Tiedän, miten oudolta toi kuulostaa. Kriittinen ihminen – eikö se juurikin ole se, joka ajattelee, kyseenalaistaa ja purkaa asioita osiin?
Ja usein onkin – Tai ainakin pitäisi olla. Mutta liian usein kriittisyys jää vaan pintaan. Se ei johdakaan syvempään ajatteluun, vaan uusiin helppoihin vastauksiin. Uuteen totuuspakettiin, jonka voi niellä sellaisenaan – kunhan se vaan eroaa siitä “virallisesta”.
Näen tätä jatkuvasti: ihmiset, jotka sanoo vastustavansa valtamediaa tai poliittista eliittiä, toistaa silti jonkun toisen kirjoittamaa tarinaa. Se voi olla eri väriä, eri kulmalla, mutta se on silti tarina, joka on syötetty valmiiksi. Sama kaava, eri juliste. Ja kaiken lisäksi se voi olla jopa valtamedian tai poliittisen eliitin itsensä syöttämä.
Ja pahinta on se, miten me valitaan puolemme aivan liian helposti. Meitä heitetään jatkuvasti vastakkainasetteluilla: ootko tän puolella vai ton? Hyvä vai paha? Oikea vai väärä? Ja sen sijaan että kysyttäis, kuka tän vastakkainasettelun rakensi ja miksi, me hypätään jomman kumman joukkueen kelkkaan – ja puolustetaan sitä kuin uskontoa tai fanitamme kuin jääkiekkojoukkuetta.
Kun meille annetaan valmiiksi paketoitu totuus, jossa on sankarit ja roistot, musta ja valkoinen, helppo vastaus ja yksinkertainen ratkaisu – niin moni tarttuu siihen ajattelematta hetkeäkään. Se tuntuu selkeältä. Se tuntuu turvalliselta. Ja mitä vielä – se estää ajattelemasta.
Mutta oikea ajattelu ei ole turvallista. Se ei ole helppoa. Se vaatii, että uskaltaa pysähtyä ja kysyä: Miksi mä uskon tähän? Kuka tästä hyötyy? Mihin tää johtaa, jos mä seuraan tätä polkua loppuun asti? Eikö minusta enää tykätä, jos näen asian kuten oma ajatteluni sen minulle näyttää?
Jos ei koskaan pysähdy kyseenalaistamaan omaa leiriään – niin onko se silloin edes oma leiri? Ei ole!
Kriittinen ajattelu ei tarkoita sitä, että automaattisesti vastustaa kaikkea virallista. Eikä se tarkoita sitä, että vaihtaa vaan uutiskanavaa tai fanittaa jotain toista puolta. Se tarkoittaa jatkuvaa tarkastelua. Oman ajattelun haastamista. Sitä, että uskaltaa olla rehellisesti kesken, ilman että kaikkeen pitää olla valmis mielipide.
Koska muuten me ollaan vaan toistamassa jonkun toisen tarinaa – vaikka se kuulostais kuinka kapinalliselta.
Samuel Gryning 8.8.2025
👏
Hyvät onkin niitä huonoja tyyppejä, käyttävät toisia tavalla tai toisella hyväksi.