Vielä muutama vuosikymmen sitten media näyttäytyi monimuotoisena: eri lehtiä, eri kanavia, eri ääniä. Ulospäin näytti siltä, että näkökulmia oli runsaasti ja valinnanvaraa riitti. Todellisuudessa taustalla alkoi tapahtua hiljainen muutos — omistajuus alkoi keskittyä.
2000-luvulla mediakenttä lähti voimakkaaseen konsolidaatioon. Pienet ja keskisuuret toimijat joko ostettiin, yhdistettiin tai ajettiin alas. Lopputuloksena yhä suurempi osa uutisista, viihteestä ja “julkisesta keskustelusta” tuotetaan harvojen mediakonsernien toimesta. Eri brändit näyttävät erilaisilta, mutta niiden takana on usein sama omistaja, sama rahoitus ja sama linja.
Konsolidaatio ei tarkoita vain yritysostoja. Se tarkoittaa myös toimituksellista yhdenmukaistumista.
Kun media on riippuvainen mainostajista, tukirahoituksesta, alustojen algoritmeista ja poliittisesta hyväksynnästä, syntyy itsesensuuri. Aiheita valitaan sen perusteella, mikä on ”turvallista”, ei sen mukaan, mikä on tärkeää.
Samalla uutisista tuli yhä enemmän kehystettyjä kertomuksia. Ei niinkään kysymystä “mitä tapahtui”, vaan “miten tämä tulee ymmärtää”. Kun kehys toistuu kanavasta toiseen, vaihtoehtoiset tulkinnat alkavat näyttää poikkeamilta — jopa uhkilta.
Digitaalinen murros pahensi ilmiötä. Sosiaalinen media ja hakukoneet nousivat portinvartijoiksi, jotka päättävät, mitkä sisällöt nousevat esiin ja mitkä katoavat näkymättömiin. Vaikka sisältö olisi olemassa, se ei ole olemassa yleisölle, ellei algoritmi sitä näytä.
Mediakonsolidaatio luo tilanteen, jossa moniäänisyys on näennäistä. Keskustelu näyttää vilkkaalta, mutta rajat on piirretty etukäteen. Tietyt kysymykset voidaan esittää, mutta vain tietyllä tavalla. Tietyt vastaukset hyväksytään, toiset leimataan vastuuttomiksi, harhaanjohtaviksi tai vaarallisiksi.
Tämä ei vaadi avointa sensuuria. Riittää, että rahoitus, näkyvyys ja uskottavuus kulkevat samaa linjaa pitkin. Ne, jotka poikkeavat liikaa, marginalisoidaan. Ei kielletä — vain ohitetaan.
Kun media lakkaa olemasta vallan vahtikoira ja muuttuu sen välittäjäksi, syntyy tyhjiö. Ja tuohon tyhjiöön astuvat vaihtoehtoiset mediat, somevaikuttajat ja itsenäiset journalistit — usein leimattuina jo ennen kuin heidän sanomaansa on edes kuultu.
Mediakonsolidaatio ei yksin luo uutta maailmanjärjestystä. Mutta se luo sille kielen, kehykset ja hyväksynnän. Ilman keskitettyä viestintää keskitettyä valtaa olisi paljon vaikeampi ylläpitää.
Mitä sinä ajattelet – Kun suurin osa kuulemastasi maailmasta tulee samoista lähteistä –
kuinka varma voit olla, että kuulet koko totuuden? – Kommentoi alle!
”Kun media lakkaa olemasta vallan vahtikoira ja muuttuu sen välittäjäksi,…
Joskus tuntuu sitä, että poliitikot ovat lampaita ja media on paimenkoira.