Suomen ylikuolleisuus jatkaa hälyttävällä tasolla – katse kohdistuu väistämättä rokotuksiin

Suomessa on käynnissä kuolleisuuskriisi, jota ei ole onnistuttu uskottavasti selittämään. Mortality Watch -palvelun tilastot osoittavat, että vuosien 2021–2025 aikana Suomeen on kertynyt noin 17 000–18 000 ylimääräistä kuolemaa verrattuna siihen, mitä kuolleisuuden olisi pitänyt olla aiempien vuosikymmenten kehityksen perusteella. Kyse ei ole hetkellisestä piikistä, vaan pitkäkestoisesta ja yhtäjaksoisesta poikkeamasta.

Kaavio mittaa kumulatiivista ylikuolleisuutta suhteessa vuosien 2010–2019 kuolleisuustrendiin. Se kertoo, kuinka paljon enemmän ihmisiä on kuollut verrattuna historialliseen normaaliin. Olennaista on ajoitus: Suomi selvisi pandemian alkuvaiheesta ilman merkittävää ylikuolleisuutta. Vuosina 2019–2020 kuolemia oli jopa odotettua vähemmän. Tämä yksinään heikentää väitettä, että itse COVID-19-tauti olisi ylikuolleisuuden pääasiallinen syy.

Todellinen muutos tapahtui vuonna 2021. Siitä lähtien ylikuolleisuus alkoi kasvaa, ensin maltillisesti, sitten kiihtyen. Vuonna 2022 ylimääräisiä kuolemia oli jo tuhansia, ja vuosina 2023–2025 nousu jatkui ilman merkkejä palautumisesta normaalille tasolle. Tämä aikajana ei vastaa tartuntataudin logiikkaa, mutta se vastaa tarkasti ajanjaksoa, jolloin koko väestö altistettiin uudelle lääketieteelliselle interventiolle ennennäkemättömässä mittakaavassa.

Viranomaiset ovat toistuvasti viitanneet hoitovelkaan, influenssakausiin, stressiin ja väestön ikääntymiseen. Nämä selitykset voivat vaikuttaa uskottavilta yksittäin, mutta yhdessäkään niistä ei ole voimaa selittää näin suurta, pitkäkestoista ja rakenteellista kuolleisuuden nousua. Erityisen ongelmallista on se, että ylikuolleisuus jatkuu ja kasvaa aikana, jolloin terveydenhuolto on jo palautunut pandemiarajoituksista ja itse koronataudin vaikutus on vähentynyt.

Kun vaihtoehtoisia selityksiä tarkastellaan kriittisesti, ne alkavat muistuttaa enemmän selitysten kasaamista kuin todellista syy–seurausanalyysiä.

Ylikuolleisuus, työikäiset ja rokotteiden rooli

Yksi havainto nousee esiin yhä selvemmin: ylikuolleisuus kohdistuu epäsuhteisesti työikäiseen väestöön, erityisesti 25–64-vuotiaisiin miehiin. Tämä on ryhmä, jossa koronataudin kuolemanriski oli alhainen, mutta jossa rokotuskattavuus oli korkea. Useissa maissa on raportoitu samanaikaisesti sydän- ja verisuoniperäisten kuolemien lisääntymistä juuri pandemian jälkeisinä vuosina. Suomessa tätä yhteyttä ei ole virallisesti haluttu analysoida avoimesti.

Rokotehaittoihin liittyvä keskustelu on pysynyt pitkälti marginaalissa, vaikka tilastolliset ajalliset yhteydet ovat ilmeisiä. Kun ylikuolleisuus alkaa rokotusten jälkeen, jatkuu vuosia niiden jälkeen ja kohdistuu ryhmiin, joita itse tauti ei merkittävästi tappanut, kysymys rokotteiden osuudesta ei ole ääriajattelua vaan looginen tutkimuskohde.

On totta, että korrelaatio ei yksin todista kausaliteettia. Mutta tieteessä vielä heikompi lähestymistapa on se, että selvin ajallinen ja tilastollinen yhteys jätetään tutkimatta poliittisen tai institutionaalisen epämukavuuden vuoksi. Kun muut selitykset jäävät vajaiksi ja yksi tekijä erottuu ajallisesti ja määrällisesti, sen painoarvo kasvaa väistämättä.

Myös väite siitä, että ylikuolleisuus johtuisi virheellisestä vertailutasosta, ontuu. THL:n ikävakioidut kuolleisuusluvut osoittavat, että kuolleisuus on ollut poikkeuksellisen korkeaa myös silloin, kun väestön ikääntyminen huomioidaan. Kyse ei ole pelkästä tilastoharhasta, vaan todellisesta ilmiöstä.

Kokonaiskuva alkaa muistuttaa tilannetta, jossa yhteiskunta on haluton tarkastelemaan yhtä mahdollista selitystä, koska sen seuraukset olisivat poliittisesti ja institutionaalisesti raskaat. Jos rokotuksilla on ollut osuutta pitkittyneeseen ylikuolleisuuteen – suoraan tai epäsuorasti – kyse ei olisi pienestä virhearviosta, vaan historiallisesta terveyspoliittisesta epäonnistumisesta.

Siksi vaatimus riippumattomasta, avoimesta ja läpinäkyvästä tutkimuksesta ei ole radikaali, vaan välttämätön. Ylikuolleisuus on mitattava kuolinsyytyypeittäin, ikäryhmittäin ja suhteessa rokotuksiin sekä lääkityksiin. Ilman tätä analyysia kaikki muut selitykset jäävät puheeksi.

Ylikuolleisuus ei ole mielipide. Se on fakta. Ja niin kauan kuin sen todennäköisintä selittävää tekijää kierretään, kysymys ei ole tieteestä vaan vaikenemisesta.

Samuel Gryning 13.1.2026

Lähde: Mortality Watch