Suomen ulkopolitiikkaa on viime vuosina johdettu pelolla, paniikilla ja laumamentaliteetilla. Se, mitä meille myytiin “historiallisena turvallisuusratkaisuna”, näyttää yhä enemmän strategiselta romahdukselta, jonka lasku on vasta tulossa maksuun.
NATO-jäsenyys ajettiin läpi hätäpäissä Venäjä-pelkoon vedoten. Päätös tehtiin ennennäkemättömällä kiireellä, ilman kansanäänestystä ja ilman aitoa, avointa keskustelua vaihtoehdoista. Kriittiset äänet vaiennettiin leimaamalla ne vastuuttomiksi tai jopa vaarallisiksi. Demokratia sivuutettiin, koska “nyt ei ole aikaa keskustella”.
Nyt nähdään, mihin tuo kiire johti.
NATO ei ole mikään automaattinen turvatakuu. Se on sotilasliitto, joka nojaa lähes täysin Yhdysvaltojen voimaan ja tahtoon. Ja juuri Yhdysvallat on osoittautunut kaikkea muuta kuin vakaaksi, luotettavaksi tai moraalisesti johdonmukaiseksi liittolaiseksi. Maa, joka vaihtaa ulkopoliittisen suuntansa vaalikausittain, ei ole turvan perusta – se on riski.
DCA-sopimus kruunasi tämän kehityksen. Suomi luovutti osan suvereniteetistaan vieraan vallan sotilaalliselle läsnäololle ilman, että kansalta koskaan kysyttiin mielipidettä. Sopimus hyväksyttiin lähes huomaamatta, vaikka sen seuraukset voivat olla mittavat – Suomi muuttui isäntämaasta alustaksi, etulinjan varastoksi ja mahdolliseksi kohteeksi.
Vuosia meille myös vakuuteltiin, että Euroopan unioni ja “läntinen arvoyhteisö” pitävät huolen Suomesta. Todellisuudessa EU on hajanainen, byrokraattinen ja turvallisuuspoliittisesti hampaaton rakenne, joka ei pysty puolustamaan itseään – saati pieniä jäsenmaitaan. Taloudellisesti unioni on osoittautunut Suomelle raskaaksi taakaksi aikana, jolloin oma kansantalous horjuu.
Ja kaiken tämän päälle Suomi katkaisi suhteensa Venäjään lähes täydellisesti. Riippumatta mielipiteistä tai moraalisista kannoista, tämä oli Suomelle taloudellinen omaan polveen ampuminen. Kauppa, energia, logistiikka ja rajaseudut kärsivät, eikä tilalle ole tullut mitään vastaavaa. Päätös tehtiin ideologisella kiihkolla, ei kylmällä talous- ja turvallisuusanalyysillä.
Lopputulos on yksinkertaisesti karu. Suomi on sitonut kohtalonsa Yhdysvaltoihin, Natoon ja Euroopan unioniin samaan aikaan, kun kaikki nämä rakenteet rakoilevat. Oma liikkumavara on kaventunut, diplomatia romutettu ja puolueettomuuden tuoma turva heitetty romukoppaan ilman varasuunnitelmaa.
Suomesta tehtiin pelinappula suurvaltakamppailussa – vapaaehtoisesti ja ilman pakkoa.
Tämä ei ole jälkiviisautta. Tämä on se keskustelu, joka olisi pitänyt käydä ennen päätöksiä. Ulkopolitiikan tehtävä ei ole seurata massahysteriaa tai miellyttää liittolaisia, vaan turvata kansakunnan tulevaisuus. Tässä tehtävässä on epäonnistuttu vakavasti.
Nyt lukijana voisit hetkeksi pysähtyä ja kysyä itseltäsi – Kuinka kauan haluat maksaa muiden sodista, muiden virheistä ja muiden valtapyrkimyksistä – ennen kuin hinta käy sietämättömäksi?
Päätoimittaja Samuel Gryning 13.1.2026
Tilanne ei ole huono. Tilanne on täydellinen katastrofi. Onko se pelkkää typeryyttä vai ulkopuolisen tahon aiheuttaman painostuksen tulos? Selvää on kuitenkin se että Suomen valtio”johto” ei työskentele Suomalaisen kantaväestön hyväksi -ei ole työskennellyt enää vuosikymmeniin ja nyt tilanne perkelöityy kertarysäyksellä.
Suomi on aivan väärillä jäljillä.
Sen sijaan että Suomi hössöttää putkin maailmaa, Suomen pitäisi satsata tekoälyyn täysillä.
USA ei sallinut, että perustettavalla EU:lla olisi oma puolustuksensa eli WEU vaan, että Nato hoitaa puolustuksen.
Nato oli kirjoitettuna jo EU:n perustuslakiluonnokseen vuonna 2003. EU:n perustuslaki astui voimaan 1.12.2009.
Entä Suomen eduskunnan päätöksenteko?
EU-perustuslaista Suomen eduskunta ei ole erikseen äänestänyt.
Suomen eduskunta hyväksyi tämän kaiken jo hallituksen luottamuslauseäänestyksessä 18.3.1992. Nimittäin jäsenyyttä hakevan valtion oli hyväksyttävä EU:n liittovaltiosuunnitelma eli Maastrichtin sopimus jo jäsenyyshakemuksessa, joka jätettiin presidentti Koiviston ja pääministeri Ahon allekirjoittamana samana äänestyksen päivänä 18.3.1992. Demarit olivat käsikirjoittaneet äänestykselle käsikirjoituksen KYLLÄ vastaan KYLLÄ, jotta presidentti Koiviston tahto toteutuu.
Onko vaihtoehdottomuus demokratiaa?
Jäsenyyshakemus olikin jätetty erikoispostina jo pe 28.2.1992, Asia oli käsitelty hallituksen iltakoulussa edellisenä päivänä 27.2.1992. Iltakoulun pöytäkirja ja kokouksessa käsitelty liitemuistio oli määrätty salaisiksi.
Onko valtionhallinnon päätöksenteon asiakirjojen salailu demokratiaa?
Nyt kerron vielä kovemmasta salaislusta.
Nimittäin asiaan liittyy jopa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisulla salattavia asiakirjoja!
Suomen ministerit hyväksyivät kaiken lopullisesti huippukokouksessa 21.12.1993.
Edellisenä päivänä Suomen EU-ministeriryhmä piti kokouksen, jonka pöytäkirja nro 16/93 20.12.1993 (päivätty 22.12.1993) ja Ulkoministeriön liitemuistio nro 1075 19.12.1993 on määtty korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisulla salaisiksi.
KHO pyysi salatusta pöytäkirjasta nro 16/93 Ulkoministeriön lausuntoa. Ulkoministeriön virkamiehet Charles Murto ja Martti Favorin lähettivät 15.2.2000 KHO:lle lausunnon HELT001-5:
”Ulkoministeriö katsoo, että tässä tapauksessa muiden valtioiden kantojen julkistaminen heikentää Suomen edellytyksiä toimia kansainvälisessä yhteistyössä. Lisäksi Suomen jäsenyysneuvottelujen yksityiskohtien tulo julkisuuteen tilanteessa, jossa useat muut valtiot hakevat Euroopan unionin jäsenyyttä, saattaa aiheuttaa haittaa niiden jäsenyysneuvotteluille. Näistä syistä johtuen pöytäkirja ja liitemuistio kuuluvat niihin asiakirjoihin, jotka on lain viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999) 24 §:n 1. mom. 2. kohdan perusteella pidettävä salassa. ”
UM:n perustelun merkintä ”(621/1999) 24 §:n 1. mom. 2. kohdan perusteella” tarkoittaa osittain salassa pidettävää.
KHO muutti salassapidon vielä kovemmaksi merkinnällä ”(621/1999) 24 §:n 1. mom. 1. kohdan perusteella” eli kyseiset asiakirjat ovat kokonaan salasapidettäviä.
Korkein hallinto-oikeus sis ryhtyi ratkaisullaan suojelemaan valktiopetoksen tehnyttä korkeata valtiojohtoa.
Salaamisen dokumentit löytyvät kotisivuni osoitteesta https://www.jormajaakkola.fi/emu-petos
Edellä olevassa osoitteessa on kuvia KHO:n ratkaisulla salaiseksi määrätyistä asiakirjoista.
Lukekaa kohta 7 pöytäkirjasta 16/93:
https://asiakas.kotisivukone.com/files/jormajaakkola.kotisivukone.com/Poytakirja_muistio/16-1993_s._3.jpg?rnd=1710157554520
Tässä se on:
”Todettiin ettei ulko- ja turvallisuspolitiikkaan liittyvä acquis’n hyväksyminen aiheuta ongelmia Suomelle.”
Acquis tarkoittaa silloisen EY:n jo voimassa olevia säädöksiä. Siis jo Suomen jäsenyshakemuksessa oli EY:n acquis hyväksyttävä.
Lukekaa muistiosta nro 1075/93:n kohta 7. Suomi piti mediassa edelleen yllä sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ja puolueettomuudesta, jonka vuoksi Suomeen ei luotettu, siis Suomen lupaukseen hyväksyä Maastrichtin sopimuksen a.o. kohdat. Siksi Suomen oli allekirjoitettava julistus, joka on myös EY-säädöstöä.
Klikatkaa ja lukekaa kohta 7 tästä:
https://asiakas.kotisivukone.com/files/jormajaakkola.kotisivukone.com/Poytakirja_muistio/Muistio_1075-1993_s._3.jpg?rnd=1710160306376
Kaikki mitä tuon jälkeen on tapahtunut, on johdonmukaista jatkoa jo kauan sitten salassa sovituille asioille.
Miten kansa EU-kansanäänestyksessä tiesi salassa päätetyista asioista. EU-kansanäänestys oli siis vaalipetos.
Päätösvallan luovutaminen maan rajojen ulkopuolelle oli silloisen hallitusmuodon 1 ja 2 pykälien vastaista eli valtiopetos.
Valtiopetos on rikos, joka ei vanhene.
Linkkejä klikattavaksi
https://www.jormajaakkola.fi/
https://www.jormajaakkola.fi/koivisto-raivasi-tien-eu-jasenyydelle
Hyvät lukijat, laittakaa laajaan jakeluun!
Tämä ei ole mikään vahinko vaan suunnitelmallinen teko; Ey / EU -vihkosesta vuodelta 1993 ( luettavissa kansanliike Suomen puolesta – japo sivuilta) selviää, että Suomen liittymine; yhteinen raha ja yhteinen puolustuspolitiikka oli sovittu salaisssa pöydiää vuosia ennen ”kansanäänestystä”.
Lisäksi on huomioitava, että Lipponen yhtiöitti Suomen 1995, ja se on sittemmin myyty kansainvälisille pankkieliiteille mukaanlukien USA. Onkin siis kysyttävä onko ”osakeyhtiöllä” oikeus laisinkaan verottaa meitä ja lähettää rahat ”EU-ytimeen”; jonka ei-demokraattinen komissio on nyt saanut tuomion covid-19 tekstivistijutussa ja jota vastaan parlamentin jäsen on nostanut kanteen uudesta salaamisesta suhteista kansainvälisiin asevalmistajiin. Euroopan komission intresseissä siis on sota vastoin kansan tahtoa ja etua .
Myöskään velkojen ”jälkimarkkina-laki” ei kestä päivänvaloa, koska Suomessa kahdennettiin panttikirjoja syksyllä 2017 . ( Maanmittauslaitoksen sivut ”2,5 miljoonaa panttikirjaa sähköiseen muotoon” ) On muistettava, mitä 2016 tehdyssä maakaaren muutoksessa lukee: ”pankkien ei tarvitse mitätöidä paperisia panttikirjoja heti, vaan ne voivat tehdä sen itse parhaaksi katsomanaan ajankohtana.” ”Teknisistä syistä johtuu, että ristiriitatilanteessa paperinen panttikirja on ykkösprioriteetti.” Ei onko meidän varastetut velkakirjat ja panttikirjat nyt näiden jälkimarkkinoiden vakuutena, vaikka olisit prosessoinut sähköiset pantit omiin nimiin ? Ainakaan pankki ei kirjallisesta ja allekirjoitetusta pyynnöstä huolimatta palauttanut maksetun lainan velkakirjoja saati paperisia panttikirjoja. Paperitiikeri EU ärjyy meiltä varastetulla omaisuudella; onko sama tilanne lähes kaikissa EU-maissa; joissa komission diktatuuria noudatetaan ?
Tämä on julkinen rikosilmoitus kaiken tämän tutkimiseksi !
Suomi on EU Titanicin illallispöydässä maksajan paikalla. Laivan keulasta kuuluu tömäys ja pöytä tärähtää. Naapuripöydistä väki kaikkoaa, mutta eipä hätää.. orkesteri jatkaa soittoaan. Kaikki on siis ihan hyvin..