Katariina Sourin nopea liike Graniittipuolueen perustamisesta sen hylkäämiseen ja siirtymiseen keskustan eduskuntavaaliehdokkaaksi on nostanut esiin poikkeuksellisen vahvoja epäilyksiä hänen motiiveistaan. Tapahtumien aikajana on niin tiivis ja loogisesti etenevä, että monien mielestä kyse ei ole pelkästä sattumasta tai sisäisestä riidasta, vaan mahdollisesti harkitusta poliittisesta strategiasta.
Oliko koko puoluehanke alusta asti vain keino mitata henkilökohtaista kannatusta – ja avata ovi valmiiseen puoluekoneistoon?
Testattiinko tässä vain kannatus?
Oliko mahdollisesti niin, että Graniittipuolue ei ollut varsinainen päämäärä, vaan ainostaan väline?
Ajatus etenee yksinkertaisena, mutta kylmän loogisesti. Ensin perustetaan uusi puolue ja kerätään näkyvyyttä ”vaihtoehtona”, sitten mitataan kannatus kannattajakorteilla, ja lopuksi siirrytään sinne, missä läpimenomahdollisuudet ovat parhaat ja samalla romutetaan koko ”vaihtoehto” narratiivi.
Tämä tulkinta sai pontta siitä, että puolue onnistui nopeasti keräämään vaaditut kannattajakortit – eli käytännössä todistamaan, että Sourilla on mobilisoitavissa oleva äänestäjäkunta.
Kun tämä “testi” oli tehty, seuraava askel oli joidenkin arvioiden mukaan ilmeinen: siirtyminen suurempaan puolueeseen, jossa tuo kannatus voidaan realisoida eduskuntapaikaksi.
Nopea käänne herättää epäluottamusta
Souri erosi Graniittipuolueesta lähes välittömästi sen jälkeen, kun puolue oli päässyt puoluerekisteriin -vaiheeseen, joka edellyttää tuhansien ihmisten tukea ja sitoutumista.
Tämän jälkeen siirtyminen Keskustan ehdokkaaksi tapahtui nopeasti.
Monien silmissä tapahtumista piirtyy selkeä ja kylmä ketju: ensin kerätään kannattajat uuden liikkeen nimissä, sitten maksimoidaan julkisuus “uutena vaihtoehtona”, jonka jälkeen sisäinen riita tarjoaa luontevan poistumistien – ja lopulta siirrytään valmiiseen puolueeseen hyödyntämällä saavutettu näkyvyys ja kannatus.
Petettiinkö 5000 kannattajaa?
Kriittisin kysymys kohdistuu niihin tuhansiin ihmisiin, jotka allekirjoittivat puolueen kannattajakortin.
He eivät tukeneet yksittäisen henkilön poliittista urasiirtoa, vaan uutta poliittista vaihtoehtoa.
Jos puoluehanke olikin käytännössä vain välivaihe, nousee väistämättä kysymys: mihin nämä allekirjoitukset lopulta oikeastaan ”käytettiin”? Yhteiskunnalliseen muutokseen vai henkilökohtaiseen etuun?
Tässä valossa voidaan puhua jopa syvästä luottamuksen rikkoutumisesta – siitä, että kannattajien usko muutokseen valjastettiin välineeksi yksittäisen poliittisen aseman vahvistamisessa.
Ideologinen projekti vai henkilöbrändin rakentamista?
Sourin oma selitys korostaa arvoristiriitoja ja luottamuspulaa puolueen sisällä. Tämä on sinänsä uskottava ja politiikassa varsin tavallinen syy erolle. Kriittisesti tarkasteltuna väite herättää kuitenkin epäilyksia. Oliko kyse aidosta ideologisesta ristiriidasta – vai tilanteesta, jossa Graniittipuolue oli jo täyttänyt tarkoituksensa?
Jos puolueen keskeinen tehtävä oli alun alkaen rakentaa henkilöbrändi poliittiseksi toimijaksi, kerätä mitattavaa kannatusta ja saavuttaa neuvotteluasema suurempien puolueiden suuntaan, näyttäytyy lopputulos tämän logiikan valossa varsin onnistuneena. Tällöin puolue ei olisi ollut päämäärä, vaan väline.
Muutospuhe vesittyy täysin
Tilanteessa on myös laajempi poliittinen ulottuvuus. Uudet puolueet syntyvät usein lupauksesta tuoda “muutosta” ja haastaa vanhat rakenteet. Kun tällainen liike päättyy nopeaan siirtymään perinteiseen puolueeseen, näyttäytyy viesti hyvin ristiriitaisena. Juuri tässä kohtaa koko alkuperäinen idea vesittyy. Muutoksen rakentamisen sijaan lopputuloksena on yksittäisen poliitikon siirtyminen olemassa olevaan järjestelmään, josta hyötyy vain hän itse henkilökohtaisesti, sekä vanhat rakenteet.
Oliko kyseessä sattuma vai strategia?
Varmaa näyttöä ennalta suunnitellusta peliliikkeestä ei ole, mutta tapahtumien kulku – nopea nousu, välitön irtautuminen ja siirtyminen suureen puolueeseen – on niin johdonmukainen, että epäilykset eivät ole turhia.
Samuel Gryning 11.4.2026
Tuntuu uskottavalta, että Katariina S. on kiinnostunut enemmän paikasta eduskunnassa eikä uudusta puolueesta, jolla on omat ajatukset, miten maata on johdettava toisin kuin nyt tapahtuu.
Puolue, jota kiinnostaa maan politiikan kehittaminen itsenäiseksi valtioksi, pitäisi saada syntymään. Arktisella alueella ei EU politiikka NATOn kanssa voi toimia venäläisiä pelkäävänä tyydyttävästi. Rajat kiinni ja kauppauhteydet poikki on täysin typerää hallitsemista, mikä haittaa molempia osapuolia.
Voimmeko nykypäivänä tuomita toisen, jos hän haluaa taloudellista menestystä, huomiota ja tunnetta tarpeellisuudesta. Mielestäni emme; Minä en aio. Monesti saamme huomata, että se mitä ihmiset sanoivat meille ”ajavansa” oli keino päämäärään, tai että he haluavat vain kaiken mahdollisen. En usko että nykyihminen itsekään aina tietää mitä haluaa. Jos poliitikko valehtelee, hän tekee työtään. Voimme kaiketi nähdä tämän vihkirituaalina; Katastamme on tullut oikea poliitikko. Sanat ovat lopulta toissijaisia tekojen rinnalla. Esimekkitapauksemme näytti mihin hän tähtäsi, ja nähdessämme sen, näimme että häntä eivät puheensa vaivaa. Voi toki olla myös että kata on imbesilli, minä en voi uskoa enää kenenkään kuvittelevan muuttavansa mitään politiikan sisältä. En keskustasta, kokkolasta, persiistä tai kirkoista käsin. Siksi on mahdotonta uskoa, hänen sekä tarkoittavan mitä graniitista käsin sanoi, että hänen uskovan saavansa paremmat mahdollisuudet muutokseen kepulaisena. Jälkimmäinen varsinkin, ellei siis ole tyhmä ja tyhjä. Uuden puolueen perustaminen on hellyyttävää, kuin piirros sinusta lapseltasi. Uskon ja tiedän siellä olevan ihmisiä, joilla on mahtavia ideoita, hyvä tahto, aito halu muutoksiin. He eivät vain tunnu tietävän että julkinen forumimme on se umpikuja, josta ei voi edes peruuttaa pois. Tehtiinkö isäntämaasopimus valtiosäännön mukaan oikein? Entä euroon tai natoon liittymiset? Kävimmekö kattavaa ja perusteellista debaattia aiheesta, ennenkuin Koivi-Stöö päätti ettei pankki tai perintäyhtiö voi hävitä siviilille, suomen oikeusasteissa. Osuva nimi muuten, meiltä löytyy 1, 2, ja 3% oikeudelliset asteet. Sitten on vielä hallinto-oikeus -150 prosentillaan.
Olen tyytyväinen että noin 5000 ihmistä lisää, päätyy etsimään vaihtoehtoja politiikan ulkopuolelta, mutta ymmärrän pettymyksen. Mitä nopeammin menetätte luottamuksenne valehtelijoihin, ja tyhjiin huomionkipeisiin npcarrectereihin, sitä nopeammin voimme aloittaa oikean muutoksen. Jos annat toiselle oman vastuusi, muttet huolehdi, että hän tekee sovitusti, syy on vain sinun. Valehtelijoita riittää enemmän kuin valtiolla on virkoja.
En tiedä mistä mutta jostain mieleeni pomppasi vanha sanonta: ”Perseellä tienaa ja rahalla saa”
Ehkäpä tämän tarinan päähenkilöllä on jotain osuuttaa tähän mieleyhtymään?
Kepussa myös on puoluekuri.
Meinaako 90-luvulla kauniit tissit, että voi mitenkään sujauttaa sinne samat arvot, joita kannattajakortteja kerätessään lupasi graniittipuolueessa ajavansa?
Jos tuo, heti eroava ja arvonsa graniitin ylevyydestä keskustan paskaan muuttava, valitaan ennen vaaleja keskustan puoluekurin sisällöstä yksin päättäjäksi ja muuttaa sen kepun puoluekurin samaksi, mitä lupasi graniittipuolueessa, niin äänestän häntä. Eiko kanki-”f-35”-kapteeniamerikka ole kepulainen?
Nyt todella näyttää, että päätti pettää ”riidan” takia äänestäjänsä, jo ennen äänestystä.
Kepu pettää aina, kai se on siis oikea puolue?
Puhetta Suomesta 37 minuuttia.
https://odysee.com/@theduran:e/finland-nato-gamble-unemployment,:4