Biometrinen valvonta ei saapunut yhteiskuntaan yhdessä yössä. Se hiipi sisään askel kerrallaan, aina “turvallisuuden”, “sujuvuuden” ja “tehokkuuden” nimissä. Sormenjäljet passeissa, kasvokuvat henkilökorteissa, kamerat lentokentillä. Jokainen yksittäinen askel tuntui pieneltä — kokonaisuus ei.
2000-luvulla teknologia saavutti pisteen, jossa ihmisen kehosta tuli tunniste. Kasvot, kävelytyyli, ääni, silmien liike, jopa sydämen rytmi voidaan nykyään tunnistaa algoritmien avulla. Siinä missä aiemmin henkilöllisyys piti todistaa, nyt se havaitaan automaattisesti.
Kasvojentunnistusjärjestelmät levisivät ensin rajavalvontaan ja suurkaupunkien turvallisuushankkeisiin. Pian ne siirtyivät ostoskeskuksiin, liikennejärjestelmiin, työpaikoille ja tapahtumiin. Samalla syntyi reaaliaikainen liikkeenseuranta: kuka liikkuu, minne, milloin ja kenen kanssa.
Oleellista ei ole yksittäinen kamera, vaan verkko. Kun kamerat, maksujärjestelmät, mobiililaitteet ja digitaaliset identiteetit yhdistyvät, syntyy kokonaisvaltainen kuva yksilön elämästä. Et ole enää anonyymi joukossa — olet datapiste, jota seurataan ajassa.
Biometrinen valvonta muuttaa myös vallan logiikkaa. Aiemmin valvonta vaati epäilyn. Nyt epäily ei ole enää lähtökohta — järjestelmä tarkkailee kaikkia jatkuvasti, ja poikkeama havaitaan jälkikäteen.
Syyttömyysolettama kääntyy tekniseksi riskiprofiiliksi.
Puolustajat sanovat, että “jos ei ole mitään salattavaa, ei ole mitään pelättävää”. Mutta kyse ei ole salaisuuksista. Kyse on vallasta: kuka kerää biometrisen datan, kuka säilyttää sen, kuka yhdistää sen muihin tietoihin — ja kuka päättää, mihin sitä käytetään tulevaisuudessa.
Biometrinen data on pysyvää. Salasanan voi vaihtaa, mutta kasvoja ei. Kun biometrinen tunniste vuotaa, sitä ei voi perua. Ja kun järjestelmä on rakennettu, sitä harvoin puretaan — sitä vain laajennetaan.
Biometrinen valvonta ei vielä ole täydellistä kontrollia. Mutta se on sen perusta: järjestelmä, jossa ihminen tunnistetaan automaattisesti, liikkeet tallennetaan ja poikkeamat havaitaan ilman ihmiskontaktia. Kun tämä yhdistetään digitaaliseen identiteettiin, maksamiseen ja liikkumiseen, syntyy yhteiskunta, jossa vapaus ei katoa kerralla — vaan hiljalleen, huomaamatta.
Mitä sinä ajattelet – Kun kehosi on avain kaikkeen – kuka omistaa avaimen, ja kuka päättää, milloin ovi sulkeutuu? – Kommentoi alle!
Miksi suomalainen on niin valmis hyväksymään kaiken ”turvallisuuden” nimissä? Ehkä täällä Suomessa asiat ovat olleet niin hyvin niin kauan, että nyt kun maailma ja sen ongelmat alkavat tulla Suomeenkin niin ihmiset ovat valmiita luopumaan lähes kaikesta(yksityisyys) sen vanhan kivan turvallisuuden nimissä mihin he ovat tottuneet, ymmärtämättä, tai haluamatta ymmärtää, että eihän se niin mene että kun joka puolella on kameravalvonta niin kaikki palautuu entiselleen. Päinvastoin, ihmisistä tulee kokoajan pelokkaampia, epäluuloisempia ja etäisempiä toisiaan kohtaan. Kun valtiovalta asentaa turvakameroita, kasvojentunnistuslaitteita, biopasseja, digi-id:itä, koronapasseja, rekisterikilpitunnistuskameroita, peltipoliiseja, kaikkea tätä, turvallisuuden nimissä, antaa se loppupeleissä myös vartijoille, siis juna-aseman tai ostoskeskuksen vartijalle signaalin että turvallisuuden nimissä voi tehdä melko asiattomia temppuja. Toisinsanoen , viimevuosien lisääntynyt väkivalta mitä vartijat tai poliisit ovat harrastaneet, tai mistä he ovat jääneet kiinni, syntyy suoraan siitä signaalista mitä valtiovalta antaa kun se lisää massavalvontaa turvallisuuden nimissä. ”Turvallisuuden nimissä tuo sinun oluttölkkisi antaa minulle oikeuden niputtaa sinut kahden tai seitsemän kaverini kanssa tuohon lattialle.”
“Jos ei ole mitään salattavaa, ei ole mitään pelättävää”-ihmiset tekevät mitä tahansa käskystä. Se on vastuutonta.
Suomestakin löytyisi miljoonia tunnisteita henkilöistä. Kuka niillä nostaa valtaansa? Ihmismassa on lisäksi demokratia ja vallanpitäjät valitaan kansan haluamalla tavalla. Kuka laajoilla tiedoilla ylipäätään tekee mitään? Poliisi voi saada rikollisen kiinni, joka on hyvä asia. Pankki voi tunnistaa henkilön tarkemmin kuin parin tunnusluvun avulla, joita joidenkin on vaikea pitää salattuina. Lukuja voidaan tiedustella kieroin menetelmin, mutta kasvojen kopiointi on mahdotonta, kun mukana on vielä liike eikä pelkkä kuva. Voi olla, että tunnistautumisen parantaminen monimutkaiseksi digitaaliseksi järjestelmäksi lisääkin ihmisten turvallisuutta.
”Lukuja voidaan tiedustella kieroin menetelmin, mutta kasvojen kopiointi on mahdotonta, kun mukana on vielä liike eikä pelkkä kuva.”
Tuleepa mieleen joku elokuva, jossa silmä irrotetaan ja avataan sillä ovi. Nyt uhataan väkivallalla, jotta saadaan tunnusluku. Jos rosvot ovat valmiita varastamaan keinolla millä hyvänsä, niin varmaan sormen irti leikkaus tai koko pään, onnistuu myös heiltä.
Ihminen on hävinnyt tekoälylle shakissa jo kauan aikaa sitten. Miten tietokonenörtit voivat suojata meidän sairaustietoja, pankkitietoja ja muita, joita valtio laittaa nettiin kiihtyvällä tahdilla ja vielä keskittää niitä yhteen paikkaan, johon murtautumalla tekoälyn avulla rikolliset saavat kaiken tietoonsa.
Kelan tiedot siirretään vuodenvaihteessa ulkomaille, miten tästä vastuussa olevat kelan päättäjät varmistavat tietojen salassapysymisen? Lähettävätkö he suomalaisia vartioita vaikka Romaniassa sijaitsevaan pilvipalvelun datakeskukseen varmistamaan, ettei kaikkien suomalaisten tietoja varasteta fyysisesti tietokoneilta?
Juuri uutisointiin, kuinka tapahtui taas ”Vastaamo kaltainen” murto Eestissä
Suomalaisten geenitietoja ja henkilötiedot vietiin. Pohto ilmoitti henkilöille, joiden tiedot varastettiin. Varhassa johtajat taas peittivät mokansa ja eivät kertoneet identiteettivarkauden kohteeksi joutuneille, heidän mukaan ei haittaa, ei ole vakavaa.
Onko Varha ja Pohto haastaneet oikeuteen tämän geenitekniikan omistajat? Ainakin Suomessa Vastaamon pomo sai valtavat sakot ja vahingonkorvaus vaateet, ihan oikein.
Uskaltaako enää antaa sairaaloiden ottaa kokeita, kun ne lähetetään ulkomaille epämääräisiin firmoihin tutkittavaksi.
Varhan ja pohdon johtajat, jotka ovat vastuussa tarkastaa yhteistyölabrojen tietoturvallisuus pitäisi laittaa oikeuteen tekemistään laiminlyönneistä tai jopa törkeistä erittäinarkaluontoisten tietojen lähettämisestä ulkomaille?
Todellakin tällainen vie uskottavuuden koko tietojärjestelmiltä Suomessamme. Varhan johtajat katsoivat asian olevan niin vähäinen, ettei asianomistajille edes tarvitse ilmoittaa. Petos!