Kasvipohjaisuudesta on viime vuosina tullut dogma ja lähes itsestään selvä vastaus kaikkeen mikä liittyy terveyteen ja pitkäikäisyyteen. Kun puhutaan sadan vuoden iästä, viesti on usein sama: mitä vähemmän eläinperäistä, sen parempi. New Scientistissä esitelty tuore kiinalaistutkimus rikkoo tätä asetelmaa ja nostaa esiin ongelmia, joista kasvisruokakeskustelussa puhutaan yllättävän vähän.
Tutkimus tarkasteli yli viittätuhatta kiinalaista, jotka olivat jo tutkimuksen alkaessa vähintään 80-vuotiaita ja ilman suurempia kroonisia sairauksia. Seurannassa selvitettiin, ketkä heistä ylsivät satavuotiaiksi. Suurin osa osallistujista söi lihaa, osa noudatti kasvispainotteista ruokavaliota, johon saattoi sisältyä maitotuotteita tai kalaa, ja pieni osa oli täysin kasvipohjaisia. Lihansyöjät saavuttivat sadan vuoden iän useammin kuin kasvissyöjät – mutta tämä ero näkyi selvästi vain yhdessä ryhmässä, alipainoisilla vanhuksilla.
Kyse on elämän loppupäästä ja ihmisistä joiden keho yrittää säilyä toimintakuntoisena. Alipaino yli 80-vuotiaana on usein merkki hauraudesta ja suurin uhka on rappeutuminen.
Eläinperäinen ruoka on tässä kontekstissa ennen kaikkea ravinnetiheää. Se tuo pienessä määrässä energiaa, välttämättömiä aminohappoja, B12-vitamiinia, hyvin imeytyvää rautaa ja sinkkiä. Eli juuri niitä tekijöitä, joiden puute kiihdyttää lihaskatoa, heikentää luustoa ja altistaa kaatumisille ja infektioille. Kun ruokahalu on heikko ja annoskoot pieniä, ei ole yhdentekevää mistä kalorit tulevat. Tämä on biologinen realiteetti, ei ideologinen kannanotto.
Tutkimus tuo esiin myös usein kasvisruokapuheessa vältetyn asian: kasvipohjaisuus ei automaattisesti takaa ravitsemuksellista riittävyyttä. Erityisesti iäkkäillä se voi tarkoittaa liian vähäistä proteiinia ja energiaa, ellei ruokavaliota suunnitella huolellisesti. Tutkimus nostaa hyvin esiin tosiasiat: keho ei elä periaatteista vaan ravintoaineista.
Artikkeli palauttaa keskusteluun elämänkaaren. On hyvä ymmärtää, että se mikä toimii joillakin yhdessä vaiheessa elämää, voi toisessa olla riittämätöntä ja tämä tutkimus on tarpeellinen muistutus siitä, että eläinperäinen ruoka ei ole ongelma – se voi olla juuri se tekijä, joka pitää kehon toimintakuntoisena riittävän pitkään.
Jani Tuominen 17.1.2026
Kaikki krooniset taudit Suomessa on huipussaan ja olemme maailman lihavin ja mielenvikaisin kansa. Sairas maa ja suurelta osin syynä on ruokavalio. Tämä lähes 50 vuotta jatkunut ruokapyramidihuijaus on saanut kansanterveyden romahtamaan kun sokeria, glyfosaattihiilaria ja kasvisperäistä moottoriöljyä mätetään naamariin kuin maailmanlopun edellä. Kaupunkien kadut ovat täynnä näitä väsähtäneitä ylipainoisia zombieita ja soteasemat ja sairaalat pursuavat kehonsa ja elimistönsä tuhonneita tapauksia. 20 %a maamme kansantuotteesta tuleekin näiltä terveytensä kadottaneiden lompakosta lääkkeiden ja sairaanhoidon kulujen muodossa. Sote uudistus kanavoi tämän rahavirran globalistiselle lääketeollisuudelle ja sairaalalaitteiden valmistajille. On kansantaloudellisesti kannattavaa pitää kansa sairaana ja rikastuttaa ulkomaisia toimijoita Suomessa. Ilman tätä kasvavaa sairauden määrää talouskasvumme pysähtyy ja maa on konkurssissa.
Itselläni alkoi paino nousemaan kun lääkärit suosittelivat aamuisin kaurapuuroa. Uskoin yli vuoden sitä mutta kun koko ajan vaan painon nousi niin luovuin kaurapuurosta. Sen sijaan sain 6kk painoani putoamaan 12kg kun jätin leivän pois ja aamulla söin nakkimunakkaan: 4kpl Snellmanin kuorettomia nakkeja, 4kpl kananmunia, 2kpl sipuleita, yksi paprika tai 2 kpl tomaatteja. Päälle juustoraastetta niin että sulaessaan se peitti koko munakkaan. Puolet söin aamulla paitsi silloin jos jäi nälkä. Silloin söin kaikki. Ja jos aamusta jäi niin puolen päivän aikoihin söin sen toisen puolen. Sanaomattakin oli selvää että voissa paistettiin. Aloituksesta meni ehkä kolmisen viikkoa kun alkoi ruoka töykkäämään vastaan. ”Joko taas pitää syödä”. Se oli kylläisen elimistön reaktio mutta kaikesta huolimatta munakas ja töiden jälkeen iltaruoka syötiin. Ja paino putosi ihan itsestään.
Väitän että suomalainen myrkyllinen leipä on yhtä suuressa roolissa kuin kasvispainotteinenkin ruoka.
Unohdin siis tarkentaa sen verran että samalla kun aloitin munakas-projektin niin jätin leivän kokonaan pois. En sitten tiedä kumpi on parempi/pahempi lihottaja. Mutta leivän sijaan voi syödä nakkeja ja leikkeleitä tai niinkuin itse tein iltapalana: 1cm juustoa ja sen päällä joko
makkaraa tai leikkeleitä… sama noin 1cm…
Hienoa. Kun jättää hiilarit pois niin alussa paino putoaa roimasti kun neste poistuu kehosta. Glukoosi ja sen varastomuoto glykogeeni sitoo ison määrän turvotusta. Itsellä meni jonkin aikaa oppia syömään tarpeeksi rasvaa, että energia säilyy ja suolaakin alussa täytyi lisätä ettei tule kramppeja.. kun kehon suolat poistuu nesteen mukana. Kehon paino putoaa jatkossa kun ei tule ylensyötyä kun proteiini ja rasva rupeaa tökkimåän kylläisenä, kuten sanoit.