Kansanterveyteen liittyvä viestintä vaikuttaa miljoonien ihmisten päivittäisiin valintoihin ja sen on oltava moraalisesti vastuullista. Tässä kirjoituksessa tarkastelen ravitsemusviestintää, jota meille tällä hetkellä esitetään.
Omega-rasvahapot ovat ns. signaalimolekyylejä ja linolihapon ylenmääräinen käyttö länsimaiseen tapaan voi aiheuttaa sairauksia. Tästä syystä kasviperäisillä teollisilla öljyillä lotraaminen ei ole terveysteko.
Omega-6-rasvahappojen runsas saanti ohjaa eikosanoidituotantoa* tulehdusta edistävään suuntaan ja yleensä eläinperäisistä lähteistä peräisin olevat omega-3-rasvat taas tekevät päinvastoin. Tämän takia näiden terveellinen suhde on elintärkeä ja käytännössä lähes koko väestössä mitatut n-6:n-3-suhteet ylittävät terveydelle suositellun alueen (Torrissen et al. 2025).
Kasviperäisen omega-3 / alfalinoleenihapon (ALA) korkampi määrä ravinnossa on terveydelle eduksi, mutta se ei muunnu tehokkaasti DHA:ksi tai EPA:ksi. DHA ja EPA ovat pääasiassa ne rasvahapot, jotka alentavat tulehdusta kehossamme ja siksi näitä ei kannata verrata kasviperäiseen alfalinoleenihappoon. Korkeat linolihappopitoisuudet ruokavaliossa myös estävät tätä muuntoprosessia.
Mittauksista näkee kuinka ihmiset ovat luottaneet tällaiseen viestiin, jota Ursula Schwab tässä artikkelissa kertoo. Ihmisillä saattaa olla rasvahappotesteissä lähes 200% kasviperäistä alfalinoleenihappoa vs. optimimäärään, ja silti huomattava puutostila DHA- ja EPA-rasvahapoissa. Tästä näkee selkeästi käytännössä, että elimistömme ei kykene kovin hyvin hyödyntämään kasviperäistä omega-3-rasvaa tässä tarkoituksessa.
Tutkijat havaitsivat ALA:n suhteellisen konversion olevan ~7 % EPA:n osalta, mutta vain 0,013 % DHA:n osalta (Goyens et al. 2006). ALA:n konversio oli vain 0,3 % EPA:n osalta ja < 0,01 % DHA:n osalta (Hussein et al. 2005).
DHA:n konversio on osoittautunut hyvin alhaiseksi tai jopa minimaaliseksi monissa ihmisillä tehdyissä tracer-tutkimuksissa (Burdge, G. C., & Calder, P. C. 2005, Hussein et al. 2005)
”Suuremmat linolihapon (LA) saantitasot voivat estää ALA:n muuttumisen pidempiketjuisiksi omega-3-rasvahapoiksi” (Simopoulos, 2004), (Childs et al. (2010), (Kim et al. 2018).
”Runsas linolihappopitoisuus ravinnossa (n-6) vähentää konversioasteita noin 40–50 %” (Gerster H. 1998).
”Kaiken kaikkiaan alfalinoleenihappo näyttää olevan rajallinen pidempiketjuisten n-3-rasvahappojen lähde ihmisillä. Siten riittävä valmiiksi muodostuneiden pitkäketjuisten n-3-rasvahappojen, erityisesti DHA:n, saanti voi olla tärkeää optimaalisen kudostoiminnan ylläpitämiseksi” (Burdge, G. C., & Calder, P. C. 2005).
Nämä edellämainitut biologiset seikat jäävät järjestelmällisesti käsittelemättä asiantuntijoidemme viestinnässä: SCHWAB ei ole niinkään huolissaan juuri linolihaposta tai runsaista oksilipiinipitoisuuksista, vaan enemmänkin siitä, että alfalinoleenihappoa saataisiin ruoasta nykyisin liian vähän.
”Aikuisen tulisi käyttää vähintään 25 grammaa kasviöljyä päivässä n-3-sarjan alfalinoleenihappoa sisältäviä kasviöljyjä suosien” Schwab toteaa.
TM artikkelissa linolihapon korkea määrä on yhdistetty myös lihavuuteen
”Liiallinen linolihapon kulutus voi nostaa oksilipiinipitoisuuksia, jotka liittyvät tulehduksiin ja rasvan kertymiseen”, tutkijat kuvailevat tiedotteessa. Journal of Lipid Research -tiedelehdessä julkaistu tutkimus pani merkille, että hiiriä lihottivat rasvahappojohdannaiset oksilipiiniyhdisteet, jotka muodostuvat öljyn sisältämän linolihapon hajotessa elimistössä.
Liiallinen linolihapon saanti erityisesti ultraprosessoiduista elintarvikkeista saattaa edistää kroonisia aineenvaihduntaongelmia – tutkijat varoittavat tiedotteessa.
Miten kansanterveysviestintä voi olla biologisesti kestävää, jos keskeisiä aineenvaihdunnallisia rajoitteita ei tuoda avoimesti esiin? Mikä tätä viestintämallia ohjaa?
Jani Tuominen 21.12.2025
*Eikosanoidit ovat lyhytikäisiä mutta erittäin voimakkaita rasvahappopohjaisia viestimolekyylejä, joilla keho säätelee tulehdusta, verenkiertoa, kipua, immuunipuolustusta ja kudosreaktioita.
Tuominen viittaa tekstissään Tekniikan Maailman artikkeliin: ”Kuinka huolissaan pitaisi olla uusista tiedoista ruokaoljyn haitoista suomalaisprofessori vastaa”
Kylmäpuristetut eli kuumentamattomat ja liuottamattomat kasvinsiemenöljyt ovat tieteellisesti vakiintuneita terveyshyödyllisiä tuotteita jo 1970-luvun havaintojen perusteella.
Hyvin kehon kudoksissa kulkeutuvat, ohuet ja kaasuuntuvat aromirakenteet tuoreissa yllä kuvatun tavoin käsitellyissä öljyissä, edistävät verisuonien, kudosten ja suoliston joustavaa rakennetta, kosteuttavat ja kyllästävät niitä aivan kuin puunsuojaöljy puurakenteita.
Tämä johtuu niiden eläinrasvoihin verrattuina pienemmästä molekyylirakenteesta ja näin ollen notkeammasta viskositeetista. Myös sulamislämpötila kiinteästä nestemäiseen, juoksevaan muotoon muuttumisesta, joka on eri öljyillä erilainen, vaikuttaa kulkeutuvuuteen, entsyymi toiminta kehon suoliston alueella samoin, sekä vaihtuvuus ominaisuus eli kaasuuntuminen.
Aivojen rakenne on omega -rasvahappopitoisuudelta runsas, eli näiden öljyjen kaltainen rakenne on todettu myös aivoista.
Kalat saavat monityydyttämättömät omega – rasvahapot lihastaan todettuihin DHA- ja EPA- rasvahappoihin leviä, kuten eläviä mikro- ja piileviä syömällä.
Tiede oli nimennyt 1970-luvulla [essencial fatty acids] = välttämättömät rasvahapot, saada ravinnosta säilyttäen kehon terveyttä.
Nykyinen kansainvälinen tiedotus on alkanut vääristää tätä siemenöljyjen aluetta, joten kerron, mitä olen saanut tietää, luennossa seminaarissa aiheesta tiedottanut dosentti James Callaway ja professori Petteri Järvinen 2004.
Tutkimusta ihmiskehon terveydelle välttämättömistä rasvahapoista, linoli- ja linoleenihapoista eli Omega-6 ja Omega-3, todennettiin kirjallisuudessa jo mm.1978, ja sitä jatkettiin mm. 2004 Itä-Suomen yliopistossa Ursula Schwabin toimiessa ravintotieteen laitoksella kyseisen [silloin nimeltään Kuopion] yliopiston professorina.
Hän tarkasti tuona vuonna Kuopion yliopiston kemian laitoksella toimineen dosentti James Callawayn kaksoissokkotutkimuksen kylmäpuristettujen kasvinsiemenöljyjen vaikutuksista atooppiseen ihottumaan. Tässä tutkimuksessa kaksi ryhmää, joilla esiintyi atooppista ihottumaa, sai kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä
(omega-3/omega-6 suhde 3:1) ja
kylmäpuristettua hampunsiemenöljyä
(omega-3/omega-6 suhde 1:3) siten, että öljyissä noin 50% / 25% näitä monityydyttämättömiä rasvahappoja.
Tutkimus toteutettiin vertailevana, ja riittävän pitkän tauon jälkeen – jolloin nämä öljytasot koeryhmillä vähenivät riittävästi – ryhmien säännöllistä, päivittäistä öljylisää jatkettiin toisessa yhtä pitkässä koejaksossa vaihtaen näiden siemenöljyjen annostelun ryhmien välillä.
Tuloksena: atooppisen ihottuman esiintyvyys, punoitus ja kutina, sekä ihon ärtyminen, vähenivät huomattavasti hampunsiemenöljyä nauttineella ryhmällä.
Miten tämä on mahdollista?
James Callaway luennoi aiheesta seuraavasti:
Omega-3 ja omega-6 rasvahapot yhtäaikaisesti kehoon saatuna, reaktio delta-6-desaturaasientsyymin kanssa toteuttaa kehossa rasvahappoketjun, jossa syntyy eikosapentaeenihappoa (EPA) ja dokoheksaeenihappoa (DHA).
Ketjussa ennen tätä on dihomo-gammalinoleenihappo (silloin nimetty ”omega-9”). DHA ja EPA muodostavat yhdessä kehon sisäisessä ketjussa edelleen prostaglandiineja.
Tämä toteutuu, jos ketjun alkupäässä Omega-3/omega-6 eivät ole kuumennetussa muodossa yli 150 Celsiusastetta. Tämä toteutuu, jos delta-6-desaturaasientsyymin toiminta toteutuu ketjun alkupäässä. Toimintaa haittaavat mm. diabetes, kehon ikääntyminen, alkoholin runsaampi käyttö, savuyhdisteet kehossa.
Prostaglandiineita on muutamia erilaisia muotoja, joista suuri osa tunnetaan keholle terveellisinä ja hyödyllisinä juurikin tulehdustekijöitä poistavana vaikutuksena. Prostaglandiinit esiintyvät kipinän kaltaisina, hetkittäin vaikuttavina ja mekaanisesti tulehtunutta kudosta kosteuttavana tekijänä, joka rauhoittaa vaurioitunutta kudosta.
Prostaglandiineista luin suomennetusta Helokkiöljykirjasta, painovuosi 1978, helokinsiemenöljy oli 1980-luvun alun terveystuotetrendi. Callaway totesi, että maailmasta tunnetaan viisi kasvinsiementä, joiden siemenöljy edistää prostaglandiineita tuottavaa rasvahappoketjua: hampunsiemenöljy, helokinsiemenöljy, kurkkuyrttisiemenöljy, mustaherukansiemenöljy sekä tyrniöljy.
Hampunsiemenöljyssä on todettu olevan myös dihomo-gammalinoleenihappoa, joka edistää prostaglandiineita tuottavan rasvahappoketjun muodostumista, vaikka olisikin tekijöitä, jotka haittaisivat delta-6-desaturaasientsyymin toimintaa.
Johtopäätös: kumpaakin omega-rasvahappoa tarvitaan mahdollisimman alkuperäisessä ja muokkaamattomassa muodossa, juuri kuten ne ovat siementen sisällä. Ihmiskunta on näyttänyt useita kasvilajien siemeniä vuosituhansia ravinnokseen, ja väitteet öljyjen ainesosien eri terveyshaitoista eristetyssä muodossaan voivat olla tarkoitushakuisia. Öljyissä on paljon energiaa, on selvää, että ne lihottavat pienissä häkeissään pysyvästi olevia hiiriä.