YK:n Agenda 2030 -ohjelma esitetään usein yhteisenä pyrkimyksenä kohti parempaa tulevaisuutta. Sen kestävän kehityksen tavoitteet (KTT) vaikuttavat paperilla jaloilta – köyhyyden poistaminen, ilmastonmuutoksen torjunta ja tasa-arvon edistäminen. Kuitenkin, kun tarkastelemme ohjelman hallintomekanismeja, paljastuu synkkä todellisuus: demokratiaa rapauttava järjestelmä, joka siirtää vallan valitsemattomille globaaleille toimijoille.
Kriittinen tarkasetelu osoittaa, että Agenda 2030 ei ole pelkkä tavoiteohjelma, vaan tehokas työkalu yhdenmukaistamiseen ja valvontaan, joka muistuttaa George Orwellin kuvaamaa dystopiaa. (Läkaruppropet/The Doctors’ Appeal)
Kiila kansalaisten ja vallankäyttäjien välille
Agenda 2030:n juuret ulottuvat globaaliin hallintoon, mikä luo käytännön ongelmia kansallisella ja paikallisella tasolla. Kunta-, maakunta- ja hallitustason viranomaiset ohjaavat päätöksentekoaan yhä enemmän globaalien KTT-tavoitteiden mukaan, jolloin kansalaisten tarpeet ja paikalliset olosuhteet jäävät vähemmälle huomiolle.
Yhdenmukaisuuden tavoittelu erityisesti tavoitteissa 16 ja 17 (koskien rauhanomaisia instituutioita ja kumppanuuksia) merkitsee käytännössä järjestelmän lukitsemista paikoilleen. Vaikka tavoitteena on yhteistyön edistäminen, tämä yhtenäinen globaali kehys tukahduttaa kansallisen itsemääräämisoikeuden ja moniarvoisuuden, pakottaen valtiot seuraamaan ylhäältä ohjattuja standardeja (Transnational Institute, 2019 (tni.org). Tätä on perustellusti verrattu kehitykseen kohti yhden puolueen valtion mallia, jossa vaihtoehtoiset kansalliset polut sivuutetaan.
Monisidosryhmäinen lähestymistapa – Yritysten vallankaappaus
Agenda 2030:n toteutuksen ytimessä on multistakeholderismi (monitahoinen sidosryhmätyöskentely), strategia, jota erityisesti Maailman talousfoorumi (WEF) on ajanut. YK:n ja WEF:n kesäkuussa 2019 solmima kumppanuuskehys antaa yrityksille, kansalaisjärjestöille ja valtioille tasavertaisen aseman päätöksenteossa, mutta käytännössä tämä ohittaa perinteiset demokraattiset prosessit (Sherpa).
Tämä toimintamalli johtaa Corporate Capture -ilmiöön, jossa monikansalliset yritykset asettavat voittonsa julkisen edun edelle. Kansalaisjärjestöt ympäri maailmaa varoittavat, että tällainen vallanjako ohittaa parlamentit ja valittujen virkamiesten vastuullisuuden, luoden tilan, jossa demokratia rapautuu hiljalleen (tni.org).
Esimerkkejä tästä ovat mm. Ruotsin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet (PPP), kuten GAVI-rokoteallianssi ja uudet teknologiaprojektit, kuten Govtech Sweden, joissa tekoälyä integroidaan viranomaisjärjestelmiin tehokkuuden nimissä. Ruotsalainen tutkija Jacob Nordangård kuvaa näitä ratkaisuja teknokraattisina ja demokratiaa rajoittavina (Jacob Nordangård Agenda 2030 ).
Yritysten voitto yleisen edun edelle
Vaikka Agenda 2030 korostaa talouden, sosiaalisen kehityksen ja ympäristön tasavertaista huomioimista, käytännössä nämä tavoitteet ovat usein ristiriidassa. Multistakeholderismin puitteissa ne, joilla on eniten resursseja ja valtaa, määrittelevät pelin säännöt (Corporate Europe Observatory).
Yritykset voivat jo nyt välttää veroja ja kansalaiset altistuvat finanssisektorin riskeille, koska voitto asetetaan yleisen edun edelle. Lisäksi Agenda 2030:n seurantaan liittyvä massiivinen tiedonkeruu raportoidaan globaaleille toimijoille, kuten Global Reporting Initiative, mikä luo ennennäkemättömän valvontajärjestelmän yhteiskunnan eri tasoille
Onko jo aika sanoa vastaan?
Agenda 2030 ja siihen liittyvä multistakeholderismi edustavat siirtymää kohti uutta, teknokraattista globaalia hallintoa. Yhdenmukaisuuden kaapuun verhoiltu vallansiirto heikentää kansanvaltaa ja antaa ylikansallisille yrityksille luvan asettaa voittonsa etusijalle.
Meidän on vaadittava, että päätöksien tekemisessä palataan avoimeen ja vastuulliseen tapaan. Yhdenmukaisuus ei toimi, jos se uhkaa vapauttamme ja oikeuttamme itsehallintoon.
Samuel Gryning 5.10.2025
Artikkelin alkuperäislähde: Läkaruppropet/The Doctors’ Appeal