Ukrainan ulkomaantiedustelupalvelu SZRU julkaisi äskettäin raportin, joka on saanut monet politiikan ja turvallisuuden seuraajat höristämään korviaan. Raportissa varoiteltiin Venäjän rokotejärjestelmän romahtamisesta, tautien hallitsemattomasta leviämisestä ja riskeistä, joita tilanne voisi aiheuttaa myös naapurimaille, kuten Suomelle. Varoitusten sävy ja rakentelu herättää huomion erityisesti siksi, että ne muistuttavat poikkeuksellisen paljon erästä tunnettua bioturvallisuusharjoitusta, Dark Winter -skenaariota vuodelta 2001.
Dark Winter oli massiivinen simulaatio, jossa Yhdysvalloissa testattiin, miten maa vastaisi laajamittaiseen isorokkoepidemiaan, joka käynnistyi terroristien iskusta. Harjoituksen käsikirjoitus tunnetaan yhä laajalti, ja sen dokumentit ovat julkisesti luettavissa muun muassa Johns Hopkinsin Center for Health Securityn verkkosivuilla
Kun Ukrainan tämänhetkisiä varoituksia tarkastelee Dark Winterin tarinallista rakennetta vasten, samankaltaisuus on häkellyttävä. Kuka tahansa, joka tuntee kyseisen simulaation kulun, näkee yhtäläisyyksiä heti: ensin varoitus heikosta rokotustilanteesta, sen jälkeen korostus kontrollin puutteesta ja lopuksi kuvaus riskistä, joka voi levitä rajan yli.
Mutta mitä nämä yhtäläisyydet oikeastaan kertovat? Onko kyse harkitusta pohjustuksesta, retorisesta valinnasta — vai yksinkertaisesti siitä, että kriisiviestinnässä käytetään samankaltaista kieltä kuin harjoituksissa?
Ukraina maalaa kuvaa romahtavasta järjestelmästä
SZRU esitti useita poikkeuksellisen jyrkkiä väitteitä Venäjän tämänhetkisestä tautitilanteesta. Raportissa kerrottiin rokotteiden olevan lopussa, tautien yleistyvän ja laumasuojan murentuneen. Samalla viestissä alleviivattiin, että hallitsematon tautitilanne voisi aiheuttaa ”riskejä naapurimaille”, mukaan lukien Suomelle. Iltalehti, SZRU
Retorisesti tällainen narratiivi on vahva. Siinä yhdistyy sisäisen turvallisuuden ongelma ja rajat ylittävä uhka, jotka yhdessä synnyttävät vaikutelman tilanteesta, joka ei pysähdy Venäjän rajojen sisäpuolelle. Tämä on tehokasta poliittista viestintää — eikä täysin uutta. Samantyyppisiä lauseita on käytetty aiemmissa kriiseissä, ja erityisen tunnetuksi ne tulivat muun muassa juuri Dark Winterin käsikirjoituksessa.
Dark Winter – simulaatio, joka loi muotin kriisipuheelle
Vuonna 2001 järjestetty Dark Winter rakentui selkeän dramaattiselle kaarelle. Ensin Yhdysvaltojen terveysjärjestelmä kuvattiin haavoittuvaksi ja rokotevarastot riittämättömiksi. Tämän jälkeen simulaatiossa tapahtui terroristien iskuna toteutettu isorokon vapautus, jonka jälkeen alkoi nopeasti leviävä epidemia, poliittinen kaaos ja syyttelyn aalto. Yksi keskeinen teema oli ulkovaltojen rooli ja epäilys siitä, kuka taudin oli päästänyt liikkeelle.
Dark Winterin tarkoitus oli testata päätöksentekoa, mutta sen kielellinen ja tarinallinen muotti on elänyt pitkään, erityisesti poliittisessa retoriikassa. Juuri tämä tekee nykytilanteen viestinnästä niin kiinnostavaa: moni kokee Ukrainan varoituksissa samaa dramaturgiaa, kuin tuossa kuuluisassa simulaatiossa.
Samankaltaisuuden herättämä epäilys
Kun Ukraina sanoo Venäjän rokotusjärjestelmän olevan romahtamaisillaan ja taudin leviämisen olevan mahdollista rajan yli, viesti rakentaa selkeän kaavan. Ensin varoitetaan, sitten luodaan perusteluja myöhemmille tapahtumille. Tämä ei välttämättä merkitse, että Ukraina valmistelisi jotain — mutta se herättää kysymyksen siitä, onko kyse tietoisesta viestintärakenteesta, joka antaa etulyöntiaseman myöhemmässä keskustelussa.
On luonnollista, että tällainen kaari muistuttaa monia Dark Winteristä. Siinäkin varoitukset toimivat tarinan alkusysäyksenä, ja myöhemmin käytettiin samaa kieltä selittämään tapahtumien etenemistä.
Pohjustusta vai pelkkää kriisiviestintää?
On lopulta mahdotonta sanoa, miksi Ukrainan viestintä noudattaa näin selkeää dramaturgista rakennetta. Kyse voi olla aidosta huolesta, poliittisesta painostuksesta tai yksinkertaisesti siitä, että globaalissa turvallisuuskeskustelussa käytetään usein kieltä, joka perustuu aiempiin harjoituksiin ja simulaatioihin.
Se, mikä tekee tilanteesta kiinnostavan, on nimenomaan tarinallinen yhtäläisyys. Kun varoitukset esitetään muodossa, joka kuulostaa etukäteen rakennetulta, moni kokee ne pohjustuksena — oli tarkoitus mikä tahansa.
On tärkeää korostaa, että yhtäläisyys Dark Winterin kerrontaan ei ole todiste mistään konkreettisesta toiminnasta. Se on kuitenkin viestinnällisesti merkittävä havainto. Kieli luo todellisuutta, ja kriisipuhe rakentaa mielikuvia, joiden merkitys on valtava erityisesti tilanteissa, joissa luottamus, epäluulo ja geopoliittiset jännitteet kietoutuvat toisiinsa.
Miten vuoden 2001 bioterrorisimulaatio loi mallin nykyiselle kriisipuheelle
Kun tarkastelee Ukrainan varoituksia Venäjän tautitilanteesta, moni havahtuu samaan ilmiöön viestinnässä on tuttu kaari, joka on esiintynyt aiemmin vain yhdessä paikassa — Dark Winterin historiallisessa simulaatiossa. Kyseessä ei ole pieni yksityiskohta, vaan laaja tarinallinen rakenne, jota käytetään yhä, kun valtio pyrkii luomaan mielikuvaa hallitsemattomasta uhasta, hauraasta vastapuolesta ja rajat ylittävästä vaarasta.
Vuonna 2001 järjestetty Dark Winter oli tarkoitettu harjoitukseksi. Sen käsikirjoitus kuitenkin osoittautui niin vahvaksi, että se on jättänyt jäljen siihen, miten poliitikot, tiedustelupalvelut ja kansainväliset toimijat muotoilevat kriisejä vielä tänäkin päivänä.
Ensimmäinen askel: varoitus heikosta järjestelmästä
Dark Winter alkoi lauseella, joka on kylmäävän tuttu niille, jotka ovat viime viikkoina seuranneet Ukrainan lausuntoja:
“Kansallinen terveydenhuoltojärjestelmä on valmistautumaton, alirahoitettu eikä kykene reagoimaan riittävällä tavalla.”
– Dark Winter Executive Summary, 2001
Ukraina käytti lähes samaa retorista rakennetta väittäessään, että “Venäjän rokotusjärjestelmä on romahtamaisillaan”. Varoitusjärjestelmän heikkoudesta toimii tarinan lähtölaukauksena molemmissa.
Tämä on kriisiviestinnässä tarkoituksellista. Kun järjestelmä määritellään hauraaksi, myöhemmät tapahtumat vaikuttavat väistämättömiltä — jopa luonnollisilta.
Toinen askel: uhka leviää rajan yli
Dark Winterissä tauti ei pysynyt yhdessä kaupungissa. Harjoituksessa simuloitiin, kuinka tartunta jatkoi leviämistään eri osavaltioihin ja lopulta kansainväliseksi kriisiksi. Käsikirjoitus muistutti jatkuvasti, että ”Tauti ei tunne rajoja.”.
Juuri saman retorisen ajatuksen Ukraina nosti esiin omassa varoituksessaan: jos Venäjän tautitilanne karkaa käsistä, se ei pysähdy Venäjän rajalle, vaan “aiheuttaa riskejä myös naapurimaille”.
Tämä on poliittisesti tehokas ilmaisu. Se tekee Venäjän ongelmasta koko Euroopan ongelman — ja sitoo muut valtiot reagoimaan.
Kolmas askel: syyllisen etsintä
Dark Winterissä epidemian alkuperä selitettiin pian ulkovaltojen toiminnalla. Simulaation logiikka korosti, että taustalla saattoi olla vihamielinen ulkomainen taho, ehkäpä valtiollinen toimija.
Tämä syyttelyn kaava on tuttu kaikissa suurissa kriiseissä. Se ei kuitenkaan toimi ilman pohjustusta. Jotta syyttely tuntuu uskottavalta myöhemmin, narratiivin on oltava valmiiksi rakennettu: ensin kerrotaan, että vastapuoli on heikko, sitten että tilanne on hallitsematon ja lopuksi, että seuraukset leviävät kaikkialle.
Juuri tämä tekee Ukrainan viestinnästä niin harkitun tuntuista. Narratiivissa on kaikki elementit, joita myöhemmin voidaan käyttää argumentteina — oli kyse sitten diplomatiasta, syytöksistä tai kansainvälisestä avunpyynnöstä.
Kielen voima – kriisi syntyy sanoissa
Dark Winter osoitti, että kriisin onnistunut simulointi vaatii tietynlaista kieltä: “romahdus”, “kaatuminen”, “epäonnistuminen”, “hallitsematon leviäminen”. Samaa kieltä käytetään nyt Ukrainan varoituksissa: “romahdus”, “hallintakyvyn menetys”, “hallittu leviämisen estäminen ei ole enää mahdollista”
Kun sanat ovat samat, myös alitajuiset mielikuvat ovat samat. Lukija alkaa rakentaa tarinaa, vaikka tapahtumia ei ole vielä edes sattunut.
Miksi retoriikka kuulostaa pohjustukselta?
Kriisiviestinnän asiantuntijat kertovat, että valtiot rakentavat narratiiveja etukäteen. Syy on yksinkertainen – jos jotain tapahtuu myöhemmin, varoittaja voi sanoa, että tämä oli odotettavissa. Se antaa uskottavuutta, suojaa kritiikiltä ja antaa mahdollisuuden ohjata seuraavan keskustelun kulkua.
Ukrainan tapauksessa viestintä on kiistatta draamallista. Se luo kertomuksen, jossa Venäjän järjestelmä murtuu, tauti leviää, ja naapureiden on syytä olla valmiita.
Tämä muistuttaa Dark Winterin rakennetta enemmän kuin mikään kriisipuhe viime vuosikymmeniin.
Tämä ei tarkoita, että Ukraina valmistelisi tapahtumia — mutta retoriikassa näkyy malli, jonka tarkoitus on vaikuttaa yleisön mielikuviin ja valmistella tiettyä poliittista reaktiota.
Tarina ennen tapahtumaa
Dark Winter ja muut vastaavat simulaatiot ovat opettaneet, että tarinalla voi luoda kriisin jopa ennen kuin kriisiä on. Ja juuri siksi sen vaikutus on yhä nähtävissä tänään. Kun valtio alkaa puhua romahtamisesta, hallitsemattomuudesta ja rajat ylittävästä vaarasta, se ei vain raportoi tilanteesta — se muovaa sitä.
Ukrainan varoittava retoriikka sopii tähän muottiin täydellisesti. Jotkut pitävät tätä luonnollisena, toiset tarkoituksellisena. Syyt voivat olla poliittisia, taktisia tai symbolisia. Mutta muoto itsessään on tuttu.
Ja se muoto syntyi harjoituksessa, joka alkoi pimeänä talviyönä vuonna 2001.
Lähteet: SZRU, Center for health security, Iltalehti
Samuel Gryning 9.12.2025
Ukrainan tiedustelupalvelu…hohhoijaa näinkö alas tämäkin media on vajonnut, että uskoo vieläkin ukrojen uutisiin.
Eihän tässä siitä ollut kysymys. Tässähän nimenomaan pohditaan, että mitä todellisuudessa mahdollisesti taustalla tuossa Ukrainan tiedustelupalvelun ulostulossa on. Eli tässä artikkelissahan juurikin ei uskota tuohon Ukrainan tiedustelupalvelun kertomaan.
Kun nyt tiedetään jo tämän Ukraina-konfliktin ajalta miten monta kertaa ukrainalaiset ovat käyttäneet valkoista fosforia, taistelukaasuja, terroristipommituksia syyttäen kaikista näistä Venäjää. Ja kun muistetaan miten vapautetuista kaupungeista löytyi bio-laboratoreja joissa vamisteltiin erilaisia myrkkyjä jotka leviävät vain slaavien DNA:ssa.. ei voi välttyä ajatukselta että kohta tehdään iso terrori isku.
Venäjän rokotepolitiikka on mitä se on. Se on kuitenkin ketänyt Neuvotoliton ajoista nykypäivään. Eikä kansa ole sen sairaampaa kuin ennenkään. Miksi siis yht äkkiä rokotteista olisi pulaa? Tai että kansalaisten laumasuoja olisi romahtanut? Päinvastoin, vuosien kuluessa se kasvaa kun kansa sairastaa tauteja ja saa vasta-aineet vereensä.
Minä jään odottamaan sitä että levitetäänkö nyt menetettäville donbasin alueille maaperään jotain, jonka sotilaat vievät mennessää kotirintamalle? En yllättyisi jos näin olisi. Mikä on kätevin tapa viedä tauteja kuin kotiin palaavat sotilaat. Ukraina menetti Dnbasin alueet jos silloin kun ei lähtenyt niistä pois itsenäisyys julistuksen jälkeen. Oli ihan turha aloittaa koko konflikti.
Nii-in, joku valttikortti näillä täytyy olla hihassa, kun taistelukentällä ei ryssän pysäyttäminen onnistu ja rauhanneuvotteluissakaan ei Ziolensky suostu kompromisseihin. Tosin 2022 olisi Ukraina saanut paremman diilin, mutta se menetettiin, kun Boris ja EU lupasivat auttaa sotilaallisesti taistelussa viimeiseen ukrainalaiseen mieheen.. nytkin jotain on näemmä menty lupailemaan.
Eiköhän tuo ole uhkaus biologisenaseen käytöstä. Kuka tai ketkä henkilöt ovat sallineet johtavan korptiovaltion kehittää biologisia aseita euroopan rajalla, jos näin on? Ei biologisetaseet ole terrorismia?
Rokotefirmat omistaa kuka? Entä asetehtaat? Siellä se raha ja kuolemat pesii ja tuottaa rahaa.
Rokotejärjestelmähän on perinteisiä tauteja, kuten tuhkarokkoa tai jäykkäkouristusta vastaan.
Miksi tiedustelupalvelu on huolissaan kuinka moni vihollisvaltion ihminen saa jäykkäkouristuksen?
Jos joku ottaa riskin saada vaikka sikotauti, eikö se ole hänen asia? Ei rokotettujen tarvitse pelätä rokottamattomia, heillähän on suoja tauteja vastaan.
Väitetyn tappavan koroepidemian aikana Suomemme johtavatelimet pitivät lentokentän auki, josta tauti tuli, se olisi voitu rajoittaa ilman uudenmaan perustuslain vastaista sulkua, vain sulkemalla lentokentät ja satamat, heti kun Kiinasta ja Italiasta alkoi tulla kuvia kuolleista.
Tämä todistaa täydellistä valhetta taudin olemassa olosta tai johtavienelimien välimpitämättömyyteen estää panepidemian siirtyminen Suomeemme.
Oikea toimintatapa on: Kun Who uutisoi yhdestäkin vaarallisesta tauti tapauksesta, Suomen rajat suljetaan kuukaudeksi välittömästi. Vain yhteen satamaan tai lentokentälle (Maarianhamina) päästetään lentoja. Kaikki tulijat laitetaan kuukauden karanteeniin ennen manner-suomeen pääsyä.