Presidentti Alexander Stubbin tausta CMI:n johdossa ja hänen akateeminen analyysinsä EU:n kehityksestä luovat ristiriitaisen linssin, jonka läpi tarkastellaan Euroopan tulevaisuutta. Jos rauhanpyrkimykset kariutuvat ja kriisit syvenevät, toteutuuko Stubbin väitöskirjan synkkä ennustus: liittovaltio syntyy vain pakon edessä?
Rauhanrakentajasta presidentiksi – Stubbin CMI-kytkös
Tasavallan presidentti Alexander Stubb on ottanut kantaa kansainväliseen vakauteen paitsi virkansa kautta, myös aiemman roolinsa kautta CMI – Martti Ahtisaari Peace Foundationin hallituksen puheenjohtajana. Tämä tausta sijoittaa hänet suoraan Euroopan ja maailman turvallisuushaasteiden ytimeen.
Presidentin läsnäolo CMI:n juhlatilaisuuksissa ja hänen aiempi johtoroolinsa antavat hänestä kuvan konfliktinratkaisuun ja rauhanvälitykseen panostavana poliitikkona. Stubbin pyrkimys ainakin näennäisesti on estää kriisejä, mutta hänen oma akateeminen työnsä maalaa toisenlaisen kuvan Euroopan unionin (EU) todellisesta toimintalogiikasta.
Väitöskirjan paljastus: Integraatio vaatii ulkoista pakkoa
Markanmedian aiemmin uutisoima Stubbin väitöskirja, joka tarkasteli joustavaa integraatiota (flexible integration), sisältää merkittävän havainnon, joka luo ristiriidan hänen rauhanpyrkimystensä ja EU:n kehityksen välille.
Stubbin analyysi osoittaa, että:
”Syvempi integraatio, etenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, ei ole mahdollista ilman ulkoista pakkoa. Vapaaehtoisesti kansallisvaltiot eivät luovu päätösvallastaan.”
Tämä tarkoittaa, että EU:n merkittävimmät kehitysaskeleet – ne jotka vievät Unionia lähemmäs liittovaltiota – on otettu kriisien aikana. Öljykriisi, finanssikriisi, eurokriisi ja turvallisuuspoliittiset kriisit ovat jokainen tavallaan pakottaneet jäsenmaat luopumaan kansallisesta suvereniteetista ja toimimaan yhdessä.
Kriisi katalyyttina – Ristiriitainen logiikka
Tavoite onilla Euroopan johtajilla, myös Stubbin kaltaisilla liittovaltioajattelijoilla, on pitkän aikavälin tavoite syvemmästä poliittisesta ja turvallisuuspoliittisesta integraatiosta EU:ssa. Esteenä tälle tavoitteelle on kansallisvaltioiden vastustus suvereniteettinsa luovuttamisesta normaalioloissa. Ainoa mekanismi esteen ylittämiseksi on kriisi, ulkoisen uhan tai mullistuksen muodossa.
Jos presidentti Stubbin ja muiden toimijoiden rauhanpyrkimykset epäonnistuisivat Ukrainan tai muun globaalin konfliktin osalta ja tämä johtaisi turvallisuusympäristön heikkenemiseen Euroopassa – eli syntyisi uusi tai syvenisi olemassa oleva turvallisuuspoliittinen kriisi – tämä tilanne täyttäisi täydellisesti Stubbin oman akateemisen mallin ehdot syvemmän integraation käynnistämiseksi.
Yksinkertaisesti sanottuna epäonnistuminen rauhan edistämisessä voisi olla tehokkain moottori EU:n liittovaltiokehitykselle.
Alexander Stubbin ristiriita
Alexander Stubb on nyt presidenttinä roolissa, jossa hänen tulisi aktiivisesti pyrkiä estämään kriisejä ja edistämään rauhaa. Samanaikaisesti hänen oma akateeminen työnsä esittää, että juuri ne kriisit, joita hänen tulisi yrittää välttää, ovat historiallisesti olleet välttämättömiä hänen edustamansa integraatioaatteen syvenemiselle.
Tämä ristiriita heittää epäilyksen jokaisen kansainvälisen neuvottelun ylle. Kun Stubb pyrkii rauhaan, hän samalla hidastaa unionin syvimpien kehitysaskelten toteutumista. Jos taas rauha ei toteudu ja kriisi syvenee, EU saattaa olla askelta lähempänä liittovaltiota – mutta tällä kertaa kriisin hinta maksetaan entistä raskaammin turvallisuuspoliittisessa valuutassa.
Samuel Gryning 4.12.2025
Lähteet: Markanmedia, Yle
Heh… kun muistellaan Martin Nobelin rauhanpalkinnon saamista niin sitä miettii että millä perusteella niitä arvotaan. Martti oli rauhankomitean sihteeri, rauhankomitean joka kokoontui kaksi kertaa. Siinä meriitit rauhan Nobelin myöntämiselle. No, uhkailihan se että NATO tulee ja pommittaa koko maan tasaiseksi jollei se alistu lännen demokratialle. Kannattaa lukea kirja ”Salainen operaatio martti ahtisaari”.
Mutta tähän nykyiseen presidenttiimme… ”Kaikkea kivaa eikä pönötystä” ”Missä Jäbä luuraa”-mieheen. En oikein ymmärrä, muuta kuin liittovaltion kautta, mitä Suomen kokoisen hiirivaltion presidentti koko ajan soittelee Amerikan presidentille ja tekee itsensä tykö euroopassa? Eihän meillä ole mitään osaa näiden isojen poikien rauhanneuvotteluissa. Miksi siis koittaa sekoittaa soppaa ja esiintyä ”voittajana” kun oman maan tilanne on retuperällä? Kansa voi huonosti ja talous on kuralla. Ja miksi nykyisellä presidentillä oli oikeus allekirjoittaa 10 vuoden rahallinen tuki Ukrainalle? Olemmeko me jostain velkaa Ukrainalle? Kenties sieltä tulevista maatalouslomittajista?
Ja muistakaa katsoa aina: onko korvannipukat, missä poskipäät, onko luiska otsa, missä menee hiusraja, ovatko korvat taakseppäin kääntyneet ja taaempana kuin normaalisti, nakyvätkö takahampaat kun henkilö nauraa?
En vaan ymmärrä miten kukaan voi haluta taistelujen jatkumisen Ukrainassa, kun kaikki tähän mennessä tapahtunut on ollut niin turhaa..
Tässä itsenäisyyspäivän kunniaksi.. ukrainalainen versio tuntemattomasta sotilaasta, jonka toivoisi kaikkien sotahullujen katsovan.. ja pysähtyvän ajattelemaan tämän sodan hulluutta. 2000 metriä Andriivkaan.. 2000 Meters to Andriivka.
https://youtu.be/ADnLIWTQrAQ?si=rmB-HNdfG7C–N_e
Hyvä linkki… kaikkien jotka Suomessa ihannoivat sotaa tulisi nähdä tämä. Toki tämä on siivottu versio eikä vastaa todellisuutta, mutta kuitenkin.
EU ja Suomi välttänyt rauhanneuvotteluita vuosia. Ja jopa puhumista Venäjän kanssa.
Se nyt varmaan kertoo paljon.
Ei ilman rauhanneuvotteluita voi rauhaa edes tulla.