Viime vuosien aikana Yhdysvalloissa on tapahtunut hiljainen mutta merkittävä muutos siinä, kuka kantaa vastuun kemikaalien aiheuttamista terveyshaitoista. Kyse ei ole yksittäisestä lakiesityksestä tai yhdestä poliittisesta päätöksestä. Kyse on suunnasta.
Taustalla on vuosia jatkunut oikeustaistelujen sarja. Bayer, joka osti Monsanton vuonna 2018, on kohdannut arviolta 181 000 oikeusjuttua. Näissä väitetään, että Roundupin vaikuttava aine glyfosaatti aiheuttaa non-Hodgkinin lymfoomaa. Oikeusistuimissa on nähty miljardikorvauksia. Samaan aikaan Yhdysvaltain ympäristövirasto EPA on todennut, ettei aine todennäköisesti ole karsinogeeninen, kun sitä käytetään ohjeiden mukaan. Tähän ristiriitaan koko keskustelu on tiivistynyt: osa tutkimuksista ja tuomioistuimista näkee riskin, sääntelyviranomainen ei näe riittävää näyttöä.
Ennen vuoden 2024 presidentinvaaleja tilanne oli kemikaaliyhtiöille riskialtis. Oikeudelliset vastuut kasvoivat, korvaussummat paisuivat ja epävarmuus tulevasta oli todellinen. Marraskuussa 2024 järjestettiin presidentinvaalit ja tammikuussa 2025 uusi hallinto astui virkaan. Sen jälkeen sävy alkoi muuttua.
Ensimmäiset konkreettiset liikkeet nähtiin osavaltioissa
Pohjois-Dakota hyväksyi lain, joka käytännössä estää torjunta-ainevalmistajia vastaan nostettavat syöpäkanteet silloin, kun tuotteen etiketti noudattaa liittovaltion vaatimuksia. Jos EPA ei vaadi syöpävaroitusta, osavaltiossa ei voi enää menestyksellisesti väittää, että varoitus olisi pitänyt olla. Lakia pidettiin heti mallina muille.
Georgiassa käsiteltiin samansuuntaista lakia PFAS-kemikaaleihin liittyen. Nämä niin sanotut “ikuisuuskemikaalit” on yhdistetty syöpään, hormonaalisiin häiriöihin ja immuunijärjestelmän ongelmiin. Lakialoitteen tarkoitus oli suojata yrityksiä, jotka käyttävät tai käsittelevät näitä aineita, rajoittamalla oikeusjuttuja terveys- ja ympäristövahingoista. Viesti oli sama: jos yritys toimii sääntelyn puitteissa, seurauksien riski vähenee.
Helmikuussa 2026 allekirjoitettiin toimeenpanokäsky, jossa glyphosate-pohjaiset torjunta-aineet määriteltiin kansallisesti tärkeiksi ja kotimaisen tuotannon turvaaminen sidottiin kansalliseen turvallisuuteen. Defense Production Act -valtuuksia käytettiin tuotannon varmistamiseen, ja samalla luotiin oikeudellista suojaa valmistajille. Tällä tasolla keskustelu ei enää ollut vain maataloudesta tai kuluttajaturvasta, vaan kansallisesta edusta.
Samaan aikaan Farm Bill -lainsäädäntöpaketin luonnokseen sisällytettiin pykäliä, jotka estäisivät osavaltioita vaatimasta EPA:n hyväksymistä poikkeavia varoitusmerkintöjä. Käytännössä tämä kaventaisi tuomioistuinten mahdollisuuksia määrätä valmistajia vastuuseen, jos varoitukset vastaavat liittovaltion linjaa. Kun sama suunta näkyy sekä toimeenpanovallassa että lainsäädännössä, kyse ei enää ole yksittäisistä kokeiluista vaan systemaattisesta järjestelystä.
Tieteellinen näyttöä voidaan pitää kiistanalaisena, koska tutkimuksia ovat tehneet myös teollisuuden edustajat omia tarkoitusperiään pönkittääkseen
Osa tutkimuksista siis viittaa riskiin, osa ei näe riittävää syy-yhteyttä. Sääntelyviranomaiset arvioivat riskejä eri kriteerein kuin tuomioistuimet ja kun ne ovat puolueellisia, riskit eivät ole päälimmäisenä.
Oikeusjärjestelmän perusajatus on kuitenkin ollut, että jos ihminen kokee vahinkoa, hänellä on mahdollisuus hakea korvausta ja antaa tuomioistuimen arvioida asia. Nyt tuo mahdollisuus kapenee.
Ennen vuoden 2024 vaaleja painopiste oli oikeudenkäynneissä ja korvausvastuussa. Vaalien jälkeen painopiste on siirtynyt tuotannon turvaamiseen ja vastuun rajaamiseen.
Tässä kohtaa kysymys ei ole enää vain yhdestä torjunta-aineesta. Kysymys on periaatteesta. Kun epävarmuus koskee syöpää, neurologisia sairauksia tai hormonaalisia häiriöitä, kumpaa suojellaan ensisijaisesti: ihmistä vai tuotantoketjua? Lainsäädäntö näyttää nyt kallistuvan siihen suuntaan, että jos yritys toimii sääntelyn puitteissa, vastuu päättyy siihen.
Tämä on poliittinen valinta.
Tässä kaikessa on jotain, mitä emme saisi normalisoida. Me elämme kaikki samalla planeetalla. Samat kemikaalit kiertävät ilmassa, vedessä ja ravintoketjussa. Niitä on mitattu napajäistä, valtameristä ja äidinmaidosta – myös ihmisillä, jotka asuvat keskellä metsää kaukana teollisuudesta. Kukaan ei ole tämän järjestelmän ulkopuolella. Ei päättäjä, ei toimitusjohtaja, ei viljelijä, ei lapsi. Silti päätöksiä tehdään kuin seuraukset koskisivat vain tilastoja.
Jokaisen, joka tukee tätä suuntaa, pitäisi katsoa peiliin ja kysyä: kun nämä kemikaalit kiertävät jo omassa veressäni, omien lasteni veressä, olenko valmis sanomaan, että tämä oli oikea ratkaisu?
Jani Tuominen 22.2.2026
Friend of Earth teki kymmenisen vuotta sitten tutkimuksen jossa kartoitettiin sitä kuinka monella prosentilla euroopan maista ihmisillä on glyfosaattia virtsassa. Ja kas kun sattui… Suomi ei osallistunut tutkimukseen millään tavalla eikä Suomen haaraosasto suostunut vastaamaan kysymykseen miksei Suomi osallistunut tutkimukseen vaikka kaikki muut euroopan maat olivat mukana. No, ehkä suomalaisten virtsasta olisi löytynyt glyfosaattia enemmältä kuin 70% ihmisistä joka oli koko lailla keskiarvoa. Toki itä-euroopan mailta vähemmän koska läntinen kemianteollisuus ja lannoitus ei ole saanut sielä jalansijaa vielä montaakaan vuotta.
Mutta mutta… se taisi olla vuosi -97 kun glyfosaatille vaadittiin täyskieltoa koko EU:n alueelle. Siitä lähtien lobbarit ovat lobanneet sen puolesta ja vain Hollannin yksi satama on kieltänyt aineen käsittelyn koko satama-alueella. Ja esim. Hollannissa ei saa olla mitään GMO:hon viittaavaa. Ei tuotteita eikä varsinkaan siemeniä. Mitä siitä voidaan päätellä?? Ainakin sen että Suomeen saa tuoda GMO tuotteita ja niitä saa viljellä täälä.
Eu:n reach asetuksen mukaan tuote (soija ja maissi pääosin) ovat ei geenimuunneltuja, jos kilossa on alle 90g geenimuuneltua siemäntä eli geenimuuntelu on sallittua.
Jokioisten koetilalla (valtion omista) viljellään vuosittain gm-kasveja. Lain mukaan gm-kasvit pitäisi viedä ongelmajätelaitokseen Riihimäellä, joka ennen oli lypsävälehmä valtiolla, mutta muutama ministeri myi sen ystävilleen tai rahoittajilleen.
Kuitenkaan gm-satoja ei viedä polttoon ja maata kasketa, jotta myrkkykasvit ja niiden jäänteet saataisiin hävitettyä. Alueen riistaeläimet päästetään tuottamuksella syömään tätä myrkkysatoa. Ketään ei ole vastuussa.
Tämä ei ole vitsi.
Huuh. Miten paljon pitäisi kansaa sivistää ja miten vähän kansa kuuntelee.
Iltatytöt olis kiva saada taas iltalehtiin.(mustaa huumoria)
Tästähän päästiin taas yhteen tärkeimmistä aiheista. Kiitos tälle sivistäjä ’lehdelle’.
Elikkäs, väitetään co2 olevan paha. Firmat (lue veronmaksajat) maksavat vuodessa miljardeja päästökauppa rahaa. Päästökauppa firman johtajat lienevät rikkaita epsteinmaisia ihmisiä.
Sensijaan ei yhtään puhuta kemikalisoitumisesta.
Nanotekniikka on 100 000 kertaa pahempaa kuin aspesti. Samoin goreteksit, ilog paremmalta nimeltään teflon ym. fluorituotteet ovat todella myrkyllysiä. Fluorin teho tuhota kaikkea elollista perustuu sen elektronegatiivisuuteen. Kloori on tokana, sitä käytettiin mm. taistelukaasuina ensimmäisessä maailmansodassa, jonka eu presidentin maanmies aloitti sodassa, aloitti muuten tokankin eu-pressan maanmies maailmansodan, minkäköhän maan eupresidentti aloittaa kolmannen? Keihäänheiton sankari kerran totesi, että liaren kotimaa on paska, silti lapissa on vielä ikimetsiä, eivät ihan kaikkea rytin liittolaiset polttaneen.
Asiaan.
Suomessa kiellettiin pesuainesta fosfaatti, koska se kuulemma saastuttaa nykyään ruotsalaisten omistamat entisen etelähämeen itämeren rannat. -Ei se mummonmökin pesuaine oikeasti pääse itämereen.-
Tilalle otettiin kemikaali nimeltä entsyymi. Entsyymitehtaiden omistajat ovat mijonäärejä. Entsyymit tuhoavat puuvillan ja villan vaatteista. Öljystä tehdyt vaatteet kestää sitä myrkkyä.
Nykyään siis uloshengitys tuhoaa maailmaa ja pierut myös, eliöön katsomatta, joskin kasvissyöjät pieree eniten. Kuitenkin nanotekniikkaan suolletaan rahaa Sitran ym. herrojen-veroraha varkaus-firmojen kautta.
Kemikalisaatio ei ole ongelma. Uloshengitys on ongelma. Onko edelliset lauseet totta vai emävalhe?
Kiitos sananvapaudesta.
PS. Pesupähkinät ja Suomessa todella hyvin kasvava suopayrtti sisältää juurissaan pesuainetta. Suopayrtti on kaunis pitkään syksyllä kukkiva kukka ja sen juuret on helppo kerätä. Leviää kuin nokkonen, eikä ole haitallinen vieraslaji.
Yhteenveto on, että herrat emävalehtelee kaiken luonnollisen olevan myrkkyä maakolmiolle ja kaiken kemiallisen olevan turvallista ja välttämätöntä, jotta ihmiskunta voisi olla olemassa.
Erillinen huomio on, että maa saattaa olla myös pyöreä, litteä, neliö tai jopa puolisuunnikas.