Maailman onnellisuusraportti 2025 nosti jälleen Suomen maailman onnellisimmaksi maaksi. Tämä uutinen toistuu vuodesta toiseen kuin rituaali, jota media ja poliitikot käyttävät kansallisen itsetunnon kohottamiseen. Mutta raporttia lähemmin tarkasteltaessa kuva on paljon ristiriitaisempi – jopa hyvinkin harhaanjohtava.
Tilasto-onnellisuus vs. todellinen arki
Raportin mittarit perustuvat suomalaisten omaan arvioon elämästään, mutta tämä ei kerro koko totuutta. On helppo antaa pisteitä turvallisesta yhteiskunnasta, jossa koulutus, terveydenhuolto ja sosiaaliturva toimivat. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ihmiset kokisivat elämänsä merkitykselliseksi tai onnelliseksi syvemmässä mielessä. Onko tämä todellista hyvinvointia vai vain tilastollinen harha, joka piilottaa pinnan alla kytevän pahoinvoinnin?
Suomi saa kärkisijoja esimerkiksi lompakon palauttamisessa – Suomessa on maailman suurin todennäköisyys, että kadotettu omaisuus palautuu. Mutta mitä tämä oikeastaan kertoo? Luottamus viranomaisiin ja yhteiskunnan sääntöihin on korkea, mutta samalla raportti paljastaa, että suomalaiset lahjoittavat vähemmän, auttavat vähemmän ja tekevät vähemmän vapaaehtoistyötä kuin monessa muussa maassa. Hyvinvointi on siis ulkoistettu järjestelmälle – ihmisten välinen solidaarisuus on huomattavasti ohuempaa.
Paradoksi: onnellisuuslistan kärki ja epätoivon kuolemat
Raportin ehkä synkin havainto koskee niin sanottuja epätoivon kuolemia – itsemurhia, alkoholismia ja huumeiden yliannostuksia. Suomi, joka poseeraa maailman onnellisimpana maana, kuuluu myös korkean itsemurhatilaston maihin. Tämä on räikeä ristiriita, jota virallinen onnellisuuspuhe harvoin käsittelee. Jos ihmiset todella olisivat onnellisia, miksi niin moni päätyy hautaan oman käden kautta?
Suomen asema raportin kärjessä on muuttunut kansalliseksi mantraksi, jota poliitikot käyttävät todisteena ”hyvinvointivaltion erinomaisuudesta”. Mutta voiko kyseessä olla myös eräänlainen onnellisuuspropaganda? Kun ihmiset vakuutetaan siitä, että he elävät maailman parhaassa maassa, he tottuvat siihen, että ongelmat – yksinäisyys, mielenterveyden kriisi, syrjäytyminen – lakaistaan maton alle.
Onnellisuusraportti 2025 kertoo enemmän siitä, mitä kansainväliset instituutiot haluavat satuilla Pohjolan mallimaasta, kuin siitä, mitä suomalaiset todella kokevat arjessaan. Tilastojen Suomi on onnellinen, mutta ihmisten Suomi on täynnä yksinäisyyttä, masennusta ja toivottomuutta. Tämä on karu muistutus siitä, että onnellisuutta ei voi mitata vain kauniilla kyselyillä ja numeroilla – eikä se todellakaan ole sitä, miltä virallinen narratiivi antaa ymmärtää.
Markanmedian toimitus
Lähde: Maailman onnellisuusraportti 2025