Kun sosiaalinen media lähti lentoon 2000-luvun alussa, sitä markkinoitiin demokratian vahvistajana. Alustana, jossa kuka tahansa voi ilmaista itseään, jakaa ajatuksiaan ja rakentaa yhteisöjä ilman portinvartijoita. Mutta vuosien saatossa sosiaalinen media muuttui aivan muuksi. Siitä tuli yksi maailman voimakkaimmista vaikuttamisen infrastruktuureista – algoritmien ohjaama todellisuuden muokkaaja, joka näkee käyttäjän ennen kuin käyttäjä näkee itse itsensä.
Algoritmit, jotka alun perin suunniteltiin ”personoimaan” sisältöjä, kehittyivät nopeasti ennustajiksi. Ne oppivat, mikä ärsyttää, houkuttelee, vihastuttaa ja koukuttaa. Ne nostavat esiin sisältöjä, jotka pitävät käyttäjän sovelluksessa mahdollisimman pitkään – ja juuri siksi ne suosivat ääripäitä, vahvoja tunteita ja kohua. Algoritmit eivät välitä totuudesta, tasapuolisuudesta tai yhteiskunnan eheydestä. Ne palvelevat vain yhtä herraa: käyttäjän huomion vangitsemista.
Kun käyttäjä klikkaa, pysähtyy, pyyhkäisee tai kommentoi, algoritmit keräävät siitä signaalin. Signaali syöttää koneeseen lisää tietoa, jota käytetään seuraavan sisällön valintaan. Ja näin syntyy ilmiö, jota kutsutaan kuplaksi – henkilökohtaiseksi todellisuudeksi, jossa ihminen näkee vain sen, mitä algoritmit ennustavat hänen haluavan nähdä.
Sosiaalisen median suuryritykset huomasivat pian, että tällainen järjestelmä ei ole vain tehokas, vaan myös arvokas. Dataa rakastavat kaupalliset toimijat, poliittiset kampanjat, valtiot ja tiedustelupalvelut pääsivät käsiksi ennennäkemättömään tietomäärään. He saattoivat kohdentaa viestejä ja mainoksia psykologisen profiilin perusteella: pelkoihin, toiveisiin, epävarmuuksiin, temperamenttiin.
Cambridge Analytican tapaus (Jossa 2010-luvulla brittiläinen konsulttiyritys keräsi miljoonien Facebook- käyttäjien henkilötietoja poliittista mainontaa varten ilman käyttäjien tietoon perustuvaa suostumusta), oli vasta jäävuoren huippu. Sen jälkeen on käynyt selväksi, että sosiaalinen media ei ole vain alusta. Se on mielikuvien, narratiivien ja identiteettien muokkauskoneisto. Sillä voidaan kärjistää mielipiteitä, ohjata keskustelun suuntaa, tukahduttaa näkökulmia ja nostaa esiin niitä, jotka palvelevat algoritmin logiikkaa – tai valtaapitävien ideologisia intressejä.
Lisäksi sosiaalisen median alustat ovat hiljalleen alkaneet toimia sensuroijina ja totuuden valvojina. Sisältöjä poistetaan, rajoitetaan ja piilotetaan, usein ilman läpinäkyvyyttä. Teknologiayhtiöt tekevät päätöksiä, jotka vaikuttavat miljardeihin käyttäjiin – ja jotka joskus voivat muuttaa jopa vaalien, mielenosoitusten tai poliittisten liikkeiden kulkua.
Algoritmien aikakausi on aikakausi, jossa ihminen ei enää ohjaa informaatiota – informaatio ohjaa ihmistä. Sosiaalinen media ei ole neutraali. Se on voimakas, globaali koneisto, joka voi vahvistaa tai murentaa yhteiskuntia.
Siksi tärkein kysymys on ehkä tämä: näemmekö enää maailmaa sellaisena kuin se on, vai sellaisena kuin algoritmi haluaa meidän näkevän?
Mitä sinä ajattelet? – Kun maailmankuvaasi ohjaa järjestelmä, jota et näe, et ymmärrä etkä voi valvoa – kenen todellisuudessa silloin elät? – Kommentoi alle!
Yli kymmenen vuotta sitten yksi lääkäri sanoi ”Kun koko ajan valokuvaa omia kasvojaan ja omaa vartaloaan, siinä mieli sairastuu”. Ja katsotaanpa nyt kuinka paljon masennukseen joutuneita ihmisiä on sairaaseläkkeellä. Ja verrataan sitä 10-15 vuotta sitten olleeseen lukurvoon.
Väittäisin että haitallisempaa se on ihmisille jotka seuraavat näitä sosialisen median kuvia ja videoita. TikTokeja katsellessa menee helposti päivä, viikko, kuukausi… ja humahduksessa monta vuotta elämästä. Kuin rauhoittavassa huumeessa jota se ei ole. Kun joka seitsemäs sekuntti tapahtuu jotain niin aivot pysyvät koko ajan yliviritetyssä tilassa. Ja se johtaa aivojen sairastumiseen. Ja juuri siihen nämä alustat pyrkivät. Ihminen katsoo facebookista uuden päivityksen heti edellisen luettuaan. Twitter piipittää viestejä kännykkään joita on koko ajan luettava. Sitten on vatsapissat ja snäpsätit jne jne jne… Joka F1 lähetyksissä toistuu tämä seitsemän sekunnin sääntö. Ei muuta kuin mielessä laskemaan kuinka usein kameran kuvakulma vaihtuu. Ei ylitä seitsemää sekunttia juuri koskaan.