Taas eduskuntavaalit lähestyvät ja puolueet ovat nimenneet ensimmäisiä ehdokkaitaan. Tästä syystä on ehkä ajankohtaista kirjoittaa nämä näkemykseni nyt julkiseksi. Olin itse ehdolla eduskuntavaaleissa vuonna 2023 yhdestä ainoasta syystä: jos olisin päässyt läpi, aikomukseni ei olisi ollut sovitella, eikä mennä edistämään mitään asiaa perinteisin keinoin, vaan olla yksinkertaisesti ”häiriötekijä”. Oikea kivikengässä kulkeva muistutus niille valtapuolueiden ja virkamiesverkostojen ihmisille, jotka ovat tottuneet saamaan poliittisen rauhan ja median suojan joka ikinen päivä.
En uskonut, enkä usko hetkeäkään siihen, että yksittäinen pienpuolueen kansanedustaja voisi saada mitään konkreettista aikaan päätöksenteossa. Siksi ainoa mielekäs syy olla eduskunnassa, olisi tehdä koko ajan epämukavaa näkyvyyttä vallankäytön kaksinaismoralismille – huutaa epäkohtia niin hallituksen kuin oppositionkin toiminnasta, paljastaa ne käsikirjoitukset, joita eduskunnassa toistetaan ilman, että kukaan uskaltaa kyseenalaistaa niitä. Tämä on ainut rooli, jossa pienpuolueen edustaja voisi toimia tuottavasti – ei laskemalla kompromisseja valiokunnissa, vaan radikaalina ja itsepäisenä ravistelijana.
Mutta realistisesti katsottuna – kuinka todennäköistä on, että seuraavissa vaaleissa joku tällainen henkilö pääsisi pienpuolueen riveistä eduskuntaan — henkilö, joka todella uskaltaisi olla jatkuva ”häiriö”. Mikä on todennäköisyys? Lähes olematon! (Tuskin sellaista henkilöä on edes ehdolla.) Ja tässä näkyy juuri se ongelman ydin. Järjestelmä on rakentanut itselleen immuunipuolustuksen, joka torjuu kaiken aidon vastarinnan jo ennen, kuin se edes ehtii salin ovelle.
Pienpuolueiden ehdokkaat, jotka voisivat todella herättää keskustelua ja ravistella valtarakenteita, eivät saa medianäkyvyyttä. Heidän kampanjoitaan ei tueta, heidän nimiään ei nosteta puolueiden rungossa esiin, eikä heitä kutsuta vaalipaneeleihin, joissa äänet oikeasti tehdään. Jos kuitenkin poikkeuksellisesti joku pääsisi sisään, hän joutuisi heti poliittisen järjestyksen paineen alle: valiokuntien portit sulkeutuvat, media alkaa varjostaa ja kollegat kuiskivat käytävillä, että “tämä ei kuulu tapoihin”.
Eduskunta on paikka, jossa ei palkita rohkeutta – vaan sopeutumista. Järjestelmä syö sisäänsä sen, mikä sitä haastaa. Siksi yksinäisen totuudenpuhujan vaikutusmahdollisuudet ovat olemattomat, ellei hän osaa ja uskalla olla näkyvästi ja julkisesti se kivi kengässä, joka ei lakkaa hiertämästä, vaikka kaikki ympärillä vaativat vaikenemaan.
Tällaisen henkilön tulisi olla äärimmäisen vahva. Hänen tulisi olla immuuni kritiikille. Hänen on kestettävä jatkuvaa pilkkaa ja ulkopuolisuutta. Hänen täytyisi olla radikaali ja itsepäinen. Hänen pitäisi olla mestari viestinnässä, koska perinteinen media vaikenee. Hänen olisi pystyttävä rakentamaan oma kanavansa (kuten sosiaalinen media), joka on niin vahva, ettei sitä voi sivuuttaa. Hänen täytyisi olla hyvin tarkka tiedoissaan, jotta paljastukset ”käsikirjoituksista” osuisivat, niissä ei saa olla asiavirheitä. Kuinka monta tällaista ihmistä sinä tunnet?
Mutta tärkeintä on ymmärtää, että pahin valhe suomalaisessa politiikassa ei ole se, mitä siellä sanotaan, vaan se hiljaisuus, jota ylläpidetään. Jos kansanedustaja ei osaa olla häiriö, hänestä tulee osa järjestelmää – ja juuri siksi pienpuolueiden tehtävä ei ole“mennä mukaan peliin”, vaan tehdä peli näkyväksi.
Samuel Gryning 23.2.2026
Loisto idea:
jos olisin päässyt läpi, aikomukseni ei olisi ollut sovitella, eikä mennä edistämään mitään asiaa perinteisin keinoin, vaan olla yksinkertaisesti ”häiriötekijä.
Siihen kun yhdistäisi sen että Markanmedia järjestäisi viikko puolue gallupit, niin pääsisi varmasti sisälle. Sisälle pääsy vaatisi tämän:
Puoluegallupeista paljastuu perussuomalaisia hyödyttävä ”bandwagon-efekti”. Tieto gallupmenestyksestä voi lisätä puolueen tai ehdokkaan kannatusta. Suosion kasvu siis ikään kuin kertautuu.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/109998-tiede-uusi-paljastus-ylen-gallupeista
Kiitos Samuel, että ajattelet ja olet.
Politiikka. Sen pitäisi olla kansan ääni. Ei ole. Politiikka on sukujen jatkumo, se on lahjottavien hillotolppalaisten kokoontuminen.
Kansanedustajan pitäisi olla häntä äänestäneiden edustaja. Eivät ole. He ovat laittoman puoluekurin edustajia. Ketkä henkilöt tekevät puoluekurin? Se on sama kuri kaikilla puolueilla vaalikaudesta toiseen, miten se on mahdollista, miksi *Supo tai KRP ei puutu tähän maanpetokseen? Ketkä ovat näitä ”tiitisiä” jotka voivat jyrätä laillisuuden, tasa-arvon ihmisten välillä ja perustuslain!
Sakkoja tulee turvavyön pitämättä jättämisestä tai puhumisesta puhelimeen auton ratissa. Suomen ratissa saa käyttää kokaiinia (90-luvulla vain amfetamiinia takaovelta täysi-istunnoissa, de facto) ja varastaa rahaa verokassasta, se ei ole tuomittava rikos, maan tapa on sallittua, maanpetoskin ja valtiorikokset ovat vain laissa, eivät päättäjät joudu vastuuseen edes pakottamisesta lääkekokeisiin. Kanki perseessä, ihanaa, kun edustaja ei osaa tanssia, mutta osaa tauluja myydä ja ostaa romua taivaalle, niin kansa äänestää tai koneet lisää ääniä, tiedä siitä, järjestelmä on rikki ja lampaat määkii.
Voidaankin sanoa poliitikkojen valehtelufraasi: ”Kaikki tietää että….”
Miten kävi Anolle, Tonylle? Veltto Hippi sallittiin, oli varmaan hyv
En ole tietoinen kuka on päätoimittaja henkilönä tai hänen historiastaan, eikä kiinnosta hakukoneen vertaa. Olet vain yksi henkilö lisää iltarukouksiin.
Tämä on sananvapauden kehto. Journalismi elää täällä.
Kiitos ja siunausta.
No mitä hän voi tällä häiriöinnillä saavuttaa? Joihinkin yksittäisiin asioihin saattaisi pystyä osaamisellaan perehtymään niin paljon että oikeasti löytäisi jotain ratkaisevaa jonka paljastuminen johtaisi jonkinlaiseen muutokseen yksittäisessä asiassa. Kuinka moni ihminen miljoonasta viitsii arkielämän puitteissa tällaiseen aktiivisuuteen? Voihan sitä huudella että mistä löytyisi tällainen lahjakkuus. Sen verran kirjoituksessa on tolkkua ja periksiantamista että kirjoittaja ei enää itse kuvittele olevansa tällainen yli-ihminen.
No se olisi ensi askel, että oikeaa tietoa tulisi ihmisten saataville.
Läpipääsy on käytännössä mahdottomuus. äänet poistetaan järjestelmästä, jos kyseinen henkilö olisi pääsemässä läpi.
Oletetaan että pääsisit sisään peliin; Jaksaisitko sitä? Olisi raskasta toki olla pian, jos ei heti alusta, sivuutettu ja vältelty mutta kuka jaksaisi vastustaa päivittäin? Tämä huomattaisiin pian, etkä pelaajille uutena edes pääsisi kuulemaan niitä keskusteluja jotka meidän kaikkien tulisi kuulla. Osapuolena joka VOITAISIIN KUVATA mediassa päällekävijänä, öykkärinä, ym. jäisit marginaaliin.
Uskon sinulla olevan enemmän vaikutusmahdollisuuksia mediasta-käsin, sekä internettiä hyödyntäen.
Politiikan puheenaiheet ovat lopulta toissijaisia, ja sirkusta, verrattuna todella tärkeisiin elämänaloihin. Kun seuraa tarkasti muiden tyhjänjauhantaa, ei itse tee mitään. Näen todellisten vaihtoehtojen olevan kansalaislähtöisiä, ruohonjuuriverkostoja joihin valtiota tai maailmanpankkia ei ole kutsuttu.
Ymmärsit ehkä väärin. En ole pyrkimässä eduskuntaan.
Jos näitä häiriötä tuottavia tulee suuri uhkaava määrä, houkutellaan niistä osa ministerin salkuilla. Näin ne saadaan mukautumaan systeemiiin. Pahimmat häiriköt, jos eivät sopeudu tilanteeseen, erotetaan sitten puolueesta.