Lääketeollisuus ja sääntelyviranomaiset (WHO, EMA, FDA, THL, Fimea jne.) esitetään usein toisilleen vastakkaisina voimina – toinen tavoittelee voittoa, toinen valvoo kansanterveyttä. Todellisuudessa niiden välinen suhde on vuosien saatossa kehittynyt tiiviiksi symbioosiksi, jossa rajat valvonnan ja yhteistyön välillä ovat hämärtyneet.
Jo ennen pandemiavuosia Big Pharma oli yksi maailman vaikutusvaltaisimmista teollisuudenaloista. Sen tuotteet koskettavat kaikkia, ja sen markkinat ovat valtavat. Samalla lääkekehitys on kallista ja hidasta — mikä on luonut perustelun poikkeuksille, nopeutetuille prosesseille ja erityisjärjestelyille.
Kriisit muuttivat kaiken. Pandemian myötä käyttöön otettiin hätäluvat, nopeutetut hyväksynnät ja vastuusuojausmekanismit, joissa valmistajien juridista vastuuta rajoitettiin. Näitä perusteltiin poikkeustilanteella — mutta poikkeuksesta tuli nopeasti uusi normaali.
Sääntelyviranomaiset alkoivat nojata yhä enemmän teollisuuden tuottamaan dataan. Kun tutkimukset, kokeet ja analyysit tulevat samalta taholta, joka hyötyy hyväksynnästä, syntyy rakenteellinen riippuvuus. Valvonnasta tulee yhteistyötä, ja kriittinen etäisyys kapenee.
Samalla viranomaisten ja lääketeollisuuden välinen henkilövaihto lisääntyi. Asiantuntijat liikkuvat yrityksistä virastoihin ja takaisin. Tämä “pyöröovi-ilmiö” ei välttämättä tarkoita pahaa tahtoa — mutta se tarkoittaa yhteistä ajattelutapaa, yhteisiä oletuksia ja yhteisiä intressejä.
Pandemian aikana lääketeollisuudesta tuli paitsi toimittaja, myös strateginen kumppani valtioille. Hallitukset sitoutuivat ennakko-ostoihin, pitkäaikaisiin sopimuksiin ja salassapitoehtoihin. Julkinen raha ja yksityinen voitto kytkeytyivät tiiviimmin kuin koskaan aiemmin.
Oleellinen muutos ei ole yksittäinen lääke tai päätös. Oleellinen muutos on rakenteellinen – kriisin varjolla luotu malli, jossa sääntely joustaa teollisuuden tarpeisiin, päätöksenteko keskitetään “asiantuntijoille”, vastuu hajautetaan, mutta valta säilyy ja kriittinen keskustelu leimataan terveysuhaksi.
Kun kriisi päättyy, rakenteet harvoin purkautuvat. Ne jäävät odottamaan seuraavaa poikkeustilaa — valmiina aktivoitaviksi entistä nopeammin ja laajemmin.
Big Pharman ja sääntelyviranomaisten symbioosi tarkoittaa, että vallan tasapaino on siirtynyt, ja kansalainen on yhä kauempana päätöksistä, jotka vaikuttavat hänen kehoonsa, terveyteensä ja oikeuksiinsa.
Mitä sinä ajattelet – Kun kriisit rakentavat pysyviä rakenteita –
kuka valvoo valvojia silloin, kun poikkeuksesta tulee normi? – Kommentoi alle!
Kyllähän edellinen plandemia kertoi kaiken kuinka väestöstä tuli yhdessä yössä tottelevaista karjaa joka kiltisti teki mitä käskettiin.. etätyöt, maskit, suojaetäisyydet, ei kokoonnuttu, vältettiin väkijoukkoja.. paitsi kun senaatintorilla järjestettiin se Black Lives Matter joukkotapahtuma, jossa poliisitkin olivat täysillä mukana
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/black-lives-matter-mielenosoitus-taytti-senaatintorin-hus-alkukesan-tapahtumissa-altistumisia-muttei-toistaiseksi-koronatartuntojen-ryopsahdysta/7843112
Muutenhan ihmiset käyttäytyivät hysteerisesti, paitsi kun tätä ideologiaa edistettiin. Jos siinä vaiheessa vielä uskoi tähän hulluuteen ja viranomaistoimiin niin voi sanoa hyvästit itselleen.. kun on langennut tähän massahypnoosin valtaan. Uskomattoman helposti monelle näin kävi.
Kun tietää, että lääketeollisuuden tutkimuksista 85% sisältää virheitä, jotka johtuvat vaikeasta tutkimuskohteesta suurimmaksi osaksi, voi tehdä päätöksen, ettei sääntelyviranomaisille voi antaa valtaa antaa määräyksiä. Ne voisivat perustua vääriin tietoihin ja aiheuttaa kustannuksia ja terveydellistä vahinkoa kansalaisille. Myös määräyksistä päättävillä poliitikoilla tulisi olla perustuslaissa olevat ohjeet terveydenhallintoon liityvät ohjeet, jotka kieltävät sellaiset typerät päätökset, mitä Marinin hallitus teki yhdessä THL:n kanssa.