omia ryhmiä ja toimioita, miksi siis lappujen ja panderollien pongaus ei voisi saavuttaa samanlaista menestystä? Paperilapuissa voisi olla myös hauskoja meemikuvia.
Väittäisin että juuri heidän tekemillään pelisäännöillä me voitamme. Sillä eiväthän he voi mitään jos pelaamme ”oikein”.
Otetaan esimerkiksi radioamatöörit… Heillä on oma GPS-järjestelmä, tekstiviestijärjestelmä, sähköpostijärjestelmä ja euroopan päällä on ihan oma internetin viereen rakennettu internet jota kukaan ei valvo. Kaikkiin näihin on lupa. Se yksinkertaisesti vaatii vain sen että ihmiset rupeavat tekemään asioita yhdessä. Yhteiseksi hyväksi.
Joskus Suomessakin kokeiltiin ”Aikapankkia”. Sitä että tehtyä tuntia vastaan saisi tehdyn tunnin. Toimii muualla maailmassa mutta ei Suomessa. Suomessa ruvettiin arvottamaan omaa työtä muiden työtä arvokkaammaksi. Esim video-leikkaaja piti omaa työtään arvokkaampana kuin jokun toisen työtä joka ulkoilutti hänen koiraansa. Eikä video-leikkaaja ymmärtänyt että jos hän vie koiransa ulos, se maksaa hänelle arvottamansa tuntihinnan. Joten, tunti tunnista.
Euroopassa on erilaisia yhteisöjä joissa korjataan ajoneuvoja, viljellään, opiskellaan uusia ammatteja, harrastetaan, tentitään diplomeja jne. Mutta ei Suomessa. Suomessa pääsääntöisesti koitetaan saada enemmän kuin muut…
Mitä nämä esimerkit kertovat artikkelista… Meillä on kaikki mahdollisuudet rakentaa vaikka kaupunki ja asua sielä ilman vuokria tai energiakustannuksia. Kyse on vain siitä mitä me itse haluamme ja mitä me itse päätämme tehdä. En sano että se olisi helppoa elämää. Mutta se olisi vapaata kuin Matrixissa.